Mitä kuuluu väsymykselle?

Kirjoitin helmikuussa energiaa vievästä unettomuudesta, joka oli jatkunut jo pitkään tuossa vaiheessa. Sain hiljattain vanhaan postaukseen kommentteja ja ajattelin päivittää, missä väsymyksen suhteen mennään.

Valitettava asia on, että uniongelmat, uupumus ja väsymys ovat edelleen osa päivittäistä elämääni. Jaksaminen loppuu kesken jos nyt ei joka ikinen päivä, niin vähintään useamman kerran viikossa. Energiaa ei tunnu riittävän kivoihinkaan asioihin: olen kieltäynyt muun muassa useista ihanista PR-tilaisuuksista, brunsseista ja kavereiden tapaamisesta, sellaisista joihin normaalivoinnilla ryntäisin ilosta kiljuen. Tämä harmittaa väsymyksessä eniten, sillä mieli halajaa muutakin kuin ysistviiteen-töitä ja sen jälkeen aivosumun täyttämää, tylsää iltaa. Mieheltä lahjaksi saatu keväinen Islannin-matkakin on väsymyksen vuoksi siirretty hamaan tulevaisuuteen – jos toteutuu ikinä.

Kuulun terveydenhuollon puolesta YTHS:n piiriin, mutta sieltä hoitava lääkäri on todennut suoraan ettei heillä ole hoitokeinoja tähän tilanteeseen unilääkkeitä enempää. Suora kehotus mennä joko yksityiselle uniklinikalle tai sitten hitaampaan julkiseen hoitoon on siis annettu. En vain millään jaksaisi enää selittää tilannetta jälleen kerran uudelle lääkärille, kokeilla jälleen kasaa unilääkkeitä ja kuulla jälleen, kuinka labra-arvoissa ei ole mitään pielessä, joten tämä on sitten psyykkistä. Mielestäni psyykkinen vointini on kuitenkin hyvä, enkä koe masentumisen tunteita tai mielialan heittelyä. Negatiiviset tunteet liittyvät usein suoraan nimenomaan väsymykseen ja uupumuksen tunteeseen, sillä väsyneenä maailma ei näyttäydy kovinkaan positiivisessa valossa.

Tällä hetkellä yöllinen uni on siirtynyt vaikeudesta nukahtaa ja jatkuvasta heräilystä siihen, että nukahdan kyllä suhteellisen nopeasti ja nukun pitkään, mutta uni ei palauta. Herään kuolemanväsyneenä ja jaksan juuri ja juuri työpäivän ajan, jonka jälkeen keho haluaisi nukahtaa 2-3h päiväunille. Päikkäreiden jälkeen jaksan parisen tuntia aktiivista aikaa, kunnes kymmenen jälkeen pitää jälleen mennä nukkumaan. Uupumus on aika kokonaisvaltaista.

Pidempien liikuntasuoritusten aikana tuntuu, että voisin nukahtaa niille sijoilleni. Pelottavin kokemus on viime viikolta, jolloin ajoin pyörällä noin 3 kilometrin matkan ja pikku hiljaa alkoi tuntua siltä, että nukahdan kesken pyöräilyn. Olin aivan todella niin väsynyt, että pyöräilyn rauhoittava tärinä alkoi houkutella silmiä kiinni ja jouduin pysäyttämään pyörän. Useimmiten nukahtelen hetkeksi myös busseissa ja ratikoissa, ellen jatkuvasti selaa kännykkää ja pidä itseäni hereillä sen avulla.

Mitä tehdä väsymykselle?

Itsehoidollisesti elämäni on lääkärin sanojen mukaan ”lähes täydellinen”. Rytmini on orjallisen säännöllinen, päiviini kuuluu lempeää liikuntaa ja alkoholinkäyttöni on todella vähäistä. Oikein enempää en edes voisi tehdä tilannetta parantaakseni.

Sain suosituksia viime postaukseen rautakuurin aloittamisesta ja sitä olenkin miettinyt jopa niin pitkälle, että purkki rautaa on odottanut kaapissa jo kuukausia. En kuitenkaan lääkäreiltä ole saanut vihreää valoa raudan syömiseen vaan päin vastoin aika lailla täystyrmäyksen, jolloin en ole uskaltanut sitä omin päin aloittaa. Sekä ferritiiniarvo että hemoglobiini ovat molemmat viitearvojen sisällä, eli ne eivät ainakaan indikoi että juuri raudanpuutteesta olisi välttämättä kyse.

Tällä hetkellä tilanne on se, että kerään jaksamista käydä julkisella terveysasemalla asian suhteen (joskin viimeksi siellä käydessä viesti oli, että mene YTHS:lle). Ongelma lienee se että jaksan tehdä töitä pääosin hyvin, jolloin tilaani ei katsota kovinkaan kiireelliseksi tai arkea haittaavaksi – vaikka tilanne todella haittaa elämääni ja töiden lisäksi minun pitäisi viimeistellä tutkinto valmiiksi yliopistolla. En haluaisi myöskään maksaa itseäni kipeäksi yksityisellä puolella, sillä eihän sieltäkään välttämättä saa sen enempää apuja. Tunnen, että olen vähän umpikujassa asian kanssa ja jatkuva uupumus ei ainakaan auta asiaa.

Onko siellä kohtalotovereita tai hyviä vinkkejä tilanteeseen? Mitä tehdä, kun periaatteessa on työkykyinen mutta ei toisaalta kykene täysipainoiseen elämään?

Mitä tehdä, kun tuntuu että elää puolivaloilla?

EDIT 15.7. Sain muutaman kommentin masennuksesta ja burnoutista, joten päätin vastata siihen myös tässä tekstissä.

Ajattelin ensin, että en mainitse tästä blogissa mutta aihealue liippaa sen verran läheltä että koen tarpeelliseksi valottaa hieman mielenterveyshistoriaani. Mulla on takana yksi burnout vuosia sitten, josta tuli myös lopulta masennusdiagnoosi. Edelleen syön mielialalääkettä päivittäin, mutta sitä on onnistuneesti laskettu jo muutaman vuoden ajan – itse masennus on ollut remissiossa myös vuosia, kiitos 3 vuoden terapian. Eli osaan tarkkailla mielialaa ja tunnistan mielestäni hyvin masennuksen oireet. Elämäntilanteeni on hullun hyvä, koen ilon tunteita ja suunnittelen tulevaisuutta toiveikkaasti, joten olo eroaa huomattavasti aikaisemmasta masennusjaksosta. Toki voi olla, että en osaa tarkkailla itseäni niin objektiivisesti kuin voisin, mutta lääkärin tekemien testien mukaan burnout/masennusongelmaa ei tällä hetkellä ole.

