Pakkasaamu pullossa

Chanelin Chance-tuoksu on yksi tuoksumaailman moderneista klassikoista. Vuonna 2003 julkaistu tuoksu on saanut seuraajikseen useita ”flankereita”, eli muunnelmia alkuperäisestä tuoksusta. Yleensä hieman karsastan muunnelmatehtailua sillä välillä uusilla tuoksuilla ei ole mitään yhteistä alkuperäisen kanssa, mutta Chance on saanut yhden erittäin oivan flankerin: Chance Eau Viven.

Alkutalvi on hieman outo ajankohta esitellä näin pirteän sitruksinen tuoksu, mutta kumma kyllä olen tykästynyt tähän nimenomaan näin syksyn käännyttyä hiljalleen miinusasteille. Chance Eau Vive muistuttaa minua hieman aamun purevasta pakkasesta ja kylmän tuulenpuuskan raikkaudesta. Eau Vive antaa pehmeän aamuherätyksen, kuin greippimehu brunssilla. Iltaa kohden tuoksu rauhoittuu pehmeäksi, harmoniseksi kokonaisuudeksi myskiä ja puuta. Raikkaus säilyy loppuun asti, eikä sitruksinen tuoksunuotisto muutu missään vaiheessa pistäväksi tai liialliseksi. Greipin ja verigreipin tuoksu on yllättävän aito ja makea, sitrustuoksuille niin ominaisesta esanssisuudesta ei ole häivääkään.

Jos haluat tuoksusi olevan raikas ja makea yhtä aikaa, Eau Vive on sun juttu. Kukkiakin tästä löytyy, mutta hyvin hillitysti: ensisijaisesti Vive on sitrustuoksu ja muut nuotit komppaavat sitä kevyen taidokkaasti. Chanel Chance Eau Vive on erittäin mielenkiintoinen, ajaton ja vuodenajaton tuoksu. Suosikkimatskua.

Milloin viimeksi kohtasit tuoksun, jota voisit käyttää minä vuodenaikana tahansa?

Tuoksu saatu kaverilta, jolle näitä oli kertynyt kaksin kappalein.