Rakastan karkkia ja mihin se minut johti

rakastan_karkkia_ja_mihin_se_minut_johti_mnl

Olen aina ollut herkkupeppu. Pienestä pitäen makuvalikoimani on ollut kallellaan makeampaan suuntaan: muistan yhä, kun käytiin iskän kanssa kaupassa sinisellä Hiacella ja sain kauppareissun päätteeksi pienen rasian suklaarusinoita. Joka kerta rasia loppui liian nopeasti. Aivan pienenä tykästyin sokeriliemessä uiskenteleviin purkkipersikoihin ja urbaanilegendan mukaan söin niitä useamman viikon putkeen. Suosikkeihin kuului myös Suffeli-patukka ja myöhemmin jatkoin addiktiotani jäätelöillä, erityisenä lempparina mainittakoon Suklaa-Jättis (jota ei jostain käsittämättömästä syystä enää valmisteta?!). Suklaalla ja kaakaovalmisteilla on ollut mun elämässä aivan erityinen sija jo kouluikäisestä lähtien, kun tapasin sekoittaa vaniljajäätelöön kaakaojauhetta ja sokeria. Leikin, että se oli kotipehmistä.

Valitettavasti jo aika nuoresta oli selvää, että mun hammaskalusto ei sovellu tällaiselle sokeriaddiktille. Tunnollisesta harjaamisesta huolimatta ekat reiät paikattiin jo muistaakseni ekalla luokalla, ja yläasteella sain kuulla että hammasluuni on normaalia heikompaa kamaa. Lisäksi purentavirheet joita ei pikku paikkakunnan hammashuollossa korjattu, aiheuttavat ongelmia edelleen. Mulla taitaa olla kokonaista kaksi hammasta, joille ei ole tehty yhtään mitään. Häpeä hampaista on lähestulkoon ainoa ulkonäkökompleksi, joka mulla on ollut ihan aina. Tätä ei suoranaisesti auttanut se, että huolimaton ja kovakourainen hammaslääkäri paikkasi vitosluokalla etuhampaani mustalla paikka-aineella… Sittemmin paikat onneksi vaihdettiin normaalin värisiin.

Miksi avaudun hampaistani juuri nyt? Siksi, että viimeiset viisi päivää olen viettänyt jälleen suurissa tuskissa tulehtuneen juuren takia. Periaatteessa juuren tulehtumiselle en olisi sokeri- tai karkkilakolla mitään voinut, mutta juurihoitoa tarvitaan yleensä hampaaseen joka on jo kertaalleen paikattu ja siten bakteereiden helposti saavutettavissa. Juurihoito mulle on tehty jo kerran aiemminkin ja silloin itse hoito sattui. Tällä kertaa tunnelma oli päinvastainen: itse hoito oli kivutonta, mutta sen jälkeen olin koko seuraavan päivän tuskissani. Viimein hoito alkoi kuitenkin purra ja eilinen oli ensimmäinen päivä, kun pystyin tekemään jotain hyödyllistä.

Hammaskivussa kieriskellessäni lupasin taas ummet ja lammet herkkulakosta, mutta kuten Insta-seuraajat sen jo huomasivat niin lupaus oli rikottu jo ennen kuin se ehti edes alkaa. En kadu mitään, mutta toivoisin että joskus hammasraukkani pääsisivät helpommalla.

Onko siellä kohtalotovereita, jotka haaveilevat täydellisestä hammasrempasta? Entä sisaria, joille jo sana ”karkkilakko” on kauhistuttava ajatus? Löytyykö kohtuukäyttäjiä tai maltin ihmisiä? Täyskieltäytyjiä? Vertaistukea?

 

Kuinka usein on normaalia ja sallittua syödä yksi suklaalevy? Jos joku sanoo että vain kerran viikossa, niin alan itkeä.

 

Comments

  1. Mä kävin viime viikolla ensimmäisen kerran elämässäni paikkauttamassa hampaan. Samalla kauhukseni kuulin, että tuleekin vähän isompi remontti, kolme muuta paikkaa ja viisaudenhaampaat pois, siis kaikki. Mulla on myös aikamoinen makeanhammaa, mutta silti olen päässyt tähän asti ilman paikkauksia. Paljon siis riippuu hammaslaadusta ja syljestäkin.

