Sunnuntaimietteitä

pexels-photo-54283-large

Koti

Ollaan asuttu reilu vuosi asunnossamme, eikä tämä ole vieläkään lähellä valmista. Valmiilla tarkoitan avaraa, kaunista ja mietittyä kotia jossa kaikelle on paikkansa. Luin jo loppuvuodesta kaikkien hehkuttaman Kon Mari -opuksen ja nyt kun olen asiaa makustellut pidempään, tuntuu metodi hyvältä myös omaan kotiin. Yksinkertaisuudessaan Kon Marissa ei karsita tavaroita pois, vaan jätetään jäljelle iloa tuottavat. Tämä oli itselleni käänteen tekevä ajatusvaihdos: en enää ajattele luopumista, vaan säilyttämistä! Eilen ”maritin” vaatteet ja jätin jäljelle vain olennaiset. Kaikki eivät suinkaan ole mitään superihania lemppariasusteita, mutta toimivat pirrassaan sen aikaa että saan ne korvattua mieluisammilla. Tämä on hyvä startti koko kodin läpikäyntiin ja asetin itselleni hiljaisen deadlinen vuoden loppuun: silloin on kodin oltava jotakuinkin kunnossa niin sisustukseltaan kuin tavaramäärältäänkin.

food-plate-rucola-salad-large

Ruokavalio

Ruokavalioni on 50-50. Puolet terveellistä, puolet sokeria. Terveellinen ja mietitty ruokavalio kestää iltapäivään, jonka jälkeen saan energiani suklaasta tai vastaavasta hötöstä. Tämä ruokamalli on haitallinen paitsi elimistön, myös jaksamisen kannalta. Olen alkuillasta yleensä aivan poikki ja haluan nopean, lohturuokamaisen helpotuksen suklaan muodossa. Jännästi suurin tekijä huonoon syömiseen on ruoan valmistaminen, joka tuntuu olevan mulle ylitsepääsemättömän vaikeaa. Mua kerta kaikkiaan ärsyttää ruoan teko, enkä jaksaisi sitä yhtään! Hemmetinmoinen vaiva ja maksimissaan keskinkertainen lopputulos. Viikonlopun kokkausmaratonit viikon ajalle ovat lähinnä naurettava utopia tällä fiiliksellä.

Kokkausmotivaatiota etsiessä teen pieniä valintoja ja vaihtoja. Aamukahvi vaihtuu matcha-teehen, lounaan valmistan pieteetillä ja terveellisesti ja välipaloiksi valitsen jo kaupassa omenoita, kirsikkatomaatteja ja persikoita sokerinamien sijaan. Ei yksittäinen superfood minua pelasta, mutta luotan siihen että pienten muutosten kautta opin hiukan paremman elämäntavan. Ja että lopulta se ruoan tekokin alkaa olla jos nyt ei ihan masterchef-elämäntehtävä, niin ainakin vähemmän pakkopullaa.

pexels-photo-large

Mielekäs elämänrytmi

Aikataulu ja jaksaminen pohdituttaa tällä hetkellä eniten. Kuukausi uusissa hommissa on kulunut ja työpäivän osalta rutiini alkaa olla selvillä. Vapaa-aikaan kaipaisin kuitenkin jotain lisää: kenties liikuntaa, aikaa bloggaamiselle tai muulle harrastukselle. Olen todella iloinen tästä muutoksesta, siis siitä että ylipäänsä jaksan ajatella jaksavani. Kun vertaa kevääseen, jolloin viimeinen asia mielessäni oli yliopiston ryhmäliikuntasali… Nyt olen jo innoissani selannut syksyn aikatauluja ja mietin jopa juoksun aloittamista. Myös tallilla käyminen on tehnyt hyvää: tunnen itseni hyödylliseksi ja nautin suunnattomasti hevosen läheisyydestä ja tallilla puuhailusta. Ehkä saisin vuoden loppuun mennessä tasapainotettua paitsi kodin, myös vapaa-ajan mielekkäiden juttujen ympärille?