Näen siis aika epätodennäköisenä, että kyseessä olisi masennus. Toisaalta masennuksen oireisiin kuuluvat uniongelmat, väsymys, voimattomuus ja uupumus, joten on se ihan mahdollista kyllä. Toistaiseksi kuitenkaan hoitava lääkäri ei ole ollut masennuksen kannalla.

Mitä mieltä olet?
Tykkään Ihana Haha Vau Nyyh Pöh
102

Comments

  1. Mulla olisi omasta kokemuksesta pari vinkkiä. Uskallan ne kertoa, kun nimenomaan pyysit vinkkejä <3 Ensinnäkin kannattaisi ehkä repiä jollain, ihan millä vain itsensä ylös päikkäreiltä ihan max 1-1,5 h jälkeen. Ja toiseksi luulen, että enempi fyysinen ja (mukava) sosiaalinen kuormitus lisäisi unipainetta. Olisko mahdollista lähteä vaikka kerran viikossa kirjastoon tai kahvilaan töihin? Ja ottaa esim. viikonloppuun, kun on virkeämpi, salitreeni?

    Oon muuten huomannut, että sekin on aika olennaista, miten asian itselleen selittää ja kokee. Mulle tuo sun päivän kuvaus kuulostaa ihan tutulta, siis että arkeen jää päivälevon jälkeen vain pari tuntia ja aika lailla koko ajan väsyttää ja menee sumussa. Mä ajattelen, että menen liian myöhään nukkumaan illalla ja mun elämä on liian kuormittavaa tällä hetkellä. En sinänsä huolestu asiasta kauheasti, koska ajattelen, että ei ole ihmekään, että väsyttää. Löytyiskö sultakin joku henkisesti kuormittava tekijä, joka aiheuttaisi ”henkistä” väsymystä?

    <3

    • Joo, tosi hyviä vinkkejä! Mähän en siis tosiaan joka päivä nuku päikkäreitä, mutta jos nukun niin ne venyy aina tosi pitkiksi. Mutta pääsääntöisesti vältän niitä täysin, kuten univaikeuksien itsehoitoon kuuluu 🙂

      Tuo sosiaalinen kuormitus on varmasti ihan totta, mutta mulla voi käydä niin että yksi ainut mukavakin tapahtuma päivässä vie voimat täysin. Siis niin täysin, että itkuisena kaivaudun peiton alle kello 20.30, kun en muuta jaksa. Se ei ole mukavasta hetkestä kovin kiva hinta maksaa. Parhaani mukaan yritän kuitenkin aina osallistua kivoihin juttuihin, vaikka se rasittaiskin kohtuuttomasti.

      Lopetin salijäsenyyden jo alkuvuodesta, kun mulla ei onnistunut minkään rasittavamman tekeminen ilman, että meinaan nukahtaa kesken liikkeen. Siis että oon on niin voimaton, että tulee jopa ihan sellainen ”ulkopuolinen” olo itsestä: ikään kuin näkee, että keho tekee juttuja, mutta samaan aikaan mieli vaan sumussa ikään kuin hidastuu. Tätä on tosi vaikea selittää 😀 Kyseessä on kuitenkin niin negatiivinen fiilis, että en puolen vuoden yrittämisen jälkeen kokenut fiksuksi jatkaa väkisin jumpassa käyntiä sen takia.

      Mulla on elämässä tällä hetkellä kaikki tosi hyvin, joten en keksi mitään mikä aiheuttaisi stressiä tai huolta noin muuten. Toki mulla varmasti on jo uniongelmaisen identiteetti jollain tapaa, mikä saattaa ruokkia sitä ongelmaa itsessään. Mutta tästä on vaan tosi vaikea nousta mitenkään, kun koen ettei apua juurikaan mistään saa enkä pysty enää itse fiksusti tekemään mitään ongelman eteen. 🙁

    • Hei voiko sulla olla uniapnea, mene lääkäriin ja pyydä lähete keuhkopolille. Pääset sitä kautta testiin.

    • Heippa! Lääkärin mukaan uniapnea ei ole mulla mahdollinen, kun olen niin nuori ja normaalipainoinen. Lisäksi kuulemma ne yölliset hengityspysähdykset kyllä pitäisi olla niin helposti huomattavia, ettei siitä voi oikein erehtyä. :/ Kiitos kuitenkin tästä vinkistä, pidän tän mielessä! 🙂

    • Uniapnea kannattaa kuitenkin sulkea pois, voin kokemuksesta kertoa, että se ei ole koosta kiinni. Se voi olla myös hoikalla ja sporttiselta ihmisellä. Yöllisiä hengityskatkoksista et välttämättä edes huomaa itse. Testillä tuon voisi saada selville, toki tietysti tarvitset siihen lähetteen keuhkopolille!
      Toivon sulle kaikkea hyvää, näen, että kipuilet asian suhteen, voi kun löytyisi jokin syy sille!

    • Kiitos kommentista! Tosiaan ihmettelin vähän myös tuota lääkärin ikä- ja painokommenttia, kun tiedän ainakin muutaman ikäiseni, normaalipainoisen tyypin joilla apnea on todettu. Voisin vielä yrittää tuoda esille tuota lääkärin vastaanotolla – nyt kokeilen kunnallista puolta YTHS:n sijaan, joten katsotaan miten siellä käy.

  2. Voi muru. 🙁 Ehkä se rautakuuri pitäisi vaan ottaa kokeiluun? Kohtuutontahan se on, että joka suunnassa on vastassa seinä ja elämä lipuu ohi väsymyssumussa. 🙁

    Päädyin itsekin komenttien perusteella perehtymään asiaan ja löysin kahden vuoden takaa omista terveystiedoista maininnan, että rautakuurille olisi tarvetta, vaikka hemoglobiini oli ihan viitteissä. Rautakuuria en koskaan syönyt, mutta ehkä otan sen asiakseni nyt, kun jo kertaalleen haltuun saatu väsymys ja uupuneisuus tekevät hiipien paluuta.

