Ongelma: liian innokas kuvausavustaja

Joskus sitä bloggaajana haaveilee kuvausassistentista. Sellaisesta, joka laittaisi setin valmiiksi, hankkisi tarvittavat rekvisiitat, kiillottaisi tuotteiden heijastavat pinnat ja siivoaisi kuvauksen jälkeen. Minä saisin keskittyä taiteelliseen matskuun ja kuvaamiseen. Sen sijaan mulla on vähän toisenlainen assistentti, joka lähinnä torpedoi kaikki kuvaukset.

Assistentti: ”MITÄ TÄÄLLÄ TAPAHTUU MINÄ KANSSA”
Minä: ”Oh shit, nyt nopeesti kuva ennen ku se ehtii tänne”

Assistentti: ”MITÄ SINÄ TEET ONKO TÄÄLLÄ NAMEJA”
Minä: ”Kuvaan kynsiäni, ei ole, mene pois, hus hus nyt”

Assistentti: ”JEE KIVAA MINÄ OLEN KUVAUSTAUSTA MISSÄ NAMIT”
Minä: ”Ei hyvä herranjestas menes nyt siitä, ei ole nameja”

Assistentti: ”SINÄ SANOIT NAMI ANNA MULLE HETI NAMI”
Minä: ” — ”
Assistentti: ”MISSÄ NAMI”

Tästä kuvausassistentista ei toden totta ole kovinkaan paljon apua. Tämän yksilön kanssa en luottaisi edes koulutuksen voimaan.

 

Mites teillä, löytyykö kotoa oma jokapaikan osallistuja/vahtimestari/tarkastaja/assistentti?

 

Comments

  1. Mulla on kolmin kappalein kämppiksiä, joista kaksi on erityisen aktiivisia. Tosin niiden puolustukseksi täytyy sanoa, että mun aamun meikkikuvaukset viivyttää ruokatarjoilua. Joten ehkä on ihan ymmärrettävää, että kasvokuvan laidalla näkyy pitkä häntä tai tuotekuvien valon eteen parkkeeraavat tassut?

  2. Tottakai pienen ahkeran kuvausapulaisen on saatava namia! Mulla kuvausassareita/tarkastajia on kaksi. Herra Hännätön tahtoo aina tarkastaa mitä äiskä puuhailee ja jos mahdollista niin anna hali ja sitten namia! 😀
    Paimentyttö taas tahtoo koko ajan olla tuomassa jotakin. Välillä on ihan paimenen mielenterveyden ylläpitämiseksi pudotettava jotakin, että se voi sitten tärkeänä tuoda (ja vaatia sitä namia palkaksi) 😀

    Mutta oishan kaikenlainen puuhailu paljon tylsempää jos tyypit ei tahtois aina tietää että mitäpä teet näytä Miskallekin! Ja anna Hukka nostaa, Hukka tuo, Hukka on ihana, rapsuta massua!

    • Haha, ihan totta että on elämä vähän kiinnostavampaa kun toinen on koko ajan siinä vieressä puuhastelemassa 😀 Piilotan nykyään aamu- tai iltaruoan naput ympäri olkkaria ja seuraan kun perhonen nuuskuttelee ympäriinsä niitä etsien. Se on söpöintä <3

    • Eikä!! Ihan mahtavia kuvia! 😀 Täytyyhän sitä nyt osallistua. Ja valvoa ja tarkkailla, että kaikki menee hyvin ja että joka välissä huomioidaan pikkuista koirulia! ^_^

  3. Täältä löytyy yksi pitkänokkainen ja kaksi pitkähäntäistä apulaista. Kaikki tuotteet karvataan ja yleensä kynsikuvissa huomaa että aarrgghh karvahan sinne on jäänyt! Jos kuvaat jotain lattialla niin siinä on kissa. Jos kuvaat jotain ulkona niin siinä on koira varastamassa lakkapulloa 🙂 kaiken huippu on se että lightboxista tuli kissan nukkupesä 😀

    • KARVAT. Ne mä ihan unohdin mainita! Ei oo yks eikä kaksikaan kertaa, kun olen huomannut naamassani (kasvokuvissa) pitkiä, valkoisia ja krepatun näköisiä karvoja. Mistäköhän ilmestyneet… Sitten vaan surkeilla taidoilla minimoimaan vahingot kuvanmuokkauksen keinoin :’D

  4. Suloinen kuvausavustaja sulla :D.

    Multa löytyy kans yks avustaja, jonka suosikkitekemistä on varastaa kaikki kynämuotoiset kuvattavat tai laittaa makoilemaan kuvattavien päälle. Eikä asiaa auta yhtään, että joudun tällä hetkellä kuvaamaan parvekkeella kissan kiipeilypuussa…

    • Eiiiiih 😀 Toinen ajattelee selvästi, että siinä on hänelle leluja valmiina! Voin kuvitella että mun äitini kissavainaa olisi mielellään myös osallistunut kuvaustouhuihin, ja noin 9-kiloista kattia ei niin vaan liikutetakaan esim. lämpimän läppärin päältä pois. 😀

  5. 😀

    Ei löydy, mutta hoidan kuvaukset, kun mies ei ole kotona. Läsnäolo häiritsee blogikuvauksiin keskittymistä sen verran. 😀

  6. Vaikka vain kommentoin blogikirjoituksia, on sekin välillä haastavaa. Järjestys menee about näin: 1) klikkaa kommenttikenttä auki ja ala kirjoittaa kommenttia 2) siirrä kissa pois monitorin tieltä 3) kirjoita pari sanaa ja siirrä taas kissa pois monitorin tieltä 4) kirjoita pari sanaa, siirrä kissa pois näppäimistön päältä ja korjaa ylimääräiset merkit 5) kirjoita ja yritä olla huomioimatta lattialla huutavaa kissaa 6) suorista monitori ja kaiuttimet ja siirrä kissa pöydältä takaisin lattialle 7) katso tekstisi katoamista bittiavaruuteen, kun kissasi hyppää pöytäkoneen keskusyksikön päälle painaen samalla tassullaan virtapainiketta.

    Seuraavalla kerralla laitat ison kasan raksuja ruokakuppiin ennen kuin alat läpikäydä suosikkiblogejasi…

    • APUA :’D Nauran täällä, koska voin niiiiin kuvitella tuon tilanteen! Kissat on aivan erityisen uteliaita, mitä tulee mihin tahansa puuhaan jossa he eivät saa olla osallisina.

  7. Heh, kuulostaa tutulta. Tosin täällä apurina on kissa, joka haluaa osallistua ihan kaikkeen. Bravuurinumero kuitenkin on tietokoneen säätöjen uusiksi laittaminen. Olen joutunut opettelemaan kaikenlaisia tietokoneen asetuksia :).

    • No hei, ajattele näin että lemmikkisi vain ystävällisesti pitää yllä sun ATK-taitojasi? ;D Mä itsekin mokailen koneen kanssa niin paljon, etten tiedä mitä tapahtuisi jos tässä olisi vielä ylimääräinen kisu pyörimässä ja painelemassa nappuloita. Varmaan koko blogi häviäisi 😛

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

© 2022 Miten niin liikaa? · on Genesis Framework