Pysähdys, seis, stop

autumn_landscape_by_angeleowyn-d4onfuo
Kuvan lähde

Sain viime viikolla huonoja uutisia. Valmistautuessani KC Professionalin syyskauden hiusnäytökseen mallina, äitini soitti. Siskollani, jolla on ikää vasta 20 vuotta, on todettu pahanlaatuinen syöpä.

Aluksi ajatus oli täysin uskomaton. Shokki tuli viiveellä: vasta puhelun jälkeen ymmärsin, mistä on oikeasti kyse. Sain jotenkuten pidettyä itseni koossa, selitettyä tilanteen näytöksen järjestäjille ja kuljettua kaupan kautta kotiin. Oloni oli epätodellinen ja tunsin olevani erillinen muista ihmisistä, jotka kulkivat ohitseni kaupungilla. Mihin heillä on kiire? Minulla ei ole enää mihinkään.

Lähdin käymään äitini ja siskoni luona niin pian kuin pääsin. Alkushokin mentyä pystyimme puhumaan asiasta, miettimään vaihtoehtoja ja suhtautumaan asiaan näennäisen neutraalisti. Kuitenkin oloni tuntui edelleen epätodelliselta, enkä voi kuvitella miltä siskostani tuntuu. Eniten jäytää tilanteen epävarmuus. Kasvaimen levinnäisyydestä ei tiedetä, leikkauspäivää ei ole päätetty (muuten kuin että pian sen on oltava), toipumisajasta ei ole käsitystä. Voimmeko suunnitella joulua?

Siskoni tekee listoja asioista, joita hän haluaa tehdä ennen ja jälkeen leikkauksen. Bucket lists, joita varmaan jokainen jollain tasolla tekee elämänsä aikana. Yllättäen listalle ei kuulu maailman seitsemän ihmeen näkemistä tai hurjapäisiä benjihyppyjä, vaan arkisia asioita. Siskoni haluaa käydä ratsastamassa, siivota huoneensa ja vaatekaappinsa, lenkkeillä koirien kanssa… Niin, ja nähdä Lontoon uuden vuoden ilotulitukset.

En toivo mitään niin paljon, kuin että hän saisi nähdä ne.

Yritän pitää blogini postaustahdin säännöllisenä ja yleisvireen iloisena, mutta ymmärtänette mikäli en aina siinä onnistu.

Mitä mieltä olet?
Tykkään Ihana Haha Vau Nyyh Pöh

52 thoughts on “Pysähdys, seis, stop

  • 28.9.2015 at 11:24
    Permalink

    Anteeksi, mutta minä aloin itkemään. :'( Ihan hirveästi voimia sinulle, siskollesi ja muulle perheelle. Osaan samaistua, vaikka oman pikkuveljen lähtö oli äkillinen. Mutta siihen tunteeseen ja pelkoon mikä teitä parhaillaan jäytää on se, jonka tavallaan tiedän.

    Mikään muu ei ole nyt yhtä tärkeää, kuin positiivinen asenne. Niin jännää kuin se onkin, niin mielellä on suuri roolinsa parantumisessa. Onneksi syöpä huomattiin vielä siinä vaiheessa, kun jotain voidaan tehdä.

    Ei, hitsi… minusta tuntuu, että sanon tähän mitä tahansa, se kuulostaa huonolta. Ehkä ymmärrät mitä yritän täältä kyynelteni lomasta sanoa. *hali*

    Reply
    • 28.9.2015 at 13:12
      Permalink

      Täällä mäkin itken teidän ihania, tsemppaavia viestejä. Kiitos paljon niistä <3 Kyllä mä ymmärrän täysi, mitä sanot ja se mitä sanot, auttaa kyllä. Suomessa on kuitenkin maailman parhaat hoidot ja sairaalat, sisko on nuori ja hyvässä kunnossa ja kasvain havaittiin ennen kuin mitään oireita ilmestyi. Tässä on monta juttua, jotka voisi olla tosi paljon huonomminkin. Siksi yritän pitää toivoa yllä ja reipasta asennetta, ja toivon että siskollakin riittää voimat ajatella myös hyviä juttuja.

      Kiitos Minna <3

  • 28.9.2015 at 11:34
    Permalink

    Nuoren ihmisen sairastuminen tuntuu aina sivullisestakin tosi pahalta. Kovasti voimia, uskoa tulevaan ja kaikkea hyvää teille <3

    Reply
    • 28.9.2015 at 13:13
      Permalink

      Niinhän se on, ei sitä ikinä odota käyväksi omalle kohdalle tai omalle perheelle. Kiitos paljon kommentista Sissi <3

  • 28.9.2015 at 11:42
    Permalink

    Minuakin alkoi itkettää. Järkytyin myös syvästi kun kuulin tämän surullisen uutisen. Niin nuori ihminen, tuntuu todella väärältä. Toivottavasti hän pääsee leikkaukseen pian ja toipuu. Tämä vaatii uskomattoman paljon voimia häneltä ja koko perheeltä, onneksi tuette toisianne. Älä ota stressiä blogin päivittäimisestä, jos tuntuu että huomio ja voimat ovat muualla niin sille on annettava aikaa. Halaus <3

