Terveisiä maalta

Nappasin koiran ja kamalan määrän tavaraa messiin ja suuntasin jouluksi kotikotiin maalle. Nyt kun on asunut Helsingissä, huomaa selkeästi kuinka suuri ero kotiseudullani on kaupunkiin. Kun ennen sanoin olevani kotoisin tietyltä paikkakunnalta, nykyään sanon vain olevani alunperin maalta. Se kertoo kysyjälle paljon enemmän kuin muutaman tuhannen asukkaan kotikunnan nimi. Ennen pidin maaseutuna paikkoja, joissa asutus on niin harvassa että talojen numerot lasketaan sadoissa tai tuhansissa (mittaa etäisyyttä, ei talojen järjestystä). Nyt olen huomannut että joo, ihan maaltahan mäkin olen kotoisin vaikka kunnassa olisi peräti liikenneympyrä.

  
Millaista täällä maaseudulla sitten on? Hiljaista, avaraa ja no, mun mielestä hieman tylsääkin. Kaikkeen kulkemiseen tarvitsee auton, sillä joukkoliikennettä ei käytännössä ole ja harvat linja-autovuorot ovat suhteessa kalliita, ja pysäkille pitäisi saada autokyyti. Lähimmät kaupat eivät ole yhdeksää myöhempään auki saati näin joulun aikaan lainkaan. Jopa lähi-Siwan aukiolot ovat sangen rajoitetut (ihmekös tuo, kun ei kysyntää juuri ole). Lähimpään markettiin on matkaa 30km, joka taitetaan pikatietä pitkin autolla.

  
Kahvila, baari ja leffateatteri ovat markettien tavoin kaukana, joten ajanvietettä on hankala keksiä. Tai no ei ole, jos asuu omakotitalossa: aika kuluu rintamamiestaloa lämmittäen, siivoten ja huoltaen. Jos ei muuta keksi, niin aina voi raivata pihaa tai pilkkoa polttopuita, viedä polttopuita kuivumaan tai kaataa puun tontilta jotta saa lisää polttopuita. 

Nuoria ei toki moinen kiinnosta, joten heille tekeminen on vähissä. Teini-iässä pyöräiltiin tai pyydettiin kyyti kaverin luo, jossa vietettiin aikaa miten milloinkin. Nuorisotilojen puutteessa hengattiin ulkona urheilukentällä, koulun pihalla tai kirjastossa. Täysi-ikäisenä päästiin sentään seudun ainoaan baariin, kunhan meno- ja paluukyyti järjestyi selväpäisen kuskin toimesta. 

  
Tästä tekstistä varmaan kuultaa läpi, etten mä oikeastaan enää nauti ajanvietosta maaseudulla. Tavallaan tykkään rauhoittumisen ja raikkaan ulkoilman ideasta, mutta ne eivät vain enää tunnu ”minulta”. Haluan, että mulla on mahdollisuus lähteä ulos kahville milloin tahansa ja nautin Helsingin keskustan ihmispaljoudesta, jossa saa olla anonyymi. En jaksa hoitaa edes omaa, pikkiriikkistä pihaamme joten arvaatte varmaan että omakotitalon pihahehtaarit alkavat nopeasti tympiä. Ennen kaikkea koen liikkumisen maalla todella rajoitetuksi, kun kaikkialle kulkemiseen vaaditaan auto tai kyyti eikä julkisia ole.

Helsinki ja kaupunkiympäristö on siis ihan mun juttu, enkä näe itseäni asumassa yli kilometrin päässä lähimmältä joukkoliikennepysäkiltä. Musta on tullut mukavuudenhaluinen ja hemmoteltu kaupunkilainen, joka tuskastuu viiden minuutin metroviiveestä.

Nyt haluaisin kuulla, mistä te lukijat olette kotoisin? Haikailetko kotiseudulle vai muuttaisitko mielellään täysin toiseen ympäristöön?

Maalaishiiri vai kaupunkilaishiiri?

Mitä mieltä olet?
Tykkään Ihana Haha Vau Nyyh Pöh

22 thoughts on “Terveisiä maalta

  • 23.12.2015 at 11:57
    Permalink

    Kotikyläni on Lievestuore, jossa asuu noin 2500 ihmistä. Toki asun edelleen ”vain” Jyväskylässä, jonne on Lievestuoreelta noin 25km. Maalla on mukavaa aina välillä. Mutta veri ei kyllä vedä takaisin kotikylälle.

    Reply
    • 29.12.2015 at 15:11
      Permalink

      No tuo on jo pieni paikka! Meillä sentään on melkein tuplat asukkaita 😀 Maalla tosiaan on mukavaa joskus ja jouluna, mutta asumaan en enää sinne menisi.