    Mun ylähampaita on oiottu ala-asteella ja tulos oli niinkin hyvä, että jossain vaiheessa etuhampaiden välissä oli jopa rako. Sittemmin, ilmeisesti viisaudenhampaiden puhkeamisen myötä se kolo on hävinnyt ja hampaat on taas päällekäin. Ala-hampaatkin on ihan sikin sokin, ahtaat leuat kun on. Jos mulla olisi rahaa hankkisin Invisaling-raudat, mutta se on pelkkää haaveilua..

    • Nuo hammasremontit on kyllä kamalan kalliita, vievät hirveästi aikaa ja loppuviimeksi tulos ei edes ole täysin varma. Suun luusto kun voi kehittyä aikuisiälläkin jonkin verran, just vaikka purentajuttujen takia.

      Ootpa ollut onnekas, että vasta nyt paikattiin eka reikä! Viisaudenhampaiden poisto ei oo yhtään niin pelottavaa kun yleensä kuvitellaan, mä kävin omani poistattamassa sillon ku hammaslääkäripelko oli vielä kamalampi kuin nykyään ja selvisin 🙂

  2. Täältä löytyy kohtalotoveri!
    Olen myös pienestä pitäen syönyt mieluummin makeaa kuin suolaista. Esim. paahtoleivän päälle on aina kuulunut appelsiinimarmelaadi ja juusto, lettujen päälle tumma siirappi, veripaltun päälle sokeri jne. Lisäksi tietenkin karkit ja erityisesti Suklaa.
    Hammasluustoni on myöskin normaalia heikompaa :/ Minulla oli jo maitohampaissa paikkoja. Juurihoitoja on pari tehty. Taaimmaisia hampaita on jouduttu ”repimään” pois. Kaiken lisäksi pelkään hammaslääkäriä yli kaiken!
    Olen aina huolehtinut hammaspesusta ja lankaamisesta, mutta silti mikään ei auta.
    Karkkilakko ei minulta onnistu. Kärsin jo toisena päivänä kamalasta aurallisesta migreenistä. Ainoastaan loppuraskaudesta siihen pystyin, koska oli pakko. Muuten ei, olen liian heikko.
    Aina olen unelmoinut ehjistä valkoisista hampaista. Olen iloinen siitä, että minun 4 etuhammasta ovat täysin kunnossa, jotta voin edes hymyillä julkisesti.
    Koko perhe aloitti karkkilakon vuoden vaihteessa, minä en. Lupasin yrittää vähentää…
    En ymmärrä miten joku voi syödä suklaalevystä vain palan tai kaksi, minulla menee levy kerralla eikä tee edes tiukkaa 🙂

    • Ihanaa, että joku muukin on suklaa-addikti! Tai siis, ihanaa vertaistuen kannalta mutta vähemmän ihanaa hampaille 🙁

      Mullekin taidettiin muuten jo maitohampaisiin laittaa paikka. Muistan nyt äitini tätä päivitelleen aikoinaan kovastikin. Myönnän, että jossain vaiheessa ala-astetta lipsuin hampaiden pesusta koska pelkäsin hammaslääkäriä mutta kun tajusin, että se ei ole oikein oiva keino protestoida niin jatkoin harjausta tunnollisesti 😀

      Mä olen tiedätkö ollut melkein kaksi vuotta täysin ilman karkkia ja suklaata. Tää oli ihme, enkä tiiä yhtään miten siihen pystyin! Tosin eipä se auttanut, tuona aikana paikattiin vissiin kolme hammasta ja juurihoidettiin yksi 😀

  3. Täällä myös yksi huonon purukaluston omaava; vaikka olen pienestä pitäen hampaani tunnollisesti harjannut aamuin-illoin niin paikkauksiin olen joutunut.. Kaikista pahin tapahtuma oli joskus viitisen vuotta sitten kun yksi hampaista meni niin huonoon kuntoon (ja mielestäni homma hoidettiin luokattoman huonosti kunnallisella puolella..), että yksi pysyvään purukalustoon kuuluva hammas jouduttiin kokonaan poistamaan! (Ja poistokin tapahtui niin, että käynnillä jolloin piti vain paikata ilmoitettiinkin, ettei enää onnistu ja seuraavana oltiinkin hammasta repimässä pois = elinikäiset traumat.) Tämän jälkeen vaihdoin yksityispuolelle, jossa olen säännöllisesti käynyt tiliäni vajuttamassa, rahaa sinne on taatusti uponnut tässä vuosien varrella useampi tuhatlappunen o.O Eli joo, olen aika kade niille, ketkä sanovat ettei hampaita ole koskaan jouduttu paikkaamaan – aikamoisilta kivuilta, säryiltä, henkisiltä traumoilta sekä rahan menetykseltä ovat selvinneet!