    Reply
    • 28.9.2015 at 13:14
      Permalink

      Väärältähän tämä tosiaan tuntuu. Ottaisin kasvaimen tuhat kertaa mieluummin itselleni, jos se olis mahdollista. Yritän kuitenkin pitää blogista kiinni, tää antaa muuta ajateltavaa ja täälläkin voin purkaa tuntoja jos siltä tuntuu. Kiitos paljon Kaisuli <3

  • 28.9.2015 at 12:07
    Permalink

    :–( paljon voimia teille ja erityisesti siskolle tsemppiä. <3

    Reply
  • 28.9.2015 at 12:23
    Permalink

    Voi! Sain itse viime keväänä puhelun, joka veti jalat alta. Äiti oli ajanut moottorikelkalla päin puuta ja kiidätetty koomassa helikopterilla sairaalaan. Siispä luulen ymmärtäväni jossain määrin, miltä sinusta tuntuu. Kaikista pahinta on juuri se, että kaikki on vielä ilmassa, eikä lopputuloksesta ole mitään tietoa. Voimia sinulle ja siskollesi! Ja jos neuvoja saan näin ventovieraana antaa, niin selviytymisessä auttaa se, ettei elämästä tule pelkkää syöpää (omassa tapauksessani äiti-teholla-koomassa). Vaikka siitä syyllisyyttä saattaisitkin tuntea, se auttaa jaksamaan. Eli, tee silti asioita, joista nautit ja elä elämääsi, vaikka olet tukena siskollesi.

    Reply
    • 28.9.2015 at 13:17
      Permalink

      Voi apua, kamala kuulla! 🙁 Kiitos paljon viestistäsi ja myötätunnosta. Yritän pitää blogin ja muut kivat asiat osana elämääni, ja olla samaan aikaan tukena siskolle. Hän tosin tuntuu olevan niin mahdottoman reipas ja järkevä, että suhtautuu asiaan paljon käytännöllisemmin ja paremmin kuin mä. Toivon sydämeni pohjasta, että kaikki kääntyisi vielä hyväksi.

  • 28.9.2015 at 14:16
    Permalink

    Ei tähän muuta osaa sanoa kuin: Voimia! Ja blogi & lukijat odottelee täällä, älä siitä stressiä ota!

    Reply
    • 28.9.2015 at 15:02
      Permalink

      Kiitos paljon <3 En ota stressiä, mutta blogi antaa myös muuta ajateltavaa tässä vaikeassa tilanteessa. Eli yritän pitää postaustahdin yllä 🙂

  • 28.9.2015 at 15:43
    Permalink

    Täältä myös tsemppiä ja voimia sisarellesi ja koko perheelle!!! Ei oikein osaa sanoa mitään, lähetän lämpöisiä ajatuksia ja toivon,että kaikki kääntyy parhain päin <3

    Reply
    • 2.10.2015 at 11:27
      Permalink

      Kiitos paljon Mia <3 Pian tiedetään taas enemmän ja miten hoidot ja muut etenevät. On tämä vaan kamalaa 🙁

  • 28.9.2015 at 16:56
    Permalink

    Mä olen ihan hirveän pahoillani. Toivon kaikkea mahdollista parasta sulle ja teidän perheelle. <3

    Reply
  • 28.9.2015 at 18:15
    Permalink

    Voi kauheus! Ymmärrän kuinka pahalta tuollainen tuntuu… 🙁 Tsemppiä kaikille läheisille! Toivottavasti asiat kääntyy parhain päin… 🙂 Virtuaalihalit täältä sinulle, siskollesi ja perheellesi! ❤

    Reply
  • 28.9.2015 at 19:17
    Permalink

    Voi ei :'( Kovasti voimia sinulle, siskolle ja koko teidän perheelle <3 <3

    Reply
  • 28.9.2015 at 20:51
    Permalink

    Paljon voimia teille kaikille! Pysykää positiivisina ja nauttikaa elämästä, kaikki ♥♥

    Reply
  • 28.9.2015 at 21:14
    Permalink

    Voi ei, kamalia uutisia! Lämpimiä ajatuksia siskollesi, sinulle ja koko perheellesi, pitää vain jaksaa uskoa että kaikki kääntyy vielä hyväksi! <3

    Reply
  • 28.9.2015 at 21:15
    Permalink

    Voi mikä uutinen. 🙁 Todella paljon voimia ja jaksamista koko perheellenne. ♡

    Reply
  • 28.9.2015 at 22:06
    Permalink

    <3<3<3

    Jos tahdot jossain vaiheessa jutella (eli itketään toistemme päälle), niin tässä perheessä on nyt viisi vuotta syöpätaistelua takana.. <3

    Reply
    • 29.9.2015 at 11:31
      Permalink

      Toisiammevastenitkemishetki kuulostaa hyvältä, tai siis huonolta mutta tässä tilanteessa hyvältä. Voimia myös teille <3

  • 29.9.2015 at 07:28
    Permalink

    Oikein paljon voimia siskollesi ja koko perheellesi. <3

    Reply
  • 29.9.2015 at 11:44
    Permalink

    Voimia sinulle, siskollesi ja muulle perheellesi.

