Väsyttää

Ette tiedäkään, kuinka monesti olen tämän tekstin halunnut kirjoittaa. Tuntuu pahalta, että vietän blogin puolella hiljaiseloa kertomatta syytä tai avaamatta asiaa sen enempää. Jo I love me -messuilla lokakuussa moni lukija tuli Elevenin pisteelle harmittelemaan, kun blogiin ei ilmesty kirjoituksia entiseen malliin – uskokaa pois, se harmittaa myös minua. Ja kiitos ihanat, kun kävitte tervehtimässä <3

Yksinkertaistettuna syy blogin (ja muidenkin somekanavieni) hiljenemiseen on loputon väsymys. Nukun teoriassa pitkiä yöunia, mutta uni on levotonta ja välillä tulee pahempia unettomuuskausia, jolloin tuntuu etten saa lainkaan unta. Pidän yllä tarkkaa vuorokausirytmiä, eli menen nukkumaan aina aikaisin ja sen ja joustavan työajan pitäisi taata riittävä yöuni – kehoni vain on ilmeisesti eri mieltä.

En enää edes oikein tiedä, mistä aloittaisin väsymysongelman avaamisen. Arkeni on kuitenkin sitä, että jaksan työpäivän suht hyvin mutta ilta ja viikonloput menevät lähestulkoon täysin toipuessa rasituksesta, joka ei kuitenkaan kotoa käsin tehtävässä toimistotyössä ole mikään mieletön ponnistus. Väsymys ja uupumus yllättää jo yleensä iltapäivästä. Pahimpina aikoina koiralenkillä viiden jälkeen mietin, että voisin vain käydä makaamaan tuohon houkuttelevan pehmeän näköiseen lumikasaan ja nukkua siinä. Pelkään joskus pysähtyä lenkillä, sillä olen varma että jos pysähdyn niin käperryn maahan kerälle ja nukahdan siihen.

Olen joutunut jättämään kymmeniä kivoja juttuja väliin sen takia, ettei kroppani vain jaksa toimia kunnolla. Kerran jouduimme miehen kanssa perumaan kello kolmen pöytävarauksen lauantaina, kun en kerta kaikkiaan jaksanut lähteä syömään. Kyllä, kello kolmen varaus päivällä. Kuulostaa ehkä pieneltä, mutta näitä voimattomuudesta johtuneita perumisia on elämässäni viikoittain ellei jopa päivittäin. Mieli haluaisi niin kovasti mennä ja tehdä, mutta fyysiset voimat loppuvat kesken jo iltapäivästä.

Kävin ensimmäisen kerran lääkärillä tästä unettomuusasiasta ja väsymyksestä jo heinäkuussa. Sen jälkeen asiaa on pompoteltu kunnalliselta YTHS:lle ja takaisin. Joko YTHS:lle ei ole aikoja kuukausiin tai julkiselta puolelta ohjataan takaisin YTHS:lle parilla sairaslomapäivällä höystettynä. Muutama päivä sitten pääsin vihdoin YTHS:lle ja sain miedon unilääkereseptin. ”Soittele, jos se ei toimikaan.”

Usko alkaa jo loppua, sillä en koe saavani mistään apua. Ymmärrystä kyllä lääkäreillä on suurimmaksi osaksi riittänyt, mutta heillä ei tunnu olevan välineitä tällaisen epämääräisen asian hoitoon lainkaan. Labroissa ei näy mitään viitearvoista poikkeavaa. Arjessani teen jo sen minkä voin ja mihin pystyn, eli pidän tarkat nukkumaanmenoajat, teen mindfulness-harjoituksia, makaan piikkimatolla, liikun lempeästi ja huolehdin unihygieniasta enkä käytä alkoholia juurikaan. Seuraavaksi kai pitää kokeilla yksisarvishoitoa (toisaalta olis aika ihana ajatus, jos yksisarvinen tulisi tuudittamaan uneen!).

Tässä tilanteessa siis harrastukset ovat ne, jotka kärsivät. Lopetin salijäsenyyden, jätän blogin huomiotta enkä harrasta mitään, missä pitää olla tiettyyn kellonaikaan. Tai no siis, harrastan nykyisellään neulomista ja kotijoogaa. Voiko pakolliset koiralenkit laskea harrastukseksi?

Mitä tehdä? Aivot pursuavat ideoita ja aiheita blogiin, mutta jaksaminen yksinkertaisesti loppuu kesken. Rakastan valokuvaamista, tuotteiden testailua ja kosmetiikkamaailmaa yhtä paljon kuin ennenkin – nyt vain harmikseni joudun olemaan hiljaa uusista löydöistäni ja jakamaan meikkilookkeja vain Instagramin storyissa, sillä muuta en jaksa. Blogin lopettaminen pyörii aina silloin tällöin takaraivossa, mutta kun en millään haluaisi! Mullahan on teoriassa tosi kova innostus bloggaamiseen, energia vain jää uupumaan. Olisi tosi harmi lopettaa kohta 8 vuoden blogiura siksi, että kroppani ei vain jaksa.