    • Voi apua!! Kuulostaa kamalalta 🙁 Joo, yhä edelleen jännittää hammaslääkärin tuoliin mennessä mutta onneksi opiskelijaterveydenhuollossa hampilääkärit on olleet todella ihania ja ymmärtäväisiä. En tiedä, mitä sitten käy kun pitää siirtyä kunnallisen hoidon piiriin… Josko alkaisin rajoittaa tätä karkin syöntiä nyt niin ehtisi varautua :/

  4. Auts, tsemppiä! :/ Mä olen syönyt kanssa koko elämäni karkkia ja makeaa, mutta mulla taas on käynyt hyvä tuuri hampaiden kanssa. Ne eivät tunnu pienistä säikähtävän. Kun seuraan vierestä vaikkapa miehen hammaslääkärissä ravaamista, niin osaan kyllä olla tästä omasta hammasperimästä kiitollinen!

  5. Hammashoidon ammattilaisena voisin sanoa, että huolellinen aamuin-illoin pesu ja päivittäinen lankaus ei riitä, jos suu joutuu kokemaan happohyökkäyksiä yli viisi kertaa päivässä eli joka kerta kun pistää suuhun muuta kuin vettä. Itsekin olen herkkupeppu ja varsinkjn makean suuntaan, mutta olen koittanut rajoittaa makean syömisen aina muun ruokailun yhteyteen eli samaan happohyökkäykseen. Ja kyllä, minulla on paikattu hampaita jopa valmistuttuani hammashoidon ammattilaiseksi.

    Itse olen herkästi reikiintyneille potilailleni suositellut fluorilisää (aikuiselle suuvesi) ja nyt viime aikoina työpaikkani hammaslääkäri on määränyt reseptillä fluoritahnaa. Meille on myös koulutuksessa suositeltu kokeilemaan potilaille ruokasoodakuuria eli hammasharjaa ja -tahnaa sipaisee vähän ruokasoodassa ja pesee niin hampaat n kolmen kuukauden ajan, se vaikuttaa suun ph-tasapainoon, joka yleensä herkästi reikiintyvillä potilailla on huono, jolloin se happohyökkäyksen jälkeen tippuu todella alhaiseksi ja siinä kestää aikansa ennen kuin suun oma puolustusmekanismi saa ph-tasapainon kohdilleen. Mutta tästäkään ei ole edelleenkään apua, jos niitä happohyökkäyksiä kertyy liikaa per päivä ja hampaiden pinnoilla on plakkia. Varsinkin paikatussa suussa plakittomuus on ehdottoman tärkeää.

    Oi, apua, millainen teksti :’D anteeksi, tarkoitukseni ei ollut saarnata tai tuomita, totesin vaan ammattilaisen näkökulmasta mihin asioihin on hyvä kiinnittää huomiota herkästi reikiintyvällä ihmisellä.

    • Kiitos paljon näistä vinkeistä! 🙂 Olen tuon happohyökkäys-jutun kuullut aiemmin ja siksi rajoitan suklaat ja muut napostelut aterioiden yhteyteen. Siinä olen onnistunut, että juomana mulla on pitkin päivää aina pelkästään vesi ja mehut yms. olen jättänyt kokonaan pois.

      Mun täytyy käydä poistattamassa plakit ja kokeilla sitten tuota ruokasoodakuuria. Tällä hetkellä säännöllisessä käytössä on fluorisuuvesi ja vaahtoamaton tahna, joka on aftaherkälle ihan välttämätön juttu. Niin ja lankaus tietty! Täytyy kiinnittää jatkossa huomiota tuohon, että tosiaan tulisi maksimissaan viisi ateriaa päivässä etteivät hampaat turhaan kärsisi. Helposti etenkin työpäivän aikana napostelee siinä samalla esim. pähkinöitä, ja vaikka se noin muuten olisikin terveellistä niin hampaille siitä koituu silti haittaa.