  • 23.12.2015 at 12:04
    Permalink

    Minä olen kotoisin alle 3000 asukkaan kylästä Pohjanmaalta, muutin opisekeluaikoina naapurikaupunkiin, jossa asukkaita on 5 kertaa enemmän. Asuin hetken myös Kreikassa yli 50000 asukkaan kaupungissa. Isommissa kaupungeissa on ainoa positiivinen asia juurikin tuo mainitsemasi anonyyminä kulkeminen. Silti itse en halua enää muuttaa isompaan cityyn, vaan muutin takaisin kotipaikkakunnalleni pieniin piireihin. Minä kaipaan rauhaa, ahdistun ihmisvilinästä. Mä en kaipaa isoista kaupungeista muita kuin kosmetiikan myyntipisteitä. 😀

    Täältä meiltä on pitkä matka joka paikkaan, mutta mua se ei häiritse. Täällä todellakin pitää olla oma auto, meillä pitää olla kaksi, että päästään molemmat kulkemaan töissä.

    Jos olisi mahdollista, laittaisin meidän talon myyntiin ja muuttaisin vielä kylän keskustasta syrjemmälle, jossa lähimpään naapuriin olisi vähintään 500 metriä. Miten niin en tykkää naapureista? 😀

    Reply
    • 29.12.2015 at 15:13
      Permalink

      Rauhan kaipuuseen maaseutu on kyllä ihana. Joskus tulee itselle myös sellainen fiilis, että pakko päästä rauhoittumaan maalle mutta nykyään koen tätä tarvetta yhä harvemmin. Nykyään rauhoittumista mulle edustaa sunnuntaikävely kaupungilla 🙂

      Tunnistan myös tuon naapurivälttelyn, eipä sitä meillä vaihdeta maaseudulla naapurin kanssa juurikaan käspäivää enempää sanoja vaikka asiat kyllä tiedetään :’D

  • 23.12.2015 at 12:19
    Permalink

    Mä olen kotoisin alle 10000 asukkaan pitäjästä, ja meiltä kauppaan, kouluun jne kirkonkylän palveluiihin oli 6km matkaa. Myöhemmin muutettiin kirkolle kun vanhemmat erosi ja silloin se tuntui ihan huimalta, kun saattoi KÄVELLÄ kauppaan. Sittemmin olen asunut isoissa kaupungeissa, en tosin koskaan Helsingissä ja toisaalta viihtynyt, toisaalta ahdistunut ruuhkasta ja ihmismäärästä. Kunpa voisi asua siten, että kaikki olisi lähistöllä ja helposti saatavilla, mutta ilman melua ja ryysistä!

    Nyt asun niin, että bussipysäkille on 2,5-3km matkaa. Juna tuli Kehäradan myötä lähelle, sinne on enää 6km. Lähimpään kauppaan on niin ikään 6km ja se menee kiinni klo 21. Vastakkaiseen suuntaan avattiin uusi Siwa, joka on auki yhteentoista, mutta olen niin tottunut että kaupat menee aiemmin kiinni, että en osaa hyödyntää sitä. Täältä ei mihinkään kuljeta ilman autoa, mikä on aika rasittavaa. Toisaalta musta on kiva, että keskustaan ja erilaisiin rientoihin pääsee aika helposti mutta sieltä pääsee myös helposti tänne maalle takaisin. Kyllä kaikessa asumisessa on puolensa, sekä hyvät, että huonot.

    Reply
    • 29.12.2015 at 15:15
      Permalink

      Hei, täällä on 4000 asukasta! 😀 Huh huh. Onneksi äidin talo sijaitsee ihan tämän kunnan keskuksessa, joten kauppaankin voi teoriassa kävellä vaikka siihen meneekin noin 15 minuuttia (sinällään ei pitkä etäisyys kyllä). Mua ei ahdista ihmispaljous, jos ne on anonyymejä tyyppejä: täällä paikallisessa Prismassa käynti on ihan painajainen, kun joka toinen vastaantulija on jollain tapaa tuttu ja jokainen tuntuu tietävän omat asiat paremmin kuin itse.

      Sulla on nyt aika hyvä välimallin asuinpaikka! Auto onneksi helpottaa kulkemista ja tuo sellaista itsenäisyyden tuntua.