    Muista, että jos päivä tuntuu liian pitkältä niin selviydytte hengenveto kerrallaan.

    Reply
  • 29.9.2015 at 13:30
    Permalink

    Kyllä hiljaiseksi vetää ja en voi kuin toivottaa älyttömän paljon voimia ja erittäin paljon positiivista asennetta koko perheelle. Varsinkin kun noin nuori ihminen sairastuu, niin se tuntuu jotenkin vielä erityisen kamalalta ja väärältä. Eräs oma ystäväni taistelee myös tällä hetkellä syövän kanssa ja jo se ottaa omalla kohdalla todella koville, saati sitten että kyseessä olisi vielä perheenjäsen. Huh. Onneksi nykypäivänä pystytään tekemään jo paljon tuonkin taudin voittamiseksi. Toivon todella, että teidän perheessä tuo tauti voitetaan. Jaksamista teille kaikille! <3

    Reply
    • 30.9.2015 at 14:39
      Permalink

      Kiitos <3 Kaverini lohdutti sanomalla, että joka kolmannelle tulee jossain elämänsä vaiheessa syöpä. Tietenkin sitä toivoisi että vasta vanhalla iällä se tulisi, ettei sitten tarvitsisi pelätä uusimista. Sitten taas toisaalta vanhana syöpähoidot on paljon rankempia.

  • 29.9.2015 at 14:01
    Permalink

    Iso hali! Päivä kerrallaan se on mentävä. Tulee niitä parempia päiviä mutta myös huonompia, se on vähän sellaista vuoristorataa. Mutta jos pystyy ainakin osittain hyväksymään tilanteen niin se auttaa, ei tarvitse turhaan kuluttaa energiaa sellaiseen mille ei enää mitään voi. Katse tulevaan ja usko siihen, että asiat hoituvat parhain päin! Epätietoisuus on karmaisevaa, samoin se avuttomuuden tunne kun tuntuu, että mitään et voi tehdä. Mutta ei sun tarvitsekaan niin kauheasti tehdä mitään, läsnäolo ja se, että olet käytettävissä tarvittaessa on jo iso asia. Olen toiveikas ja koko sydämestäni toivon, että siskosi sairaus saadaan kuriin ja järjestykseen ja jossain kohtaa poistettua kokonaan! Voimia ja viisautta asian käsittelyyn ja tsemppiä koko perheelle!

    Reply
    • 30.9.2015 at 14:38
      Permalink

      Kiitos ihanasta kommentista! Päivä kerrallaan täytyy edetä, ei tässä muuten oikein voi olla. Olen vielä sellainen, että huolestun kaikista asioista tosi paljon ja kuvittelen ne pahimmat mahdolliset skenaariot. Kiitos vielä viisaista sanoista <3

  • 29.9.2015 at 14:18
    Permalink

    Voi kamalaa ja niin epäreilua 🙁 En osaa kuvitellakaan, miltä tuntuisi jos tilanteesi sattuisi omalle kohdalle. Mutta ei kai sitä joka tapauksessa oikein voi muuta kuin jatkaa elämää ja koettaa nauttia kaikesta hyvästä. Toivottavasti kaikki menee parhain päin. Tsemppiä! <3

    Reply
  • 29.9.2015 at 19:21
    Permalink

    Ihminen pystyy selviämään ihan uskomattomista koettelemuksista, toivon että te myös yhdessä selätätte kaikki esteet.
    Toivon jaksamista suurten tunteiden keskelle ♡

    Reply
    • 30.9.2015 at 14:34
      Permalink

      Kiitos paljon Kaisa <3 Toivon, että itse jaksan tukea siskoa ja äitiä tarvittavalla tavalla. Asun vähän kauempana heistä, niin välillä oma elämä vie enkä aina muista kysellä kuulumisia niin usein kuin pitäisi 🙁

  • 8.10.2015 at 05:54
    Permalink

    Voi Elisa… 🙁 Toivottavasti siskosi paranee pian.. Syöpä on meidän suvun kirous ja odotan koko ajan milloin ja minkälaisena se omalle kohdalle iskee. 2 kasvainta on jo leikattu alle parikymppisenä. Jaksamisia! <3

    Reply
    • 10.10.2015 at 11:57
      Permalink

      Kiitos <3 Meillä ei suvussa ole (kai?) tämäntyyppistä nuorena saatua syöpää, mutta todennäköisesti joku geeni tähänkin altistaa. Kamala kuulla, että tämä on niin monessa perheessä ihan perinnöllinen vitsaus 🙁

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.