    Olet rakas <3

    • Kiitos kommentista ihana! <3

      Oon käsittänyt, että kannattaa käydä ennen rautakuurin aloittamista mittaamassa se ferritiiniarvo (tai pyytää lekurilta mittausta), jotta on jotain numeroita mitä seurata. Sitten taas kontrolli muutaman kuukauden päästä - tästähän myös näkee sen, jos rauta ei jostain syystä imeydy kunnolla.

      Sinä kans <3

  3. Tarinasi voisi olla mun näppiksestäni. Kärsin useamman vuoden järkyttävästå väsymyksestä. Töissä jaksoin käydä, mutta illat meni joko nukkuessa tai vähintäänkin nuokkuessa. Kaikki oli kuitenkin elämässä muuten hyvin ja veriarvot kohdillaan.

    Valitettavasti mulla ei ole antaa sulle mitään reseptiä jaksamisen parantamiseen. Oma tilanteeni on nyt, että olen äitiysvapaalla, ja väsymyskohtauksia on lapsen saannin jälkeen tullut vain yksi lievä. Vauvan kanssa valvominen on totta kai ollut väsyttävää, mutta aivan eri tavalla, kuin se kaikki voimat vievä väsymys ennen vauvaa. Rautaa aloin kuitenkin varmuuden vuoksi syödä tuon yhden väsymyshetken jälkeen, eikä niitä ole onneksi sen koommin useampaa tullut. En oikein edelleenkään keksi, mikä voisi olla syynä aiempaan väsymykseen ja miksi se on nyt hävinnyt. Ainakin yhtäjaksoisesti unta tulee vähemmän kuin ennen, liikuntaa on tullut harrastettua vähemmän ja ruokavaliossakin olisi parannettavaa. Eli elintavat eivät ainakaan ole parantuneet. Vähän siis viittaisi väsymyksen olevan psyykkistä alkuperää.

    Hirvittää vähän, että miten käy, kun palaan töihin – Palaako väsymyskin jälleen.

    • Voi että, tosi harmi kuulla että vasta äitiysloma helpotti. Mulla on yksi toinenkin tuttu, joka sanoi äitiyslomalle jäämisen jälkeen unettomuuden helpottaneen. Ihan ei vauva kyllä nyt muuten tähän elämäntilanteeseen sovi, mutta muuten varmaan kokeilisin tätä vinkkiä! 😀

      Tsemppiä sulle myös jatkoon, toivotaan todella ettei väsymys palaa töihin paluun myötä!

  4. Hei! Kirjoitit että ferritiinikin on viitearvoissa, mutta mikä onkaan luku? Viitearvot on laitettu liian alas! Esim minä kärsin vuosia voimakkaasta väsymyksestä, sydän pumputti portaissa ja yöllä herätessä, oli aika totaalista voimattomuutta. Hemog kuitenkin 120, ferritiini n 15 eli viiterajoissa lääkärin mukaan. Luin sitten asiasta enemmän, ferritiinin olisi hyvä olla vähintään 60-70. Vuoden rautaa melko säännöllisesti otettuani se on nyt yli 50 ja olo ihan eri. Vida vahva rauta käy minun vatsalle.
    Tuli myös mieleen otitko sikainfluenssa rokotuksen? Asutko hometalossa?
    Toipumisia…t.Heli

    • Viime syksynä ferritiini on mulla ollut 35, hemoglobiini muistaakseni 112-120. Tuosta on niin paljon eri tulkintoja, mutta toistaiseksi lääkäri on katsonut etteivät labrat anna viitteitä toimenpiteisiin tai lääkityksiin.

      Ei oo influenssarokotuksia ja huolestuisin, jos tämä 2012 valmistunut kerrostaloasunto olisi nyt jo homeessa 🙂 Eli sen suhteen kaikki ok.

      Kiitos vinkeistä! 🙂

    • Luettuani blogitekstisi on pakko tulla myös kertomaan tuosta ferritiinistä ja sen viitearvioista. Oleellista on, että viitearvo mikä ferritiinille on annettu (lääkäreille) , ei ole mitään tekemistä sen kanssa mikä ferritiini arvo juuri sinulle on optimaalinen. Tarkoittaen siis sitä, että sinulle yksilönä tuo arvo(30) voi olla matala. Kävin itse verikokeissa ja nykyisen tietämyksen mukaan naiselle ferritiiniin olisi hyvä olla yli 50, alle 30 tarkoittaa sitä, että mm. Luuytimessä oleva rauta on ehtynyt. Itselläni oli ferritiini 29. Pyrkimyksenäni on nyt nostaa arvoa. Oireeeni on samankaltaiset: energiaa riittää vain hetkellisiin touhuiluihin. Yleensä tuohon ferritiini asiaan osaa parhaiten ottaa kantaa erikoistuneet lääkärit, yleislääkärit vain tuijottavat niitä viitearvoja kun Raamattua ja ottamatta huomioon ihmistä yksilönä (Okei, nyt tuli paha yleistys). En tiedä kuinka paljon olet asiaan vielä perehtynyt, mutta josset ole niin suosittelen vilkaisemaan luotettavia tietolähteitä netissä :)!

    • Nyt kun olen tähän tutustunut, niin ilmeisesti noista arvoista tosiaan on kaikenlaista keskustelua ja eri rajoja milloin missäkin :/ Eli hirveän epäselvää, milloin kannattaa rautakuuria varsinaisesti aloittaa. Oma lääkärini oli tosiaan sitä mieltä, että ferritiini on suurinpiirtein huuhaata 😀

  5. Hei!

    Tiedän, että nautit työstäsi äärettömän paljon, mutta voisiko uupumus kuitenkin johtua kuormituksesta tai stressistä? Itselläni oli useampi vuosi sitten samankaltaista väsymystä ja uupumusta ja vasta pitkään jahkailtuani uskalsin myöntää ensin itselleni ja sitten työterveyteen, että vaikka silloin rakastin työtäni, annoin ihan liian paljon työpaikalle itsestäni. Vasta kun skaalasin runsaasti alaspäin ja sanoin ei, alkoi uupumus hellittää.

    Koita siis katsoa työtilannettasi ulkopuolisena ja kysy ihan rehellisesti itseltäsi, että annatko itsestäsi liikaa? Helpottaako väsymys lomalla, onko loma tarpeeksi pitkä että unohdat työasiat?

