Päivä kanssani: tuikitavallinen tiistai

7.30 Herätys: poikaystävä lähti töihin. Otan kännykän ja alan lukea uutisia ja käydä Facebookia läpi. Ensimmäinen tsekkaus blogiin: onko tullut uusia kommentteja tai meilejä eilisillan jälkeen. Mies on vienyt koiran aamulla herätessään, joten tänä aamuna ei tarvitse heti ensimmäiseksi käydä lenkillä.

8.05 Ylös sängystä. Nouseminen on mulle aina hyvin vaikeaa, en tahdo millään päästä ylös tai hereille. Johtunee myös uniongelmista…

Tässä välissä käyn vessassa, puhdistan kasvot ja hampaat sekä laitan kasvoille päivän ihonhoitotuotteet. Olovaatteet päälle ja keittiöön. Ennen aamupalaa ajaudun siivoamaan ja järjestelemään keittiötä ja olkkaria, enkä malta olla käymättä takapihan pienessä puutarhassa kitkemässä rikkaruohoja.

image

image

9.05 Aamiainen edessä ja alan kirjoittaa tätä postausta. Syön yleensä aamuisin joko smoothien tai vakioannokseni jogurttia, rahkaa, hedelmiä ja marjoja. Tänään vuorossa on jälkimmäinen: Alpron kookos-soijajogurttia, puolikas rahkapurkki, banaani, puolukoita ja kookoshiutaleita. Tämä menisi mulle jälkiruoasta, niin hyvää on! Aamujuomana mulla on yleensä vesi, mutta päätän keittää tänään ison kupin teetä. Jos sitten vaikka heräisi.

Nyt alkaa varsinainen blogityö. Avaan selaimen, tarkistan jälleen kommentit ja vastaan niihin. Lähetän muutaman meilin ja sovin tapaamisen PR-henkilön kanssa seuraavalle päivälle. Samalla keskustelen kauneusbloggaajien Facebook-ryhmässä ja luen toisella silmällä kiinnostavia uutisia. Kirjoitan päivän postauksen tekstit, kuvat olen onneksi muokannut jo valmiiksi ja ne odottavat WordPressin mediakirjastossa. Julkaisen postauksen ja pohdin samalla viikon muuta postausaikataulua.

11.30 Välipalaksi syön Yosa-kaurajogurtin. Olen yrittänyt vähentää maitotuotteiden käyttöä ja tällä hetkellä rahka, juusto, voi ja kerma ovat ainoat maitotuotteet joita käytän viikoittain. Kyse on enemmän eettisestä kuin ruokavaliollisesta muutoksesta, sillä haluan tukea tehomaataloutta niin vähän kuin mahdollista. En ole huomannut maitotuotteiden vaikuttavan terveyteeni tai olooni negatiivisesti millään tavalla, mutta lehmien olot tuotantolaitoksissa mietityttävät.

image

11.45 Lähden koiran kanssa päivälenkille ja toimitan samalla myymäni kengät ostajalle. Muuton myötä olen luopunut ylimääräisestä tavarasta mutta vielä olisi astioita, vaatteita ja kenkiä myymättä. Lykkään ajatusta myynti-ilmoitusten teosta loppuviikkoon, sillä perjantaina minulla on pääsykokeet Helsingin yliopistoon (en vaihda alaa, mutta yliopistoa joutuu vaihtamaan samankin alan sisällä pääsykokeen kautta).

12.25 Palaan kotiin 15 euroa rikkaampana. Keräsin koiralenkillä pienen kukkakimpun, jonka laitan maljakkoon ja alan tiskata. Miehen kanssa on sovittu, että minä hoidan tiskihommat ja otan päävastuun siisteydestä sinä aikana kun hän on töissä ja minä pääosin kotona. Voitte uskoa, että järjestely ketuttaa etenkin silloin kun tuntuu, että tiskaa vain toisen sotkuja kerrasta toiseen… No, ei auta kuin toimia.

image

13.25 Tuntia myöhemmin olen tiskannut ja raivoputsannut myös hellan ja parit kattilanpohjat. Miehelläni on tapana olla aika railakas ruoanlaittaja, jolloin saippuateräsvillalle tulee kyllä käyttöä. Tasoja pyyhkiessä olen varomaton ja kaadan maljakon johon juuri laitoin keräämäni kukat. Noh, tuleepahan lattiakin puhtaaksi. Siivousurakan jälkeen tulen taas koneelle ja tarkistan sähköpostin ja Facebookin, jonne myös linkitän aamulla julkaisemani postauksen. Vaihdan parit meilit helpparin kanssa ja vastaan aamun aikana tulleisiin kommentteihin. Tekisi mieli alkaa kirjoittaa uutta postausta, mutta luku-urakka odottaa.