  • 23.12.2015 at 14:59
    Permalink

    Itse olen kotoisin nykyisen asuinpaikkani eli Lahden vierestä Hollolasta. Maalta siis, mutta ei meiltä ollut kuin 25km Lahden keskustaan. En haluaisi isoon kaupunkiin, Lahti on mielestäni aika sopivan kokoinen ja täältä on hyvät kulkuyhteydet. Haaveilen välillä Helsinkiin muutosta mutta tulen järkiini kun muistan kuinka paljon siellä on ihmisiä eli ihan liikaa mulle 🙂

    Reply
    • 29.12.2015 at 15:16
      Permalink

      Mulle taas Helsinki alkaa olemaan sellainen ”sopiva” kaupunki ihmismäärältään. Asutaan kuitenkin vartin junamatkan päässä keskustasta, joten luontoa ja lenkkipolkuja on tarpeeksi mutta pääsy palvelujen äärelle taattu 🙂

  • 23.12.2015 at 15:27
    Permalink

    Syntyny täälä Oulussa, koulut käyny pienemmillä paikkakunnilla tässä lähettyvillä, muutin tänne takas opiskelemaan vuosia sitten. En oo kaupunkilaishiiri, enkä maalaishiiri. Semmonen välimalli. Luonto ja rauha ei sais olla liian kaukana, eikä palvelutkaan liian kaukana. Kaupungissa asun nyt, kerrostalossa. Haluaisin asua jossain kaupungin liepeillä, ehkäpä rivitalossa. Auto mulla on, enkä siitä luovu, vaikka kuin Oulussa asun. Ilman autoa ei tuu toimeen tämmönen joukkoliikennekammoinen ihminen.

    Reply
    • 29.12.2015 at 15:17
      Permalink

      Välimallille peukku! Luonto on mullekin edelleen tosi tärkeä juttu, ja rauhallisia lenkkipolkuja pitää löytyä siedettävän matkan päästä. Kerrostalo- ja rivitaloasuminen on mulle niitä luonnollisimpia, omakotitalon hoitoa tuskin jaksaisin laiskuudessani.

  • 23.12.2015 at 16:01
    Permalink

    Musta toi anonyymina olo on ihan parasta, se on asia, mitä en minäkään kotikaupungissani voi ikinä tavoittaa. Vakka kyse on yli 6000 ihmisen kaupungissa, asuin paikassa missä talon numero tuli etäisyyden perusteella, meillä tosin vain 76, lähimmällä naapurilla 118. Käyn siellä pari kertaa vuodessa, mutta jälkeenpäin on varmaa, että koko ”kylä” tietää, että mut on nähty paikallisessa marketissa ja sen, mitä sieltä ostin. Se vasta puheenaihe onkin, koska käyn niin harvoin. 😀 Täällä nykyisessä kaupungissa kukaan ei tunne minua, voin liikkua täysin anonyymisti. Se on tosi helpottavaa. Joten siltä osin olen ihan tyytyväinen nykyiseen asuinpaikkaani.

    Reply
    • 29.12.2015 at 15:18
      Permalink

      JUST TOI ON NIIN ÄRSYTTÄVÄÄ ETTÄ AHDISTUN. Siis se, että muiden asiat tiedetään paremmin kuin omat. En oikein ikinä ole pysynyt mukana paikkakunnan juoruissa, joten se on nuoresta saakka ollut mulle vieraampi viihdykkeen muoto. Jos ihmisten asiat ei kosketa mua suoraan, niin ei vaan kiinnosta 😀

  • 23.12.2015 at 17:14
    Permalink

    Olen lähtöisin yhdestä eteläisen suomen kaupunkien pienestä maalaiskylästä (n. 50 henkeä!). Matkaa kaupunkiin on 12 km eikä joukkoliikennettä juurikaan ole (koulubusseja lukuun ottamatta). Nykyinen asuinpaikkani on 19500 asukkaan kaupunki Pohjanmaalla joka sopii minulle tällä hetkellä erittäin hyvin. Olen opiskeluvuosani sekä viimeiset kaksi vuotta lukuunottamatta asunut pienissä kylissä (kork. 500 henk.) ja ajatellut etten ole kaupunki-ihminen mutta voin aidosti sanoa viihtyväni nykyisessä asuinpaikassani.

    Reply
    • 29.12.2015 at 15:20
      Permalink

      No sä oot pienestä paikasta! :O Kaupunkiasumisessa on musta paljon hyviä puolia, joita harvoin osataan arvostaa. Ei tarvi paljoa odotella katujen auraamista, sähkökatkot ei ole maailmanloppu ja kaverin luo kestää mennä alle puoli tuntia. 🙂

  • 23.12.2015 at 20:21
    Permalink

    Mie olen kotoisin maalta (sillä tämä ei kaupunki ole), porukkaa asuu täällä jotain 5000, luku varmasti vaihtelee vuosittain kun nuoret lähtee peruskoulun jälkeen muualle. Vanhuksia on melkeinpä enemmän kuin nuoria ja koulukyytejä on vähennetty aika paljon verrattuna siihen aikaan kun mie peruskoulua kävin.

