Takaisin yliopiston penkille – minäkö?

Pohdin eilen Instagramin storyssa sitä, palaisinko takaisin opiskelemaan töiden ohella. Sain hurjasti vinkkejä ja vertaistukea, joten päätin avata asiaa myös blogissa. Jos täällä on vaikka muita, jotka painivat samojen asioiden kanssa ja ovat löytäneet keinoja, miten yhdistää työnteko ja opiskelu mahdollisimman vähän uuvuttavalla tavalla.

Olen aloittanut opiskelutaipaleeni kirjallisuustieteessä jo vuonna 2008 Tampereen yliopistossa mutta huolimatta noin 200 suoritetusta opintopisteestä, ei minulla vieläkään ole tutkintoa. Tähän vaikuttivat monet asiat: tutkintojen rakenne ja vaatimukset ehtivät Tampereen-vuosinani uudistua moneen otteeseen ja kokonaisuuksien rakentelu oli hankalaa. Tampereen viimeisinä vuosina sairastuin vaikea-asteiseen masennukseen, joka ymmärrettävästi lopetti opinnot kokonaan vuosiksi vaikka muutaman kurssin sieltä täältä sainkin suoritettua. Jo tätä ennen opiskelu oli takkuillut ennen kaikkea töiden vuoksi – tein jatkuvasti 20-30 tunnin työviikkoa tavaratalossa, jonka lisäksi harrastin aktiivisesti teatteria, improvisaatiota, liikuntaa ja kirjoitin blogia. Osittain tämä paletti johti uupumuksen kautta masennusdiagnoosiin ja muutaman vuoden elin todella sumussa.

Ehdin myös muuttaa Helsinkiin silloisen poikaystäväni perässä, jolloin hain ja pääsin opiskelemaan Helsingin yliopistoon. Opintoaikani lisävuosineen oli Tampereella loppumassa, enkä millään ehtisi viimeistellä uusien tutkintovaatimusten mukaista kandidaatintutkintoa ennen sitä, joten ratkaisin asian aloittamalla opinnot uudelleen Helsingissä. Toiveenani oli hyväksilukea aiemmat opinnot Helsinkiin ja suorittaa kandi valmiiksi täällä, olinhan jo tehnyt isoimman työn eli kandintutkielman vuosia sitten Tampereella eikä opintopisteitä juurikaan puuttuisi.

Helsingissä tutkintovaatimukset olivat kuitenkin erilaiset ja ennen kaikkea hyväksilukuihin kului aikaa ja voimia, ja byrokratian rattaat nitisivät eteenpäin niin hitaasti, että olin luovuttamassa koko urakan jo ensimmäisenä vuonna. Tässä vaiheessa tein jo toki töitä Elevenille ensin freelancerina, sitten osa-aikaisena ja jo muutaman vuoden olen ollut täysipainoisesti työelämässä. Aikaa opintojen viimeistelylle on ollut vähänlaisesti, varsinkin kun yliopiston suunnalta tukea siihen ei ole juurikaan saanut.

Yliopistotutkinto on kuitenkin ollut minulle tärkeä unelma jo lukiosta asti, joten en ollut valmis hautaamaan opintoja täysin ja aktivoiduin jälleen selvittelemään kurssieni määrää, hyväksilukujen tilaa ja opintojen vaihetta. Tällä hetkellä vaatisi noin 50 opintopisteen opinnot, että saisin kandidaatintutkinnon kasaan. Tämä määrä pitäisi suorittaa ennen heinäkuuta, jolloin tutkintovaatimukset ja -rakenteet jälleen muuttuvat. Mikäli yliopisto-opiskelu ei ole tuttua ennestään, täysipainoisesti opiskelevalle suositellaan noin 60 opintopisteen suorittamista lukuvuoden (9 kuukautta) aikana.

