Näin muokkaan kuviani -haaste

Tyttö ilman helmikorvakorua -blogin Sonia haastoi minut paljastamaan huikean kuvankäsittelyni salat. Kuvien jälkikäsittelystä ei blogissani ole aiemmin ollut lainkaan juttua, joten haaste on oiva tapa korjata tämäkin vääryys. Täytyy nyt heti aluksi sanoa että mitään huippuvinkkejä ei ole luvassa, mutta jos haluat päästä kuvankäsittelyssä mahdollisimman helpolla niin this is the way.

Olen tavattoman mukavuudenhaluinen ja haluan, että blogin kuvien käsittelyyn kuluu mahdollisimman vähän aikaa. Jo kuvausolosuhteet itsessään ovat vieneet pienen siivun päivästä ja haluan vain nopeasti päästä tuottamaan tekstiä postauksen sisällöksi. Mutta kun ne perhanan kuvatkin pitäisi muokata…

Nyt tulee hetki, jolloin suurin osa teistä vähintään tirskahtaa siellä näytön toisella puolen ja paatuneimmat Photoshop-velhot ja -noidat luultavasti joko lyövät päänsä seinään tai purskahtavat epäuskoiseen nauruun. Paljastan nimittäin ykköskuvankäsittelyohjelmani, ja se on Paint.

Kyllä, luitte oikein. Vanha kunnon Paint!

kuvanmuokkaus

Hankin keväällä aiempaa paremman kameran Canon Ixus -pokkarini tilalle, joten kasvokuvani eivät tarvitse juurikaan muuta apua kuin rajauksen ja koon muuttamisen. Jo pelkästään Paintissa kuvan avaaminen parantaa laatua silminnähtävästi verrattuna esimerkiksi surkeaan Windowsin kuvankatseluohjelmaan. Tämän efektin voitte havaita yllä olevassa kuvassa: oikeanpuoleiselle kuvalle ei ole tehty mitään muuta kuin kuvan pienennös ja maltillinen rajaus Paintissa. Kokokasvokuvat pienennän yleensä 1000-1500-kokoisiksi leveämmältä sivultaan.

Paint toimii erinomaisesti, mikäli kuvalle ei rajauksen, koon muutoksen ja mahdollisen tekstin lisäksi tarvitse tehdä juuri muuta. Minulla on talvisinkin aika hyvät valaistusolosuhteet (iso ikkuna aamuauringolla), joten jo kamerasta koneelle siirrettäessä kuvien kontrasti ja valoisuus on hyvä. Pyrin saamaan jo kuvanottohetkellä niin hyviä kuvia kuin mahdollista, sillä en todellakaan kykene pelastamaan huonoa kuvaa myöhemmin. Kuvien ottamiseen meneekin välillä aikaa, kun pitää säätää aukkoa, valotusta ja vaikka mitä. Plus asetella naama edes jotenkin edustavaan asentoon. Talveksi harkitsen erillistä kuvausvalaisinta tai pientä kotistudiota.

Ennen pokkarikameralla kuvanneena voin lämpimästi suositella nykyistä minijärkkäriäni, Olympus E-PL3-mallia. Minijärjestelmäkamera on tuonut kuviini ihan uuden terävyyden ja ulottuvuuden, ja sen kanssa hyvien kuvien ottaminen on yksinkertaisesti helpompaa. Perehtymistä järjestelmäkuvaaminen kuitenkin vaatii ja kuvaankin yleensä manuaaliasetuksilla, jotta voin itse säätää jokaista kuvaan vaikuttavaa osasta. En ihan täysin ymmärrä ihmisiä jotka hankkivat järjestelmäkameran ja sitten roiskivat menemään automaattiasetuksilla, kun kamerasta saisi niin paljon enemmän irti ihan vain pienellä opiskelulla.