Huh, tulipahan avauduttua. Mutta ehkä nyt ymmärrätte paremmin, miksi en kirjoittele aktiiviaikojen lailla blogiin. Ajattelen kuitenkin teitä lukijoita ja blogia paljon, joten ihan varmasti kirjoitan jos vointi niin suo <3

Vinkkejä, vertaistukea, apua?

Mitä mieltä olet?
Tykkään Ihana Haha Vau Nyyh Pöh

Comments

  1. Voi, kuulostaa kurjalta! Toivottavasti syy väsymykseen selviää. <3

    Mulla tuollaisia tulee välillä kausittain ja niiden vastapainoksi on tällaisia "aaah tekisi mieli postata joka päivä" -vaiheita. Seilaan jotenkin niiden välillä laidasta laitaan. Ei sekään kai hyvää tee. :/

    • Musta on ihanaa, että meet fiiliksen mukaan! Tuolleen se kai normaalissa elämässä pitäiskin mennä, välillä kiinnostaa enemmän ja välillä vähemmän 😊

  2. Kuulostaa anemialta tai kilpirauhasen vajaatoiminnalta (kannattaa etsiä hyvä lääkäri, labratuloksia ja viitearvojakin voi tulkita monella tapaa). Myös elimistön hiivatulehdus aiheuttaa väsymystä mutta siihen liittyy paljon muitakin oireita. Lämmin suositus vaihtoehtoisille hoidoille, joissa huomioidaan ihminen kokonaisuutena, esim. Ayurveda, shiatsu tai akupunktio. Noihin saa palamaan helposti rahaa, joten kannattaa tutkia ja kysellä etukäteen suosituksia 😊 kovasti tsemppiä ❤

    • Kilpirauhasarvot on mulla viitteissä hyvin, se onneksi katsotaan aika tarkkaan kun suvussa on vajaatoimintaa. Akupunktiota olen miettinyt jo ihan lihaksiston kannalta, se olisi kyllä kiinnostava kokeilla! Kiitos tsempeistä ❤️

  3. Kuulostaa tutulta! Täällä syy löytyi anemiasta: hemoglobiinihan voi olla suht normaali, mutta ferritiini matala eli rautavarastot silti tyhjiä. On kuulemma niin yksilöllinen, että viitearvojenkin sisällä jotkut reagoi herkästi. Varastojen tankkaaminen saattaa viedä kuukausia ja täällä alkaa hiljalleen helpottaa. Toivottavasti syy siis löytyy sieltäkin! <3

    • Ferritiiniarvo on 35, eli lääkärin sanojen mukaan alhainen mutta ei aiheuta toimenpiteitä. Anemiaanhan mulla on riskitekijöinä kasvissyönti, josta olen just tän rauta-asian vuoksi joustanut viime aikoina ja syönyt enemmän kalaa. Hemoglobiini on viitearvoissa, välillä aina ollut alhainen mutta nyt pitäisi olla kunnossa. Kiitos tsempeistä ❤️

  4. Itselläni on väsymys vaivannut vain muutaman viikon ajan ja sekin jo tuntuu hermoja raastavalta vaikka selkeä syykin on tiedossa, joten voin vain kuvitella minkälaista on kun ei mitään konkreettista syytä löydy :/

    • Kumma kyllä, elimistö tottuu yllättävän nopeasti väsymykseen. Pahempi on melkein, jos nukkuu yhtäkkiä pari yötä kunnolla – sen jälkeinen väsymys on täysin lamauttavaa, vaikka se just on kehon tapa kertoa et nyt pitäis nukkua vielä enemmän. Välillä toivon et mulla olis vaikka vauva tai joku muu valvottava tekijä, jotta tietäisi että jossain vaiheessa se huonounisuus vaan loppuu 😀

  5. Ferritiini 35 on kyllä matala ja voi aiheuttaa jo oireita. Kannattaa liittyä facessa sellaiseen ryhmään kuin raudanpuute. Siellä on runsaasti tietoa.

    • Haha oon ihan periaatteesta terveysaiheisia FB-ryhmiä vastaan 😅 Mutta tosiaan perehdyn tähän rauta-asiaan lisää, kun niin moni sitä on ehdottanut!