Huomaan tätä kirjoittaessa, että kaikki on yhteydessä kaikkeen. Koska en syö hyvin, en jaksa harrastaa tai laittaa kotia ja koska en jaksa harrastaa, kaikki positiivinen energia ja motivaatio kuluu töihin. Töissä jaksan olla pirteä, kekseliäs ja teen hommia silkasta ilosta – valitettavasti heti työpäivän jälkeen olen ihan loppu. Toisaalta tämä on edelleen parannusta kevääseen, sillä nykyään nukun selvästi paremmin (VAIN noin kolme heräyskertaa yössä!) ja jaksan myös työssä ihan eri tavalla. Toivon niin, että tämä positiivinen kehitys jatkuu ja voisin alkaa elää normaalia, tasapainoista elämää enkä tällaista välitila-odotellaan-parempaa-vointia-häsläystä.

Muita sunnuntaipohdiskelijoita?

Mitä mieltä olet?
Tykkään Ihana Haha Vau Nyyh Pöh

10 thoughts on “Sunnuntaimietteitä

  • 1.8.2016 at 18:42
    Permalink

    Voin niin samaistua tuohon ruoanlaitto ärsytykseen! 😀 Mulla se alkaa jo siitä, kun pitäis keksiä mitä ostais kaupasta, kun ei aina haluais niitä muutamaa lajia, joita aina tulee syötyä.

    Reply
  • 1.8.2016 at 20:08
    Permalink

    Voin kertoa, että ei kokkausmotivaation löytymiseen aina sekään auta, että ihan oikeasti tykkää ruoanlaitosta (sekä syömisesti) ja on omasta mielestään (molemmissa) ihan hyväkin. Joskus motivaatio on vaan hukassa ja kokkaaminen on pakkopullaa, etenkin silloin kun elämässä on paljon muuta kiirettä ja härdelliä. Etenkin alkukesästä, kun aloitin taas täysipäiväisen työn lounaiden tekeminen ja iltaruoan kokkaaminen tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta. Jotenkin sitä kuitenkin jaksaa tai ainakin yrittää jaksaa kun huomaa kuinka paljon parempi olo on silloin kun syö hyvin. Mulle salaatti ja munakas on pelastavia ”pikaruokia” jotka onnistuu ihan aina ja on terveellistä ja maittavaa ruokaa.

    Olen myös oppinut, että fetajuusto tekee ruoasta kuin ruoasta maukkaampaa! Feta-pinaatti-munakas tai fetalla, tonnikalalla ja kvinoalla täytettyä salaattia on helppo tehdän sen verran iso satsi, että ruokaa riittää parin päivän lounaiksi. Salaatti usein maistuu myös melkeinpä paremmalta oltuaan yön yli jääkaapissa (kunhan siihen ei laita helposti vettyviä kasviksi).

    Reply
    • 2.8.2016 at 09:58
      Permalink

      Salaatti onkin mun vakkarilounas! Käytän superhalppis-mozzarellaa lisukkeena niissä ja se toimii hyvin. Samoin oon oppinut, että salaatille tekee ihmeitä jo ihan vaan oliiviöljy, suola ja pippuri. Munakkaista en niin välitä, vaikka joskus niitäkin paahtiksen päälle teen, kun onhan ne nopeita ja helppoja.

      Mä niiiin haluaisin tehdä kerralla edes parin päivän ruoat, mutta arvaat varmaan että meidän jääkaapista kaikki häviää ihan yhdessä päivässä. Mies kun napostelee kaiken, enkä henno kieltää 😀

  • 2.8.2016 at 20:24
    Permalink

    Mulla on kanssa tuollainen fifty-fifty -ruokavalio :D. Asiaa ei auta yhtään se, että mies on paljon isompi herkkusuu kuin minä. ”Tekosyynä” vielä se, että kaikenlaisia uusia vegaanisia herkkuja pitää tietenkin maistella vähän väliä.
    Samat fiilikset välillä tuon ruoanlaiton vaivan ja lopputuloksen suhteen suhteen.. Eilenkin väsäsin ruokaa, johon laitoin mielestäni paljon mausteita mutta joka ei sitten kuitenkaan maistunut millekään. Ja sitä suolaakaan ei terveyssyistä saisi holtittomasti käyttää.. Chocochiliä olen varmasti ennenkin suositellut, mutta ne ohjeet ovat yleensä helppoja ja nopeita, ja harvemmin olen epäonnistunut niistä kokatessa. (Tuon mauttoman ruoan ohje ei siis ollut Chocochilistä vaan linssi-riisipaketin kyljestä.)