      Ihanaa kun kommentoit ja kerroit vinkkejä! <3 Musta on ihanaa, kun ammattilaiset kertoo asiaan omaan näkemyksensä ja jos on jotain hyviä käytännön neuvoja joita toteuttaa itse. Hammaslääkärillä kun on tarkastuskäynnillä niin rajallinen aika, ettei siinä ehdi välttämättä sanoa kaikkea tarvittavaa. Eikä itse tajua kysyä, jos joku vaivaa :/

  6. Joo, vähän sama homma ton herkkujen syömisen kanssa. Kotoa opittua, että pullat ja karkit maistuu. Nyt olen onneksi leivonnaisten ym. suhteen pitänyt kovaa kuria viimeiset vuodet, syön niitä oikeastaan vain kylässä ja joskus kahvilassa (paitsi nyt ehkä tulee sorruttua laskiaispulliin ja runebergintorttuihin…), mutta siis harvemmin kuitenkin. Irtokarkit on mulle se suurin heikkous, niitä on ihan pakko syödä kerran viikossa. Olen toki yrittänyt vierottautua niistä useamman kerran, mutta eipä siitä pysyvää apua ole lopulta ollut. 😀 Mut sit arkena en kyllä karkkia syö lainkaan.

    Hampaissa on ollut kyllä reikiä ja oikomista ja kaikkea ihan pienestä pitäen. Ainoa, mikä mulla reikiintymistä kunnolla ehkäsee on purkan syöminen, mutta siitä ei taas leukalihakset tykkää. :/

    • Toi on kyllä hyvä, että syöt vaan viikonloppuisin karkkia! Mäkin haluaisin pyrkiä samaan, ettei vaan yhtäkkiä vetäis viikolla kolmea levyä suklaata vaan ois selkeät aikaraamit herkuille.

      Ootko kokeillut Xylimax-tabletteja? Munkaan leuat ei tykkää purkasta, mutta noita olen silloin tällöin ostanut kun ovat 100% xylitolilla makeutettuja. Lisäksi sopivat näin kurkkukipuiselle lievittämään yskää ja nuhaisuutta 😀

  7. Toi on ikävä, jos hammasluu on jo synnynnäisesti helppoa niin ei sille oikein mitään voi, vaikka kuinka harjaisia ja olisi karkkilakossa ne hajoaa silti. 🙁

    Itsellä on aivan hirveitä kokemuksia hammaslääkäreistä ala-asteella, joten en yhtään ihmettele tota mustalla paikka-aineella paikkausta, ai kamala. Mulla ei ole kuin neljässä hampaassa paikka ja yksi niistä neljästä on juuri hoidettu. Täytyy varmaan sanoa, että olen syntynyt hammaskeijujen suojeluksessa tällä sokeri-addiktiolla, kun äidillä ja isällä on molemmilla tekarit suussa. 😀 Olen ollut kyllä ihan vainoharhaisen tarkka hoitamaan hampaitani, onneksi siinä on vielä päälle sitten suht kova hammasluu joka ei pienistä hätkähdä. Tosin ihmettelen tätä, koska mulla on tosi vaaleat hampaat luonnostaan ja yleensä sanotaan, että ne keltaisemmat olis kestävämpää laatua… Ehkä mulla on suussa vielä hyvät bakteerit. No hampaiden kanssa on tähtien asennot olleet kohdillaan kun olen syntynyt, vaikka muuten on ollutkin vinksallaan. 😀

    Paranemista. <3

    • Jep, just näin mulle kävi kun olin melkein 2v ilman karkkia: sinä aikana juurihoidettiin yksi ja paikattiin kai kolme hammasta… 😛 Toki ne vauriot on syntyneet pitkän ajan kuluessa, mutta ei hammaslääkäri huomannut mitään muutosta parempaan vaikka oikein tarkoituksella kysyin. Kehui vaan, että jos kerran olen karkkilakossa niin hyvä se kai sit on 😀

