Teemaviikko: Citizen Queen

Ensinnäkin, anteeksi postauksen yhden päivän myöhästymisestä: blogger temppuili selaimeni kanssa ja päätin jättää tappelun toiseen päivään muiden kiireiden takia. Teemaviikko siis venähti yhdellä päivällä, mutta saitte ainakin yhden hengähdystauon tässä välissä 🙂

Nyt itse tuoksuun. Tällä kertaa Kansalainen Kuningatar käsittelyssämme. Jo nimi on ristiriitainen: kuningatarhan on myös maansa kansalainen, mutta täysin arvoasteikon toisessa päässä tavallisesta pulliaisesta. Tuoksun nimen temaattinen tarkoitus (mikäli sellaisia tuoksuilla voi olla) voisikin merkitä hajuvettä, joka on sekä tavallinen että erottuva.

”Not only this edgy lady, nor the most glamorous, or the most intimidating, Citizen Queen is all that, at the same time, a Beauty on her own. Impossible to describe… and that’s exactly why she’s so fascinating.”

Citizen Queen oli Miss Charmingin ohella alun nuuskuttelujen suosikkejani. Päätuoksuainesosina tässä on nahkaa, aldehydiä, labdanumia (pihka tai uute rockrose-nimisestä kasvista, mikäli ymmärsin oikein), iiristä ja meripihkaa. Tämä onkin erittäin monipuolinen tuoksu, haistan tässä yhtä lailla nahan ja savun kuin hieman kukkaisemmankin vivahteen.

Alkutuoksu on mehevän kirpeä, ja tämä tuo mieleen jonkun toisen tuoksun (tai karkin?) jonka nimeä en vain millään saa päähäni. Jokin sitruunainen alkutuoksussa vie huomioni. Takaa nousee kuitenkin hento savun aromi. Nyt muistan! Tästä tulee mieleen jauhokarkit, sellaiset PEZ-tyyliset (varsinkin ne vaaleankeltaiset!). 🙂

Tämä jäi aika pitkäksi tuoksumaan ihan nenääni asti, vaikka aluksi pidin tätä kevyempänä tuoksuna kuin esim. Lady Vengeancea. Iholla oltuaan tämä muuttuu mukavan pehmeäksi ja ainesosalistaansa raikkaammaksi tuoksuksi. Nahkaa haistan oikeastaan vain pohjatuoksussa, mutta se tuo ihanan vivahteen yhdistyessään hieman kukkaisempaan/kirpeämpään olemukseen.

Citizen Queen ei kuitenkaan ehkä ole ihan minun tuoksuni. Jälleen sen mieluisimman pohjatuoksun kehittyminen vie aika kauan aikaa, ja haistoin hajuveden nenässäni vähän turhan usein. Sulautumisefektiä ihoon ei siis tapahtunut. Pohjatuoksu on kaikesta huolimatta ihanan pehmeä ja haluaisin kovasti tykätä tästä. Kuitenkin kaksi ensinnä kokeilemaani hajuvettä (Lady ja Miss) ajavat tämän ohi. Omaan nenääni tämä on aika samoilla linjoilla Calamity J:n kanssa; persoonallinen tuoksu, mutta ei ihan minua.

Tämä sopisi hyvin sporttiselle ihmiselle iltatuoksuksi, sillä tässä on yhtä aikaa raikkautta ja syvyyttä. Ei siis liian iso hyppäys pois sitruunaisten suihkunraikastuoksujen luota, mutta nahka ja savu tuovat tähän sen pehmeän syvyysaspektin.

Comments

  1. Tämä on kyllä upea ja erittäin tyylikkäästi toteutettu tämä sun teemaviikko!

    Itse luen näitä esittelyjä ihan nautiskellen, vaikka en varsinaisesti noista tuoksuista kiinnostunut olekaan, kun jumitan vain vakkarissani Lanvinin Eclat d’Arpegessa jo viidettä vuotta, enkä koe tarvetta vaihtaa. Noiden Juliet Has A Gun tuoksujen brändäys ja nimet ovat kyllä upeat!

  2. Kiitos tosi paljon 🙂 Mietin jo tilatessani sampleja, että tässä voisi olla ainesta teemaviikoksi. Mä niiin tykkään näiden tuoksujen herättämistä mielikuvista ja tarinasta siellä taustalla.

    Epäilin aluksi sitä, kannattaako mun lähteä hajuvesiä arvioimaankaan kun en ole näitä sen enempää harrastanut. Juuri ja juuri tiesin teemaviikon alussa mitä ovat alku-, pohja- ja sydäntuoksu 😀 Pikku hiljaa aloin erottaa vivahteita tuoksujen takaa ja myös sellaisia ainesosia mitä ei listassa suoraan mainittu. Kiintoisa tutkimusretki tämä on siis ollut 🙂

  3. Mielestäni Citizen Queen on paras tuoksu näistä. Pääsin haistelemaan näitä tuoksuja Dubaissa ja vieläkin harmittaa, etten ostanut tuoksua sieltä.

    Tilasin äsken tämän tuoksun suoraan tuolta heidän omilta sivuiltaan (50ml/79 euroa). Katsotaan, kuinka kauan tilauksen tulo kestää.

    -Heli-

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

© 2022 Miten niin liikaa? · on Genesis Framework