14.30 Olen piruvie yhä koneella. Jouduin vastaamaan pariin ylimääräiseen meiliin ja hoidin sosiaalisen median meininkejä. Siihen, että saa bloginsa pidettyä ajan tasalla useassa eri mediumissa vaatii paljon aikaa ja vahvan oikean käden peukalon. Nälkä alkaa vaivata, joten heitän uuniin pakasteesta löytyneet kolme soijanakkia ja lankkuperunoiden jämät. Syön ihan liikaa pakasteita ja puolivalmiita eineksiä, mutta ruoanlaitto ei tällä hetkellä ole prioriteettilistani ykkösenä. Syödessä katson Areenasta loppuun Hercule Poirot -jakson, joka jäi eilen kesken.

image

image

Mestarietsivän seikkailuiden jälkeen aloitan pääsykokeisiin lukemisen. Olen opiskellut alaa jo useamman vuoden, joten perusteita selittävät kirjat ovat puuduttavaa luettavaa enkä juurikaan löydä niistä mitään kiinnostavaa. Lukumotivaatio on siis vähissä ja urakkaa on vielä jäljellä, mitenköhän mahtaa perjantain kokeessa käydä?

17.00 Poikaystävä tulee kotiin. Vaihdetaan päivän kuulumiset ja saan inspiksen meikata. Teen meikkilookin noin puolessa tunnissa, kuvaan sen ja lähden kauppaan. Tykkään käydä läheisen kauppakeskuksen Prismassa, sillä samalla reissulla pääsen hiplaamaan Sokoksen kosmetiikat läpi ja piipahtamaan The Body Shopissa.

18.06 Istun bussissa matkalla kauppaan. Kauppareissuni aikana poikaystävä käyttää koiran iltalenkillä ja kun kotiudun noin seitsemän jälkeen, annan ruoan sille. Nappuloita jää vähän syömättä, ja totean laittaneeni taas liikaa ruokaa (en ikinä jaksa punnita, vaikka pitäisi). Noh, ei onneksi lihoa kun ruoansäätely toimii hyvin! Siis koira, ei poikaystävä. Ei sekään kyllä liho, vaikka söisi mitä. Napostelen ”iltapalaksi” ostamani irtokarkit (hyi minua!) ja juon monta lasia vettä. Yleensä iltaisin mulla on hirveä jano, mistäköhän se johtuu?

21.15 Olen käyttänyt koiran pienellä pissalenkillä ja alan valmistautua nukkumaan. Pesen meikit ja kosteutan kasvot useammalla tuotteella, kuten joka ilta. Tänään en jaksa millään käydä suihkussa, enkä ole onneksi urheillut niin ei ole likainen olokaan. Vilkuilen vielä hieman pääsykoekirjoja poikaystävän tehdessä töitä koneella ja minulle selviää, että näissä töissä menee vielä hetki enkä pääse koneelle ennen kymmentä. Näin ollen tämän postauksen viimeistely jää seuraavaan päivään, kun saan taas koneen käyttööni. Mulla siis on omakin kone, mutta siinä ei ole nettiyhteyttä ja se jos mikä on rasittavaa! En millään jaksaisi tätä jaetun koneen elämää, varsinkin kun oma koneeni on tuhannesti tehokkaampi vaikka onkin jo seitsemisen vuotta vanha.