      No ei ole keltaiset kestävää laatua, mulla just on aika keltaiset hampaat :’D Ala-aste ja hammaslääkärit, mulla riittäis muutamakin tarina tästä paikkaaja-miehestä. Se oli kamalaa, kun hän käski vain avaamaan suuta isommaksi ja kun en vaan saanut enää enempää auki, niin sekään ei riittänyt! Oli leuat kipeät monta päivää sen jälkeen, ja paikkaustulos silti aivan paska. Seuraava hammaslääkäri vaan katsoi mun tietoja ja totesi, että jahas taas tämä tyyppi, ei kuulemma ihmetellyt enää ollenkaan miksi mun suu oli siinä kunnossa kun oli 😛

  8. Samaistun kyllä tuohon herkkupylly-osioon täysin, lapsesta asti on makea maistunut ihan liiaksi. En tiedä mitä noituutta vanhemmat on harrastanut vai mistä ihmeestä johtuu, että mulla ei oo koskaan ollut reikiä – vielä kun ottaa huomioon että lapsena en inhonnut mitään muuta niin paljoa kuin hampaiden pesua, enkä ole vielä tähänkään päivään mennessä oppinut syömään purkkaa. Geenien jaossa on osunu joku jättipotti kohalle tän asian suhteen 😀

    Mut I feel u, hammaskipu on ihan hirveetä 🙁 Muistan kuinka pari vuotta sitten alko viisaudenhammas vaivaan ja hammaslääkäri haluskin kiskasta kaikki kerralla. Itse toimenpide ei puudutuksessa niinkään sattunut, mutta sen jälkeiset pari päivää… Auts. Poikaystävää kyllä huvitti kun näytin ihan hamsterilta :DDD

    • Noituutta, pakko olla! 😀 Ja hei, mäkään en hirveesti purkasta tykkää mut sellaset imeskeltävät xylitol-tabletit on tosi hyviä!

      Multa otettiin viisurit kaks kerrallaan, ensin toiselta ja sit toiselta puolelta. Oli tosi kivuton operaatio, eikä ihmeemmin särkenyt sen jälkeenkään. Yksi positiivisimmista kokemuksistani hammaslääkärissä 😀

  9. Suklaa-addikti täällä antaa vertaistukea! Kyllä mäkin syön päivittäin namia, vaikka tiedän ettei pitäisi. Mulla ei onneksi ole ollut koskaan yhtään reikää hampaissa, onneksi. Aika usein syön namia kyllä jonkun toisen ruoan yhteydessä mutta en toki aina. Herkkujen syöntiä pitäisi hillitä, jokusen kuukauden olen onnistunut pitämään karkkipäivän kerran viikossa mutta nyt olen lipsunut taas. Ei ole helppoa, addiktio tuo lienee kuin esim. tupakointikin. Mulla tulee päänsärkyä jos olen päivän ilman namia 😮

    • SUKLAA <3

      Haha, mä niin tunnistan tuon päänsäryn! Johtuu varmaan verensokerin heilahtelusta. Mulla auttaa tosi paljon, jos muuten muistan syödä tarpeeksi ja täyttävästi, silloin ei tee suklaatakaan ihan niin helposti mieli. Mutta kyllä mä olen sen neljän ruokalajin illallisenkin päälle vetänyt levyn suklaata että ei kai siinä… :'D

  10. Mua viime kesänä peloteltiin juurihoidolla, koska hammas oli kipeytynyt liian korkeaksi jätetyn hammaspaikan takia. Onneksi pienellä poraamisella vältyin tältä. Aina jokaisen paikatun hampaan jälkeen yritän syödä vähemmän karkkia, mutta sitten homma lipsuu.

    • Huh, onneksi vältyit juurihoidolta! Kannattaa kuitenkin tarkkailla sitä hammasta, jos siinä kerran on ollut jotain niin aina tulee jatkossa helpommin vaikeuksia 🙁

      Mulla on yleensä niin järkkynyt mieli hammaslääkärin jälkeen, että kurvaan melkein suoraa irttariosaston kautta kotiin 😀 En enää ees yritä olla kunnollinen!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This error message is only visible to WordPress admins

Error: There is no connected account for the user 1526954456 Feed will not update.

© 2020 Miten niin liikaa? · on Genesis Framework