    Toivottavasti pääsette Islantiin. Vaikka ajatus matkasta nyt tuntuisi ihan hirveältä, kannattaa koittaa päättää koska lähdette ja laittaa se ylös kalenteriin.

    Tsemppiä ihan hurjan paljon.

    • Kiitos vinkeistä ja kokemuksista! <3

      Olen nyt viimeisen puoli vuotta tarkkaillut etenkin työssä jaksamista tarkasti ja myös keskittynyt siihen, että "työ on vain työtä". Eli tehnyt riittävän hyvin ja niin, että voin olla tyytyväinen mutta niin että en mielestäni kuluta itseäni liikaa. Työnkuva on itse asiassa helpottanut ja selkiytynyt viime kuukausien aikana johtuen organisaatiomuutoksista - eli stressiä välillä liiankin vaihtelevasta työnkuvasta ei pitäisi enää olla. Toki olen tosi tarkkana tän suhteen, sillä olen aiemminkin kokenut burnoutin ja mulla on myös masennustausta sekä jatkuva mielialalääkitys. Erilaisten masennustestien mukaan en kuitenkaan ole sairastunut siihen uudelleen ja masennus onkin merkitty remissioon mulla jo vuosia sitten.

      Kiitos vielä, että kerroit omasta kokemuksestasi. Nämä ovat ihan kullanarvoista vertaistukea ja vinkkejä!

  6. Hei,

    Oma veikkaukseni on, että olet sairastumassa uupumukseen, josta seuraa burnout. Syytä ottaa vakavasti, koska pitkässä juoksussa pitkäkestoinen stressi johtaa aivovauroihin.

    Varaa aika psykologille niin pääset juttelemaan aiheesta. Opiskelijoiden uupumus tuntuu olevan melko yleinen ongelma.

    Laita vähän paperille mitä kaikkea viikon aikana teet ja voisiko siitä karsia? Keksi keinoja jolla rentoutua, veikkaan että aivosi ovat koko ajan hälytystilassa ja tästä uniongelmatkin johtuvat. Myös älypuhelimen sulkeminen voisi olla hyvä idea. Se on yllättäen aikamoinen kuormituksen lähde kaikkine ilmoituksineen jne. Eikä varmaan ainakaan nukahtamista auta.

    Raudasta tässä hyvä ohjelma:

    http://areena.yle.fi/1-4587416

    Itse jättäisin syömättä, mutta voit muodostaa oman mielipiteesi.

    Varovainen veikkaukseni on että raudanpuute ei ole ongelmasi, vaan se että vaadit itseltäsi enemmän kuin mitä nuppi kestää.

    • Heippa! Kiitos paljon kommentista ja vinkeistä.

      Ajattelin ensin, että en mainitse tästä blogissa mutta aihealue liippaa sen verran läheltä että koen tarpeelliseksi valottaa hieman mielenterveyshistoriaani. Mulla on takana yksi burnout vuosia sitten, josta tuli myös lopulta masennusdiagnoosi. Edelleen syön mielialalääkettä päivittäin, mutta sitä on onnistuneesti laskettu jo muutaman vuoden ajan – itse masennus on ollut remissiossa myös vuosia, kiitos 3 vuoden terapian. Eli osaan tarkkailla mielialaa ja tunnistan mielestäni hyvin masennuksen oireet. Toki voi olla, että en osaa tarkkailla itseäni niin objektiivisesti kuin voisin, mutta lääkärin tekemien testien mukaan burnout/masennusongelmaa ei tällä hetkellä ole.

      Näen siis aika epätodennäköisenä, että kyseessä olisi masennus. Toisaalta masennuksen oireisiin kuuluu vahvasti uniongelmat, väsymys, voimattomuus ja uupumus, joten se on ihan mahdollista kyllä.

  7. Hei minulla ollut myös samaa väsymystä päivällä ja nukahtamisvaikeuksia iltaisin sekä yöheräämisiä. Minulla on todettu masennus. Ei minustakaan tuntunut että olisin masentunut mutta tein sen masennus testin ja sen mukaan on.
    Tutustuin uuteen ihmiseen ja hänelle kerroin että on näitä asioita elämässä. Hän suositteli minulle fitline tuotteita, optimaalisettiä. Minulta saat lisätietoa. nettisivut tälle firmalle ja lisää tietoa firmasta ja tuotteista https://www.pm-international.com/
    Olen saanut apua näistä tuotteista ja on myös kosmetiikkatuotteita saatavilla.

    • Heippa! Minulla on myös vuosia sitten todettu masennus, mutta se on nykyisellään remissiossa ja olen käynyt myös kolmen vuoden psykoterapian siihen liittyen. Lääkitys mulla jatkuu yhä, mutta sitä on onnistuneesti saatu laskettua. Noudatan masennuksen hoidossa Käypä hoito -suunnitelman mukaisia hoitoja, joten en tällä hetkellä ole kiinnostunut verkostomarkkinointituotteista. 🙂

  8. itselläni uupumus on sitä tasoa että opiskelut on pitkällä tauolla kun ihan perus päivittäinen selviäminen on jo melkein liikaa :/
    jos käyn vaikka 2 tuntia katsomassa kaveria, kestää useita päiviä palautua kuormituksesta. olen jo epätoivoinen kun haluaisin tehdä kaikenlaista mutta en yksinkertaisesti kykene.
    tsemppiä!

    • Voi ei, kuulostaa tosi ikävältä! 🙁 Myös mulla on ongelmia tuon palautumisen kanssa, se on kyllä tosi inha tunne kun kivasta tapaamisesta seuraa pitkäkestoinen sumuinen olo. Toivon todella, että saat avun tilanteeseen – voisitko konsultoida opiskelijaterveydenhuoltoa tilanteessa?

      Tsemppiä sinulle myös <3

  9. Onko sinulta katsottu kilpirauhasarvot? Kilpirauhasen vajaatoiminta aiheuttaa mm. väsymystä, kuten raudanpuutoskin. Väsymys voi johtua huonosta ravitsemuksesta, liian vähäisestä unesta, tai ihan liikakuormituksesta/stressistä.

    Voimia!

    • Kiitos vinkeistä! 🙂 Kaikki arvot on ihan viitteissä lääkärin ja omakannan mukaan, eli aihetta lääkitykselle ei sitä kautta ole. Toivotaan, että jaksaisin vaikka loman aikana käydä lääkärillä selvittämässä asiaa vielä kerran.