    Reply
    • 3.8.2016 at 09:47
      Permalink

      Ooooo ihanaa, kiitos vinkistä! Mulla on harmittavan vähän ruokasivustoja seurauksessa, kun tosiaan kasvisruokavalioon sopivia ohjeita ei ihan kaikkialla oo. Tai sit ainakin suurin osa on liharuokaa.

      Haha meillä menee kans just noin! Mies vetää vieressä kolmatta litraa jätskiä ja mä kattelen kateellisena vierestä… 😀

  • 4.8.2016 at 01:16
    Permalink

    ”Mua kerta kaikkiaan ärsyttää ruoan teko, enkä jaksaisi sitä yhtään! Hemmetinmoinen vaiva ja maksimissaan keskinkertainen lopputulos. Viikonlopun kokkausmaratonit viikon ajalle ovat lähinnä naurettava utopia tällä fiiliksellä.”

    siis jumankauta AAMEN!!! Nälkäisenä mikään ei huvita ja kaikki ärsyttää, joten totta hitossa myös se ruuanlaitto sit ärsyttää kun aina joutuu nälkäisenä uurastamaan ja vaan vituttaa 😀 ois niin kiva tykätä ruuanlaitosta mut ei. Prkl. Syön tosi paljon kaikkea puolivalmista, mikä ei tietenkään oo terveellistä. Joskus innostun jotai reseptiä lukemaan mut lannistun heti jossain kvinoan tai muun vieraan ruoka-aineen kohdalla ja ostan lopulta sitä jauhelihaa ja tomaattikastikepurkin. 😀

    Reply
    • 4.8.2016 at 09:38
      Permalink

      NIINPÄ. Yksinkertaiseltakin näyttävässä reseptissä voi olla joku tuhat vaihetta ja sit vaan ärsyttää, kun ei tuu heti valmista 😀 Mähän oon aina ollut tuoreiden vihannesten puolestapuhuja numero yksi, mutta kokkausärsytyksessä käytän kyllä tosi usein ihan pakastevihanneksia koska EN JAKSA PILKKOA. Vitsit ku osaiskin olla sellanen martta, joka sunnuntaina kokkais alkavan viikon ruoat valmiiks…

  • 7.8.2016 at 23:34
    Permalink

    Yks ihan mahtava keittokirja on Sitä parempi soppa! Siellä on myös leivontaohjeita, oon nyt kokeillut neljää, viittä eri reseptiä enkä ole kertaakaan pettynyt 🙂 Keittokirjan kirjoittajalla on myös blogi, Jotain maukasta. Ohjeissa suositaan spelttiä, kvinoaa, intiaanisokeria..seuraavaksi kokeiluun lähteekin kvinoapizza, kukkakaalipizza oli ainakin ihan supernam! Toki eihän noi nyt sinällään ole sellaista ns. arkiruokaa. Mutta jos haluaa lähteä sille marttailulinjalle, niin erilaiset padat ja kiusaukset ovat hyviä ns. usean päivän safkoja. Mä pystyn itse syömään maks. kolme päivää samaa ruokaa, sitten tulee totaalinen töks. Mutta jostain padasta saattaa hyvällä lykyllä riittää just niin pitkäksi aikaa. Meillä tosin vaikuttaa se, että syömme miehen kanssa yhdessä vain mun vapaapäivinä, kun muuten olen kotona aina niin myöhään että syön töissä päivän ns. kunnon ruoan.

    Mutta toi on niin totta, kun jollain osa-alueella toiminnot prakaa, vaikuttaa se muihinkin elämän osa-alueisiin. Ja pahimmissa tapauksessa kierre vaan pahenee 😛

    Reply
    • 8.8.2016 at 09:41
      Permalink

      Mulla ei arkena tule niin nopeasti ällötys samaan ruokaan, kun lounastauko muutenkin kuluu töitä tehdessä koneella niin sama se mitä siinä suuhunsa pistelee 😀 Kiitos kirja- ja blogivinkistä! Kyllä mä jonkun verran korvaan perusjauhoja uusilla ”hifistelyjutuilla”, esimerkiksi kvinoaa ja linseejä meillä syödään paljon. Niistä kun saa niin lisukkeen, salaatin kuin oivan lisän keittoonkin. Meillä vaikeuttaa usean päivän kokkailuja se, että mies vaan syö kaiken 😀 Ihan oikeesti kaiken. Jääkaappi on aina tyhjä, voita ja muita ns. perustarpeita myöden. Toisaalta pysyy ainakin siistinä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.