Tuotekuvat vaativat yleensä enemmän muokkausta kuin kasvokuvat yksinkertaisesti siitä syystä, että tuotekuvia en pääse kuvaamaan yhtä hyvässä valossa. Haluan, että tuotekuvat ovat selkeitä ja kauniita ja näin ollen kuvanmuokkaus on pakollista. Nyt kuvaani astuu toinen luottoapuri, nimittäin Picasan kuvankäsittelyohjelma (voin jo kuvitella, kuinka moni teistä siellä naureskelee tällekin :D).

kuvanmuokkaus2

Picasa on mukavan kevyt ohjelma, jolla voi tehdä oikein kelvollista jälkeä ihan vain leikkimällä ja kokeilemalla. Olen kokenut Photoshopin hieman liian raskaaksi tuotekuvia muokatessa ja Picasan löydettyäni avaan PS:n vain harvoin. Myös jo Picasalla avaaminen näyttää kuvasta paremman puolen (oikealla) kuin Windowsin kuvankatseluohjelma (vasemmalla). Tässä siis lähtötilanne.

kuvanmuokkaus3

Tässä keskivaihe: oikeanpuoleinen kuva on uudelleen rajattu, sitä on terävöitetty, kontrastia, varjostusta ja valkoisuutta on säädelty manuaalisesti napeista kokeilemalla. Jo automaattiset säädöt toimivat yleensä kivasti, mutta tykkään säätää arvoja hieman tarkemmin käsipelillä.

kuvanmuokkaus4

Varsinainen taíkatemppu tulee viimeisessä kuvassa ja sen nimi on Automaattinen värinsäätö. Teen tämän yleensä vasta lopuksi säädettyäni kontrastit ja muut kohdilleen, sillä ihan aluksi tehtynä värinsäätö saattaa heittää kuvan liikaa sinisen puolelle. Tämä on kuitenkin vain mutu-tuntumaa ja tekemällä opeteltua, mitään virallista ohjenuoraa en yritäkään tarjota 🙂

kuvanmuokkaus5

Ja samat temput tehtynä toiselle kuvalle. Kontrastia en tosin tässä juurikaan säädellyt, terävöinti ja värinsäätö tekivät suurimman työn.

Vaikka laadullisesti vasemmanpuoleinen kuva on tavallaan ihan yhtä hyvä kuin oikeanpuoleinenkin, eikö muokattua kuvaa olekin mukavampi katsella? Kynsikuvien muokkauksessa menen suorastaan hifistelyyn halutessani, että kuva on valoisa, värikäs ja tuo hyvin lakan sävyn esille. Kynsikuvia hinkkaankin siis vielä hartaammin kuin näitä tuotekuvia (esimerkkejä voitte käydä katsomassa tästä postauksesta).

Kaiken kaikkiaan kuvanmuokkaus on minulle olennainen (joskin ei niin mieluisa) osa kosmetiikkablogin pitämistä. Monet tuntuvat valittelevan kuviensa huonoa laatua, ja heille minulla on antaa ammattikuvaajakaverini vinkki: hanki parhaat mahdolliset kuvausvehkeet, niin ei ole enää kalustosta kiinni. Vinkkiä voisin vielä modifioida harrastelijamaailmaan siten, että jokaisen blogikirjoittajan kannattaisi opetella miten saa kamerastaan eniten irti jo kuvausvaiheessa ja miten kuvanmuokkausohjelmat voivat entisestään parantaa lopputulosta. Jos jatkuvasti blogin pitämisessä harmittaa ennen kaikkea se, että kuvien laatu on huono, vain itse voi siihen jotenkin vaikuttaa. Vinkkejä kyllä on netti täynnä: esimerkiksi Heidillä on ihan mahtava postaussarja liittyen valokuvaukseen, check it out.

Uskokaa pois, ymmärrän paremmin kuin hyvin sen tuskan kun meikeistä ei vain saa omaa silmää miellyttäviä kuvia! Tähän auttaa ainoastaan harjoitus, harjoitus ja (minun tapauksessani myös) kuvauskaluston päivittäminen parempaan ja oikeasti kuvaamaan opettelu.

Nyt on kuvieni salat paljastettu! Saitteko uusia vinkkejä vai olivatko nämä muokkaukset ihan peruskauraa? 🙂 Miten yleensäkin suhtaudutte kuvien muokkaukseen blogeissa?

I was challenged to tell you how I edit my pictures. I rarely use Photoshop or other super editing program, usually my choice is plain Paint or Picasa. They both work really well for basic editing and as you can see in the pictures, the result is very good!

How do you feel about editing photos in blogs?

Comments

  1. Täällä toinen E-PL3:n omistaja 🙂 Onko sulla siinä vain mukana tullut optiikka, vai oletko ostanut jotain erikseen? Mä koen ehdottomasti tarvitsevani makrolinssin, tarkkoja lähikuvia on tosi vaikea saada otettua.