  10. On niin harmi, että kun pystyt tekemään kuitenkin työsi ok, niin asialle ei muka olisi kiire. Minusta se, että sitä koitettaisiin kiireellisenä hoitaa, olisi erityisen tärkeää, että se työkyky säilyisi myös jatkossa. Tässä yhteiskunnassa ihmisen pitää jotenkin romahtaa aivan täysin, ennen kuin mitään alkaa tapahtumaan ja joskus sekään ei edes tahdo riittää. 🙁

    Mullahan on itsellä tällä hetkellä todella suuria ongelmia painottaa vapaa- ja työaikaa. Johtuen siitä, että kesästä ja kesälomista johtuen työpaikalla teetetään omaan soppariini nähden ihan jäätäviä viikkotunteja, siihen päälle vielä blogihommat, josta ollaan kyllä työpaikalla tietoisia, niin vapaa-aikaa ei juurikaan jää. No kehityskeskustelu tulossa, missä aion asiasta sanoa ja samalla pyytää mahdollisesti pienempää tuntisopparia, ihan siksi, että saisin ajoissa tämän työ- vapaa-ajan balanssiin, ettei siitä ala seuraamaan mitään isompaa.

    • Mulla on tosiaan se onni, että työni on hirveän joustavaa, saan tehdä sitä kotoa käsin ja minimoida siitä koituvan rasituksen suht hyvin. En ole ihan niin mielivaltaisen tuntijaon armoilla kuin sinä – tuo toiminta kuulostaa tosi ikävältä, mutta ikävä kyllä myös todella yleiseltä kaupan alalla. Tein melkein 10 vuoden osa-aikatyöntekijän uran kaupassa, ja oli enemmän sääntö kuin poikkeus että tunteja sai kyllä tehdä paljon enemmän kuin mitä soppariin on kirjattu.

      Toivotan sulle myös hurjasti tsemppejä asian käsittelyyn ja järjestelyyn <3 Hyvä, että osaat ajoissa ottaa oman ajan haltuun ja väistää mahdollisen pitkäkestoisemman väsymyksen.

    • Tulin vain kertomaan, että työnantajan kanssa sovittu pienempi soppari ja se, että teen enintään 3 päivää viikossa kodin ulkopuolista työtä. Joten kaikki sujui loistavasti. Haluavat pitää hyvästä työntekijästä kiinni ja mun jaksaminen on tärkeintä.

      Tsemppiä ja toivottavasti saat apua omaan ongelmaasi. <3

    • Hieno juttu!! <3 Toivottavasti helpottaa stressiä ja tuo apua jaksamiseen. Olen niin iloinen sun puolesta että järjestyi 🙂

  11. Hei
    Kuulostaa kyllä siltä, että et ole työkykyinen. Itse aloin syödä rautaa, lääkäri totesi, että kyllä voi turvallisesti syödä 3-4kk.

    • Heippa! Hyvä tietää tuo rautakuurista, kiitos vinkistä 🙂 Toistaiseksi lääkäri ei ole mulle ehdottanut sairaslomaa, joten näillä mennään. En koe ihan fiksuna myöskään ”vaatia” sairaslomaa, kun enhän mä sitä ehkä osaa niin puolueettomasti arvioida kuin terveydenhoidon ammattilainen. Onneksi lomaa on koko elokuu, niin silloin on varmasti mullakin voimia selvittää asiaa enemmän.

      Kiitos vielä! 🙂

  12. Onko hormoni toiminta kunnossa. Gynegologilla kannattaa käydä. Ja B12 vitamiini arvot pidä kunnossa. Rukoilen rakas puolestasi
    Tunnen itse tuon probleeman.

    • Kiitos kommentista ja vinkeistä! Kasvissyöjänä B12-vitamiinin päivittäinen syönti purkista on tuttua hommaa, joten en usko siinä olevan vikaa. 🙂 Gynepuolellakin hommien pitäisi olla kunnossa, eikä mitään poikkeavaa ole ilmennyt. Kiitos kuitenkin näistä, tiedän tarkkailla vähän näitäkin juttuja mitkä vaikuttaa väsymykseen ja jaksamiseen.

  13. Voimia! Ruokavaliolla on myös meihin suurempi vaikutus kuin nykyiset hoitosuositukset antaa ymmärtää. Kehottaisin tutustumaan ketogeeniseen ruokavalioon

    • Kiitos kommentista! 🙂 Mun ruokavalio on ihan suht hyvä näin, enkä mielellään lähde ilman lääkärin kehotusta kokeilemaan erityisiä, rajoitettuja ruokavalioita. Mulla on ollut aiemmin taipumusta syömishäiriötyyppiseen ajatteluun (ei kuitenkaan itse syömisongelmia), niin en uskalla arvalla kokeilla mikä olisi tilanne nyt tai tehdä mitään, mikä saattaisi käynnistää nuo ajatukset uudelleen.

  14. Uniapnea ja sikainfluenssarokotuksesta aiheutunut narkolepsia tulivat minunkin mieleeni ja kolmantena vielä borrelioosi. Ikävä tällaisia luetella. ☹️ Olen tosi pahoillani puolestasi. Jotain on pielessä ja kamalaa, ettet saa apua. Unilääkkeet ”hoitavat” oiretta ja ovat tarpeen tarvittaessa, mutta oireiden syy jää selvittämättä. Omista vaivoistani olen oppinut, että kummallisiin tuntemuksiin vähän tottuu eikä hetken päästä enää tajuakaan, miten invalidisoitunut onkaan. Sen tajuaa vasta kun olo kohenee. No, kyllä sinä tiedostat. Toivon, että saat apua. Yritä vielä ja varaa lääkäri. Kerro tuo, että olit nukahtaa pyöräillessäsi. Se kuulostaa sen verran järkyltä, että luulisi, että saat lähetteen eteenpäin. Kopioi vaikka tästä blogitekstistäsi kuvaus voinnistasi, anna se lääkärille ja sano, ettet jaksa selittää… oikeasti voisi olla hyvä idea. 👍

    • Kiitos vinkeistä <3 Mulla ei tosiaan ole influenssarokotuksia ollut eikä lääkäri oireiden perusteella ole tutkinut uniapneaa. Unilääkkeitä en ole syönyt kuukausiin, kokeilin niitä jo vuosien takaisen masennusjakson kanssa useita eri merkkisiä eikä oikein mistään ollut pysyvää apua.