    Miun kotitalosta on matkaa 3 km kylälle, missä on kaksi kauppaa (S ja K), sekä tietty Ärrä. Perusapteekki, krääsäkaupat (Säästömesta ja Tavaratori). Kouluaikana bussit kulkee kahdesti päivässä jos kylälle haluaisi, tosin sieltä pääsisi sitten nopeammin kävellen pois, kun ei sitä seitsemää tuntia saa siellä tuhlattua millään 😀 Nuorisolle ei pahemmin mitään tekemistä täällä ole, kuin paikkojen hajottaminen.

    Isompiin kaupunkeihin on matkaa 25 km (Kitee) ja 60 km (Joensuu). Joensuussa asuessa on tottunut siihen, että kaupat on tunnin-pari pitempään, on pakettiautomaatteja yms. tärkeää, mitä täällä ei ole. Kun maalla kauppa menee kiinni, niin se menee kiinni 😀

    Reply
    • 29.12.2015 at 15:23
      Permalink

      Meillä on kanssa joku 4000 asukasta, ja kylän tiedotuslehtisestä päätellen vanhuksille riittää kerhoja ja tekemistä. Tosin täähän on aika yleinen ikärakenne oikeastaan missä tahansa suurten kaupunkien ja kehyskuntien ulkopuolella. Ilahduttavasti olen huomannut, että täällä äidin kotikunnassa järjestetään aika kivasti tekemistä myös lapsille ja nuorille: on edullista tai ilmaista liikuntaa ja kerhoja kunnan tukemina. On siis vähän kunnan painopisteistä kiinni, panostetaanko viihtyvyyteen vai tekniikkaan ja infraan (jotka ei kyllä ihan täysin vastakkaisia ole tietenkään).

  • 23.12.2015 at 21:55
    Permalink

    Maalta olen kotoisin ja tänne metsän keskelle tulin nyt jouluksi. Kaupungissa on ehdottomasti parasta kaikkien palveluiden läheisyys ja se, että tekemistä löytyy. Mutta en pidä kerrostalossa asumisesta, joten haaveeni olisi omakotitalo keskustan läheltä mutta isolla tontilla. Ei kovin realistista ellen lotossa voita 😀

    Reply
    • 29.12.2015 at 15:24
      Permalink

      Haha, eiköhän toi oo jokaisen suomalaisen unelma! 😀 Mä en ehkä omakotitaloon lähtis, tuntuu ettei riitä (taloudellisetkaan) resurssit. Iso rivitaloasunto ois jees!

  • 23.12.2015 at 22:10
    Permalink

    Mä olen kotoisin sieltä missä sä nykyisin asut, eli kaupunkilaishiiri. 🙂 Tykkään maaseudusta ajatuksen tasolla, mutta käytännössä esim mökillä alkaa kolmen päivän jälkeen ahdistaa. Olen tottunut ihmisten läheisyyteen, ja ihan oikeastaan jo pelkäänkin jos ympärillä on pelkkää luontoa eikä tarpeeksi asutusta ja muita ihmisiä. Myös ajatus siitä että tuntisi kaikki naapurit on no, pelottava. 😀 Mutta periaattessa kyllä rakastan luontoa, tilaa ja avaruutta. Nämä on varmasti tottumuskysymyksiä. 🙂

    Reply
    • 29.12.2015 at 15:28
      Permalink

      Mulle taas luonto on tosi tärkeä ja mökkeily on asia ihan erikseen, siitä tykkään hurjan paljon! Viihdyn metsässä, järvellä ja patikoimassa tosi hyvin ja ne onkin mun mielipuuhia myös täällä maalla. Mut kyllä vaan jonkun ajan päästä iskee kaipuu lämpimään suihkuun, sisävessaan ja sivistyksen pariin 😀

      Moni kaupunkilaistuttu on ihmetellyt monia sellaisia taitoja ja tietoja, jotka on mulle tulleet ihan luonnostaan maaseudulla asumisen johdosta. Tunnistan eläinten jälkiä lumesta, suurimman osan pihalinnuista, en pelkää käsitellä isojakaan eläimiä ja osaan lypsää, kalastaa ja tehdä nuotion. Sienestäminen on tuttua ajanvietettä ja voin päätellä tulevan sään pilvistä ja tuulesta. Tavallaan hyödyllisiä taitoja, joille ei kuitenkaan kaupungissa ole käyttöä.

  • 24.12.2015 at 00:04
    Permalink

    Mä olen täysin city-tyttö! En oikeen osaa edes kuvitella minkälaista eläminen on jossain muualla.

    Reply
    • 29.12.2015 at 15:29
      Permalink

      No sä kyl oot ihan kaupunkihiiri! 🙂 Mun lapsuuden ja nuoruuden asuinolosuhteet vois siis olla aika elämys 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.