    Mä käytän Windowsin kuvankäsittelyohjelmaa, kun en paremmasta tiedä 😉 Kannattaisi siis ilmeisesti opetella jonkin muun ohjelman käyttö..?

    • Kittilinssillä mennään, makro ja joku toinenkin objektiivi ostoslistalla toki. Lähikuvat vaativat hieman kikkailua, mutta kyllä ne onnistuvat tuonkin kanssa 🙂 Ainakin kynsikuvista tulee välillä tosi hyviä, ihan yllätyn!

      Mä en osaa tuosta Windowsin ohjelmasta sanoa, että millainen se on verrattuna esimerkiksi Picasaan. Jos jonkun sen rinnalle haluat kuitenkin opetella, niin tuo Picasa on todella hyvä ja helppo! Sitä ei edes tarvitse juurikaan opetella, kun napeista vetelemällä pääsee kokeilemaan ilman että täytyy lähteä rakentamaan layereita kuten Photoshopissa.

  2. Hahaa, toinen Windowsin kuvankäsittelyohjelman käyttäjä tunnustaa! 😀 Käytän oikeasti sen lisäksi vain Picasaa ja tarvittaessa Paintia.

    Valokuvausta pitäisi opetella, kun nyt vaan keksisi jostain aikaa siihen. Toisaalta, kun blogiin jatkuvasti kuvaa ja muokkaa kuvia, tulee vähitellen vahingossa opittua yrityksen ja erehdyksen kautta. Järkkärini ominaisuuksia kyllä tunnen hävettävän vähän. Välillä hävettää jotkut blogin vanhemmat kuvat mutta toisaalta, mitäpä sillä on väliä. Se kertoo blogin sen hetkisestä tilanteesta ja kehittymisestä. 🙂

    • Haha noniin, saatiinpa lisää meitä amatöörikuvankäsittelijöitä 😀

      Joo, tuo yrityksen ja erehdyksen kautta oppiminen on tuttua. Mullakin nuo vanhemmat kuvat on aikas kamalia, mutta olkoot siellä todisteena jos ei muusta niin ainakin siitä kehittymisestä. Järkkärillä kuvattaessa kohina vähenee verrattuna pokkareihin, joten jo automaattiasetukset yleensä ovat suunta parempaan päin.

      Aika vähänlaisesti mun loppujen lopuksi täytyi varsinaisesti _opetella_ kameran tehokkaampaa käyttöä, kyllä jälki heti perusasioiden testaamisen jälkeen alkoi parantua.

  3. Mielenkiintoinen postaus!

    Heh, mä kuulun just niihin, jotka roiskii menemään järkkärin automaattiasetuksilla. Oli kiire saada järkkäri rikki menneen pokkarin tilalle, mutta en ole jaksanut tai kerinnyt opetella käyttöä missään vaiheessa. Elän toivossa, että joku opettaisi mua joskus kädestä pitäen.

    • Järkkäri tosiaan parantaa kuvanlaatua jo oletuksena jonkin verran (esim. mulla ainakin kohina väheni huomattavasti), mutta siitä saa niin paljon enemmän irti kun jaksaa vähän säätää 🙂 Enhän mäkään mikään ekspertti ole todellakaan, mutta pienellä vaivalla saan tuosta kittiobjektiivista irti ihan uusia juttuja.

      Ainakin ISO-arvot, aukon koko (f-luku), valaistuksen vaikutus ja valotusaika kannattaa opetella. Ja noilla pääsee jo tosi hyvin alkuun! 🙂

  4. Picasaa mulle suositteli sekä Canonin kouluttaja tuotekuvauskoulutuksessa että isoveli. Lopulta taivuin, koska se on niin kevyt ja helppo Gimpiin verrattuna. Onnistun sillä paremmin, vain monimutkaisempia asioita teen Gimpissä. Siis en naura, jos sitä suositellaan kerran jopa Canonin kurssilla bloggaajille. 🙂

    • Noniin, se ei olekaan siis yhtään niin amatöörimäinen kuin kuvittelin! 🙂 Sillä saa kyllä tällainen tumpelokin todella hyvää jälkeä aikaiseksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

© 2021 Miten niin liikaa? · on Genesis Framework