      Hyvä tuo vinkki, että näyttäisi lääkärille tekstin sen sijaan että kertoisi itse kaiken jälleen uudestaan! Taidankin kokeilla sitä seuraavalla kerralla 🙂

  15. Yhtenä näkökulmana, että onko oireet liitettävissä mielialalääkkeen vähentämiseen? Viime aikoina ollut enemmän keskustelua masennuslääkkeiden ”lopetusoireista”, osa lääkäreistä vielä täysin tietämättömiä asiasta. Monilla lopettaminen tai vähentäminen aiheuttaa moninaisia oireita mukaan lukien uniongelmat, jotka voivat olla tiedettyä pitkäkestoisempi. Lääkkeet kannattaa lopettaa hitaasti ja tarkkailla oloja. Itselläni lopettamista seurasi kuukausien pohjaton väsymys.

    • Kiitos kommentista 🙂 Mielialalääkettä on vähennetty viimeksi vuosi sitten, joten en usko että näin pitkään jatkuva oireilu voisi enää johtua siitä. Vähennyksen olen tehnyt muutenkin ekstravarovaisesti, sillä annos on mulla ollut alunperin suuri ja lopetusoireet on ikävä kyllä käyneet tutuiksi myös silloin, jos on joskus unohtanut lääkkeen ottaa.

  16. Tilanteesi kuulostaa hyvin tutulta, mitä itselläni oli noin 2 vuotta sitten. Minulla se oli uupumusta, ei masentuneisuutta, sillä en kokenut olevani masentunut, tosin ahdistunut, jälkeenpäin todettuani.
    Masennus ja uupumus on hyvä erottaa toisistaan.
    Uupumus on stressiperäinen kehon vikatila, jota ei tiedostamattaan huomaa jos siihen ei kiinnitä järjestelmällisesti huomiota.

    Nykyisin elän mindfullnesin, terapian ja adhd-lääkityksen avulla tasapainoista elämää: Teen 6h x 5 /vko päivätyötä sekä toiminimellä musiikkialantöitä, elämänhallintani on parantunut huomattavasti, rytmitän elämääni ja ajankäyttöäni paremmin, edennyt päivätyössäni uusiin positioihin, olen enemmän kuin koskaan ennen läsnä sosiaalisissa tilanteissa, terve itseluottamus on palannut vuosien jälkeen ja koen olevani taas oma itseni, pystyn muodostamaan uusia ihmissuhteita, keskittymiskykyni on parempi kuin koskaan ennen haastavissakin ympäristöissä, lenkkeilen viikoittain, koen ahdistusta vähemmän kuin koskaan aiemmin. Käytän alkoholia mahdollisimman vähän lääkityksen vuoksi ja itseasiassa lääkitys sekä terapian tuoma itsetutkiskelu ovat antaneet suuntaa elämässä ja minulle on selkeämpää, miksi alkoholi ei ole hyväksi, kun teen vaativaa luovaa ajatustyötä musiikin parissa, jossa kognitiiviset resurssit ja taitojen ylläpito rakentuvat tiiviisti aiemmin harjoitellun opin päälle.

    Olin aina väsynyt ja lapsesta saakka nukkunut pitkiä yöunia ja tarvitsin paljon aikaa yksin ja ”latautumista”. Herääminen pahimmillaan aiheutti kivun tunteen kehossani. Kun olin ladannut, painoin taas täysillä ja kulutin varastot loppuun ja vähän enemmän ja aina mahdollisimman nopeasti, koska oli kiire jo seuraavaan projektiin. Juoksin kilpaa itseni kanssa. Edellä mainitulla elämäntyylillä työtehoni laski huomattavasti lähestyessäni 30 ikävuotta ja sairastelin paljon – olen aina ollut ns. ylisuorittaja, eli ajoin itseni epämukavuusalueelle kuormituksella, jolloin keho sanoi stop ja tulin kipeäksi.
    Olin koko ajan väsynyt ja totuin väsymykseen pikkuhiljaa, jolloin normaalitila oli lopulta burnout. En kyennyt viemään loogisesti ajatuksia loppuun, vaan ne sinkoilivat mielessäni ja elämä tuntui kaaokselta. Koin kaikki uupumuksen oireet, mutta en ollut tietoinen kyseisenä ajanjaksona näistä. En muista loppuvaiheesta paljoa, sillä muistini ei pelannut, eikä mitään merkittävää tuntunut tapahtuvan, joten muistoja ei syntynyt. Aivojeni resurssit olivat nakerrettu kiireen ja projektien keskellä loppuun ja kehoni veti ns. säästöliekillä. Ainoa mikä mielessäni pyöri, olivat työasiat, projektit, viivästyneet aikataulut, kiire saada asioita valmiiksi ja turhautuminen, kun mikään ei oikein edennyt mihinkään. Mikään ei tuntunut miltään ja millään tekemisellä ei ollut arvoa silmissäni. Teki mieli nukkua, mutta ensin piti tehdä tuo ja tuo projekti hieman eteenpäin ja lopulta yöunet jäivät taas lyhyiksi ja unenlaatu kärsi, jolloin syväuni ja palautuminen oli olematonta.

    Ensimmäiseksi sanon, että käytin paljon aikaa teknologian parissa, sillä kun puhutaan uupumuksesta, teknologian kuluttamat henkiset ja fyysiset resurssit jätetään liian usein huomiotta, vaikka ne ovat nykypäivänä suurimpia uupumusta aiheuttavia yksittäisiä tekijöitä. Jos ihminen on koko ajan kiinni päätteessä, joka antaa virikkeitä ja stimuloi dopamiinireseptoreitamme ja joka hohtaa sinistä valoa vuorokaudenajasta riippumatta, keho ja mieli eivät pääse rentoutumaan niitä pieniä hetkiä, joina – aikana ennen älypuhelimia – voisimme todeta olleemme tylsistyneitä. Tietokoneita, tabletteja, älypuhelimia, sosiaalistamediaa.
    Tein 8h työpäivää vuorotyössä, musiikkifestivaalia ympärivuoden sivutyönä, suunnittelin studiotilaa excelissä kun oli aikaa, olin ylikunnossa ja jätin kaikkein tärkeimmän ja voimaannuttavimman elämästäni pois, joka on musiikin tuottaminen. Perustarpeeni eivät täyttyneet vaan laiminlöin ajoittain ja yleensä vähintään kaksi kolmesta: Liikunta, nukkuminen ja syöminen. Yhden laiminlyötyä, palautuminen voi hidastua, mutta pitkäaikainen kahden perustarpeen laiminlyönti johti minun kohdallani ylikuormitustilaan ja uupumukseen.