Käyn töissä kokoaikaisesti ja vaikka työni on joustavaa ja nautin siitä kovasti, on ehkä turhaa voimavarojen venytystä yrittää suorittaa sekä opintoja että töitä yhtä aikaa. En ole aivan oikeutettu aikuiskoulutustukeen (vaikka olen tehnyt lähestulkoon keskeytyksettä töitä 16-vuotiaasta asti), joten opintovapaan ottaminen on taloudellisesti mahdotonta. Pohdin kuitenkin työajan vähennystä esimerkiksi 20 prosentilla tai jopa 40 prosentilla – tiedän, että työpaikaltani todennäköisesti tähän löytyy joustoa. Ongelmaksi muodostuu lähinnä tulojen tippuminen, sillä nyt maksettavana on asuntolaina ja tulotason myötä kasvaneista menoista on tingittävä vuoden ajan.

Yliopistoissa on pyritty yhtenäistämään eri opintoalojen vaatimuksia kurssisuorituksiin, mutta oma alani erottautuu joukosta erityisen lukukeskeisenä. Tämä ei ehkä ole yllättävää, onhan kyseessä on kirjallisuustiede. Kursseilla ei useinkaan ole läsnäolopakkoa ja suurimman osan voi tenttiä tai tehdä esseellä, sillä suurta osaa kursseista ei järjestetä opetuksella lainkaan tai vain kerran vuodessa. Kun tenttisuoritukseen vaatimuksena 5 opintopisteelle on lukea 3 teoriakirjaa (useimmiten englanniksi) on opiskeluun kuluva aika jo sen vuoksi ihan toista luokkaa kuin pelkällä luennot+tentti-suorituksella.

Aikataulupohdinta ja taloustilanteen miettiminen ovat oikeastaan kulminoituneet siihen, haluanko välttämättä unelmoimani yliopistotutkinnon. Olen päätynyt siihen, että mikäli en edes yrittäisi tehdä tutkintoa loppuun, jäisi se harmittamaan loppuiäksi. En tiedä, olisinko esimerkiksi myöhemmin enää valmis hakemaan yliopistoon ja aloittamaan täysin nollapohjalta tutkintoa alusta. Sen sijaan kandidaatintutkinnon suoritettuani voin hyvin hakea pelkästään maisteriohjelmaan tai suorittaa maisterin opintovapaan turvin myöhemmin. Jokin tutkintopohja on kuitenkin eduksi työmarkkinoilla, vaikka kokemusta ja näyttöjä minulla on jo paljon. Aiempi uupuminen ja masennustausta toki kummittelevat mielessä jatkuvasti, samoin kuin uniongelmien kanssa painiminen.

Sain Instagramissa hyviä vinkkejä, ja oli ihana nähdä kuinka tsemppaavia tyyppejä seuraajista löytyy. Enemmistö oli sitä mieltä, että ehdottomasti kevennän työaikaa ja sinnittelen vuoden taloudellisesti, jotta jaksan paremmin. Ihana Mona myös ehdotti, että voisin hyödyntää osaamistani myös muualla esimerkiksi laskutuspalvelun kautta: näin voisin päättää entistä paremmin työajoistani ja tienata hieman lisää helpottamaan taloudellista taakkaa.

Kuulisin mielelläni vertaiskokemuksia opiskelun ja täysipäiväisen työskentelyn yhdistämisestä. Miten hoidit järjestelyn, mitä tekisit toisin? Mistä voi tinkiä, mistä ei?

Onko paluu narratologian syövereihin uhka vai mahdollisuus?

Mitä mieltä olet?
Tykkään Ihana Haha Vau Nyyh Pöh
2

Comments

  1. Jos yhtään nyt tuntuu että sinua jäisi harmittamaan myöhemmin kesken jäänyt tutkinto, niin suosittelen kyllä repäisemään ja yrittämään viimeistellä kyseisen projektin. Voi olla että myöhemmin elämässä ei ole siihen enää mahdollisuutta ja olet kuitenkin jo nähnyt paljon vaivaa asian eteen. Kyllähän sitä aikaa kuitenkin saa raivattua jos on motivaatiota ja näkee hiukan vaivaa asian eteen, joten uskon että onnistut kyllä 👍

    • Joo, kyllä se varmasti jäisi harmittamaan. Yritän nyt parhaani mukaan järjestellä työt ja vapaa-ajan siten, että saisin opinnot mahtumaan kalenteriin 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

© 2019 Miten niin liikaa? · on Genesis Framework