  6. Kilppariarvot viitteissä ja ferritiini alle 60 ja anemia viitteissä on kyllä selvät merkit väsymykseen. Ja vähintään tautakuurin paikka. Hakeutuisin lääkärille joka näistä ymmärtää. Facessa raudanpuute sivullakin on paljon infoa. Moni kilppariin perehtynyt lääkäri kokee että viitteetkin on liian laajat ja arvot pitää huidella mieluiten 1-2 välillä.
    Ymmärrn sun väsymyksen ja olet hoitanut sitä täysin oikein. Mulla on kilpparin vajaatoiminta ja huono ferritiini myös. Mutta hyvä lääkäri on ollut pelastus.

    • Perehdyn tähän rautahommaan enemmän, kun jaksaminen sen sallii. Tätä onkin moni tuttu jo vinkannut, mutta viimeisin lääkäri piti tuota 35 arvoa ihan hyvänä kuitenkin. Kiitos sulle kommentista! ❤️

  7. Tsemppiä haluan toivottaa! Itse painin samojen ongelmien kanssa pitkään, kunnes mittautin ferritiinini. Lääkärien mielestä raudanpuute ilman anemiaa on muotisairus eivätkä monet lotkauta korvaansa yli 9 arvolle. Näin myös mulle kerrottiin. Aloin kuitenkin vastoin kaikkia lakeja syömään itsenäisesti rautaa ja olen nyt täysin uusi ihminen.

    • Kiitos sulle kokemuksista! Testailen nyt yhtä unilääkettä, mutta pidän tuon rauta-asian mielessä ja mietin mille lääkärille suuntaan seuraavaksi, jos näistä lääkkeistä ei nyt ole apua. Ja eihän niistä olekaan kuin tähän hetkeen, mutta ilmeisesti tämä on ainut tie mitä YTHS:llä on tarjota 😞

  8. Tsemppiä niin paljon! Tunnistan itseni noista oireista muutaman vuoden takia. Silloin tosin itseltä löytyi selkeä kilpirauhasen vajaatoiminta. Nykyään ei tarvitse enää perua kaikkia menoja väsymyksen (ja siitä aiheutuneen alakulon) takia. 🙂

    • Äidilläni on kilpirauhasen vajaatoiminta, joten siksi multa otetaan nuo kilppariarvot aika ahkerasti heti kun on väsymysoireita. Se ei kuitenkaan ainakaan toistaiseksi ole ollut lääkäreiden mielestä sellainen asia, mitä kannattaisi tutkia pidemmälle. Kiitos sulle kommentista ja vertaistuesta ❤️ Tosi harmi kuulla, että niin monella on tällaista älytöntä, uupumukseen johtavaa väsymystä!

  9. Itse oon taistellut väsymyksen kanssa jo vuosia. Välillä on ollut matalaa hemoglobiiniakin, mutta väsymys ei ole lähtenyt edes rautakuurilla, vaikka arvot nouseekin. Ferritiini mulla oli pari vuotta sitten 13, mutta lääkäri ei edes kehottanut syömään rautaa. Kilpirauhasarvot ok. Kysyin viimeksi lääkäriltä, voiko huono kuntoni johtua tuosta ferritiiniarvosta, mutta hän oli sitä mieltä että ei. Oon nimittäin ihan rapakunnossa, enkä tiedä mistä liikkumisen aloittaa, kun joskus reippaat kävelytkin tuntuu rankalta ja liikunnan jälkeen saattaa väsyttää entistä enemmän. Nukun suurimmaksi osaksi hyvin, mutta silti voisin työpäivän jälkeen kärpertyä vaan päikkäreille. Veikkaan, että lääkärit alkavat pian epäillä tämän olevan henkistä ja on mulle sanottukin, että itseään ei kannata liikaa tarkkailla ja kuulostella oloaan. No, alotin kuitenkin rautakuurin ja yritän päästä parin kuukauden päästä taas verikokeisiin. Tsemppiä sinulle!

    • Tosi kurja kuulla, että sullakin on ongelmia jaksamisen kanssa. Ymmärrän todella hyvin tuon, että liikunnan harrastaminen on vaikeaa väsymyksen vuoksi. Mulla on siis ihan samoja tunteita – pakotan itseni esim. koiralenkeille päivittäin ja en todellakaan energisoidu liikunnasta vaan päinvastoin. Mulle myös hyvin helposti tyrkytetään psyykkistä diagnoosia, sillä olen sairastanut vaikean masennuksen. Masennus on ollut jo vuosia remissiossa enkä koe, että mulla olisi mielialan suhteen ongelmia ellen olisi jatkuvasti niin väsynyt. Kun on sairastanut masennuksen, niin mulle on ainakin helppoa erottaa se fyysinen väsymys henkisestä puolesta, ja sanoisin et tää ei oo sitä. Suuresti tsemppiä sulle asian kanssa, toivottavasti rautakuuri auttaisi!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

© 2019 Miten niin liikaa? · on Genesis Framework