    Se, ettei minua enää huvittanut mennä studiolle tekemään sitä, mistä aina olin nauttinut eniten, sai minut menemään julkisen terveydenhoidin piiriin, kiitos silloisen naisystäväni kannustuksen.
    Sain lähetteen neuropsykiatriselle adhd-positiivisen tutkimuksen pohjalta, jonka jälkeen aktiivisuudella/sinnikkyydellä pääsinkin suhteellisen nopeasti hoidon piiriin, nimenomaan näyttöjen perusteella työkykyni madaltumiseen (olin vaarassa menettää työni) sekä lapsesta saakka kokemaani ajatuksien sinkoiluun ja yliherkkyyksiin.

    Diagnoosina nykyään on adhd ja asperger viitteitä sekä koen vahvaa synestesiaa musiikin parissa työskennellessäni.
    Lääkityksistä bupropioni sai elämän paremmalle mallille kuin koskaan ja opin tunnistamaan ja nimeämään läpi elämän kokemaani ahdistusta – minulla oli ollut masennus- ja burnout-vaiheita tätäkin ennen, mutta kuormitus ja vastuutehtävien määrä elämässä oli silloin pienempää ja palautuminen mahdollista. En ole käyttänyt masennuslääkkeitä.

    Puhun itse kokemuksieni pohjalta hermostoon syvästi vaikuttaneesta uupumuksesta, sillä adhd lääkekokeilujeni aikana, metyylifenidaatti- ja amfetamiinipohjaisten dopamiini- ja noradrenaliinirseptoreita stimuloivien lääkkeiden kohdalla kävi selväksi, että hermostoni ylikuormittuu em. stimulanteista, jolloin siirryimme bupropioniin psykiatrini kanssa yhteisymmärryksessä. Lääkkeessä on ahdistusta lievittävä vaikutus ja joka heti sen aloitettuani toimi toivotulla tavalla. Yhdessä tietoisen läsnäolon harjoittelun ja mindfullness hengitysharjoitukset otettuani päiväohjelmaan työpaikalla tauoille, puhelimesta sosiaalisenmedian ja uutisten selaamisen sijaan, olen saanut rauhoitettua itseni työpaikalla palautuakseni sekä saaden keskittymiskykyni pysymään yllä.

    Uupumusta oireileva yksilö voi saada vahingollisesti hermostonsa oppimaan, että pienikin rasitus vie aivoihin signaalin ”selviydy ja taistele”. Tämä viesti jää sitten ikäänkuin ”repeatille”, jolloin hermosto on alituisesti valppaassa tilassa, eikä se katkea ja yksilö ei siten pääse pois ”hälytys loopista”.
    Tästä tilasta olen päässyt itse pois levon, mindfullnessharjoitusten sekä bupropionin aivojen hermoratoja muuttavan (em. selviytymis-signaaliloopin lopettamalla) vaikutuksen avulla. Olen myös opetellut elämän prioriteetit uusiksi sen jälkeen, kun työterveyslääkärini kielsi tekemästä stressaavia sivuprojekteja ja mainitsi tarpeen toteuttaa asioita elämässä, jotka antavat enemmän kuin ottavat.

    Koska tavoistaan on vaikea oppia ulos, laukesi minulla lopulta uupumuksen selätettyäni stressin aiheuttama migreeni.
    Syön tähän estolääkityksenä Klotriptyl-Miteä, joka on serotoniinireseptoreihin vaikuttava relaksantti sekä pienissämäärin rauhoittava lääke. Lääkkeen aloitettuani olen havainnut älykellostani unenlaatua mitattuani selkeän muutoksen syvän unen pituudessa sekä kokenut konkreettisesti unenlaadun parantuneen ja olevani moninkertaisesti pirteämpi herätessäni. Näen unia!

    Olen nyt käyttänyt bupropionia 11 kk ja klotriptyl-miteä 3 kk, juoksen viikoittain ja syön nykyään lihatonta ruokavaliota. Migreenikohtaukset ovat jääneet 1-2 kpl /kk tasolle.

    Joten,
    Sinulla on päivätyö, yliopistolla tutkinto kesken, parisuhde, teknologiaa kotona ja työpaikalla, liikuntaharrastus ja vapaa-ajan viettomahdollisuuksia loputtomiin ja jätit mahdollisesti rentouttavan lomamatkan väliin.
    Seuraava kuulostaa oudolta, mutta suosittelen, että kokeilet karsia kahdeksi viikoksi niin paljon tekemistä pois, että ehdit tylsistymään ja ikäänkuin ”hätääntymään” niin, että pohdit jo mitä kaikkea sinun tulisi olla saanut tehdyksi! Muista olla ottamatta puhelintasi esiin, kun tylsistyt! Kokeile nukkua taikka lue kirjaa tai mene kävelylle. Voi viedä päivän tai useamman kun kehosi tottuu, ettei ole kiirettä tehdä mitään – päinvastoin: Mikään ei ole niin akuuttia kuin oman kehosi rentoutuminen ylikuormittuneesta tilasta, jolloin voit jatkaa elämää terveempänä ja em. keinoin saada kuormitustilan lakkaamaan. Saada pois mielestäsi työ- ja yliopisto tutkintoon liittyvät asiat.
    Jos näin ei käy, mene lääkäriin ja keskustele aiheesta lääkärin kanssa uudestaan ja kerro hänelle, mistä kiireinen elämäsi koostuu ja kysy ovatko kokemasi väsymysoireet uupumisen merkkejä, yhdistettynä kuvailemaasi tai voiko nykyinen lääkityksesi vaikuttaa väsymykseesi.

    Minua vaivasi sosiaalisen elämäni pienentyminen ennen adhd lääkityksen aloittamista ja kiinnostus muita ihmisiä kohtaan oli kateissa.
    Luin sittemmin Echart Tollen Läsnäolon voima -kirjan, jossa kirjailija käy läpi olemisen ja läsnäolemisen merkitystä ja opettelua. Kirjan lukeminen auttoi minua priorisoimaan omaa elämääni niin, että saan tekemisistäni enemmän kuin mitä ne ottavat.