image

22.15 Menen sänkyyn, rasvaan jalat ja kynsinauhat. Tsekkailen vielä viimeisen kerran somen, blogin, meilin ja kommentit ja laitan viestiä pariin keskusteluun. Poikaystävä päästää koiran vielä takapihalle nopsalle pissalle ja käy suihkussa, ja tulee sitten nukkumaan. Olen saanut yllättävän hyvin unen päästä kiinni viime aikoina, ja olen unessa jo ennen kello kahtatoista. Meillä menee aina hetki sängyssä jutusteluun, joten yleensä nukkumaanalkamisaika on lähempänä yhtätoista. Yöllä heräilen tuttuun tapaan muutaman tunnin välein, mutta koska sain ajoissa unta eikä seuraavana aamuna ole mihinkään kiire, on ylösnousu vähän helpompaa.

image

Päivä tuntui aika kiireiseltä ja suurin osa kiireistä liittyi yllättäen blogiin ja pieniin järjestelyasioihin. Sain luettua pääsykokeeseen vähemmän kuin odotin, mutta yritän olla stressaamatta siitä. Unettomuus ja yöllinen heräily aiheuttaa sen, että kaikki vähänkin aivoja vaativa toiminta on paitsi hitaampaa, myös rasittavampaa. Onneksi ala on mulle tosi tuttu, joten pääsykoe ei stressaa ihan niin paljoa.

Kuvituksena päivän aikana napsittuja kuvia.

 

Huh, jaksoiko joku lukea tänne asti? Oliko edes kiinnostavaa? 🙂

 

Comments

  1. No hööö! Mä olisin halunnu nähdä ne kosmetiikkatuotteet joita käytit päivän aikana! ;D

  2. Ihan superkiinnostavaa! Mä tykkään näistä päiväni-postauksista ihan hulluna 🙂

    Mullakin on iltaisin ihan jäätävä jano!! Se on kauheeta, kun tietää, ettei saisi juoda ellei halua yöllä ravata vessassa, mutta kun se tekee niin gutaa 😀

    Miksi muuten et aamuisin nuku pidempään jos ei ole mitään menoa? Ajattelin, että jos yö on muuten mennyt vähän harakoille, niin aamusta saisi vähän takaisin? 🙂

    • Mustakin näitä on kiva lukea! Ja hauska kuulla, et sullakin on iltajanosyndrooma 😀

      No siis, mä en saa aamuisinkaan oikein nukuttua. Yleensä pahimmat painajaiset mulla on just aamun tunteina, eli kuudesta eteenpäin. Siksi sitten otan vaikka lyhkäiset päikkärit mieluummin kuin yritän nukkua aamuisin pidempään.

  3. Mä tykkään tällaisista postauksista! Sitä saa perspektiiviä omaan elämään, kun näkee vähän, että miten muiden elämä menee eteenpäin. Tuntuu, että jokaisella on elämässä se tietty kaaos-elementti kuitenkin =) Sitäpaitsi näin oppii vähän tuntemaan sitä blogin takana olevaa henkilöä.

  4. Jättitsempit pääsykokeeseen!:) Mä oon itse ollut tän kevään samassa tilanteessa, sillä oon pyrkinyt opiskelemaan tuttua alaa mun kotikaupunkiin. Asun Helsingissä, mutta opiskelupaikka on Tampereella, eikä musta vuoden ankaran yrittämisenkään ansiosta saatu tamperelaista, ja palasin viime syksynä Helsinkiin. Nyt olis kiva siirtää myös kouluhommat tänne. Mälsää, kun yliopiston vaihtaminen tutun alan sisällä pitää tehdä pääsykokeen kautta!

    • Sulle kanssa tsemppejä! Musta on ihan älyttömän typerää, ettei tällainen jo kandin tehnyt voi vaihtaa alaa muuten kuin pääsykokeen kautta. Erillisvalinnassa olisin teoriassa voinut hakea, mutta kun saan kandin paperit käteen vasta syksyllä niin se on liian myöhään erillisvalintahaun kannalta. Eli mikäli en pääse kokeen kautta, on myöhemmin sitten tuo erillisvalintamahdollisuus, onneksi. Ärsyttää tosin jo ajatuskin, että joutuisin käymään koko syksyn Tampereella opiskelemassa… :/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

© 2022 Miten niin liikaa? · on Genesis Framework