    Toivon, että väsymysoireesi paranevat mahdollisimman pian.

    • Haluan kiittää N.P. pitkästä vastauksesta, antoi paljon ajattelemisen aihetta tälle lukijalle!

    • Ihana kuulla, että keskustelusta on ollut hyötyä myös muille! 🙂

    • Kiitos paljon pitkästä kommentista ja omista kokemuksista. Tässä oli monia tärkeitä pointteja, osasta tunnistin itseni ja osa tuntui vieraalta. Yritän kuitenkin vastata mahdollisimman kattavasti.

      Aiemmassa väsymyspostauksessani (linkki löytyy tekstin alusta) kerroin, että itsehoitoni on hyvällä tasolla. Kävin 3 vuoden terapian, jonka aikana opeteltiin mindfulness-taitoja ja ne kulkevatkin mukana päivittäin. Nukkumisrytmin kanssa ei vuosiin ole ollut vaikeuksia vaan olen äärimmäisen tarkka siitä, että menen nukkumaan viimeistään klo 23 – valvomisesta johtuvaa väsymystä mulla siis harvoin on. Samoin alkoholin käyttö on olematonta, kahvinjuonti jää yhteen kuppiin ja rankat liikuntaharrastukset on karsittu pois jo aikaa sitten ihan jo väsymyksen takia. Nykyään teen kotijoogaa, lenkkeilen koiran kanssa ja harrastan enemmän hyötyliikuntaa kuin varsinaista jumppaa.

      Opinnot ovat väsymyksen vuoksi olleet pitkään tauolla, eli en edistä niitä viikottain tai edes kuukausittain. Olen aloittanut opiskelut vuonna 2008 ja vaihtanut kerran välissä yliopistoa. Opintoaikojen rajauksen vuoksi tutkintoa pitäisi kuitenkin alkaa tehdä loppuun, joskin olen suunnitellut ihan opintovapaata gradun tekoon.

      En tiedä, annoinko postauksessa liian aktiivisen/kiireisen kuvan itsestäni 😀 Arkeni on jo oikeastaan aika tylsää osittain väsymyksen pakottamana ja osittain tietysti omasta halusta. Arkisin käyn töiden jälkeen koiran kanssa lenkillä, teen käsitöitä tai helppoa joogaa samalla sarjoja katsoen tai äänikirjaa kuunnellen. Ainut, mitä voisin vielä tehdä enemmän on ruutuajan rajoittaminen. Töissä olen 8h päivässä koneella ja viikossa tulee lisää muutama tunti tämän blogiharrastuksen parissa. Huomaan myös, että kännykällä olo on mulle tapa pysyä hereillä: töiden jälkeen en jaksa tehdä mitään, mutta en halua nukkua päiväunia yöunien häiriintymisen pelossa, joten makaan sohvalla kännykkää katsellen että pysyn hereillä. Someajan rauhoittamiseen aion panostaa jatkossa, kiitos paljon vinkistä!

      Kiitos vielä hurjasti tästä pitkästä kommentista, saan näistä viesteistä voimia varata seuraavan lääkäriajan ja kertoa tuntemuksistani tarkemmin. Oli myös mukava kuulla, että olet saanut avun ja voit nykyään hyvin ja elät täyttä elämää 🙂 Toivon, että itsekin olisin jossain vaiheessa samassa tilanteessa.

  17. SSRI-lääkkeet voivat myös heikentää raudan toimimista, joten raudasta voi olla puutetta, kun syö masennuslääkkeitä. Lisäksi SSRI-lääkkeet vaikuttavat mitokondrioiden toimintaan, mikä voi myös ilmetä energiatasossa.

    • Kiitos tiedosta, en ole tuota tiennytkään! Mulla on kuitenkin SNRI-lääke käytössä. Onkohan siinä samanlaista vaikutusta?

  18. <3

    Kuulostaa jotenkin niin tutulta. Mä olen myös pitkään kärsinyt samoista oireista, bussissa saattaa painua silmät kiinni, vaikka kello olisi 14 ja takana olisi 8h yöunet. Ehkä mullakaan se yöuni ei vaan tarpeeksi palauta ja nukahtamisvaikeuksista kärsin välillä itsekin. Toisaalta, en ole vieläkään käynyt mittauttamassa ferritiiniarvoja, eli voi johtua siitäkin, ja varmasti myös siitä, etten ole vielä palautunut kunnolla edellisestä burnoutista, kun ollut jo vetämässä itseä samaan suohon uudestaan. En osaa vieläkään kunnolla tasapainottaa työtä ja vapaa-aikaa, vaikka niin kovasti siinä yritän edistyä. Tehnyt lähinnä pieniä muutoksia arkeen pala palalta, esim. ei somea iltaisin, tarkat työajat, jooga jne. Samoin tuntuu mustakin, että nykyään väsyn kaikesta ihan tosi helposti ja päikkärit venyy mullakin, jos en hirveällä tahdonvoimalla nosta itseäni väkisin ylös. En jaksa useampia tilaisuuksia/tapaamisia päivässä, enkä monena päivänä peräkkäin, enkä uskalla suunnitella kalenteria enää edes niin, että päivä olisi aivan täysi, koska tiedän olevani ihan poikki jo ekojen tapaamisten jälkeen. Ennen vedin aamusta iltaan tuosta noin vaan.

    En osaa oikein neuvoa sua muuten kuin että ehdottaisin maisemanvaihdosta hetkestä, se tekee yleensä tosi hyvää ja avaa ajatuksia monella tapaa. Ehkä se matka voisi tulla tarpeeseen, vaikka nyt tuntuisi, että jaksamista/kiinnostusta olisikaan lähteä, kun niin väsyttää. Toinen juttu, onko sulla varmasti kaikki vitamiinit käytössä ja saatko ruuasta tarpeeksi ravinteita? Entä ootko kokeillut joogaa? Sekin saattaa väsyttää entistä enemmän, kun istuu koko päivän sisätiloissa, mulla ainakin pää silloin sumenee vieläkin enemmän ja olo on kuin muumiolla. Happihyppelyt tekisi hyvää, mutta itsekin niistä aina välillä laistan…

    Voimahalaus (vaikkei siitä hyötyä olekaan) <3

    • Kiitos kommentista <3 Tosi harmi kuulla, että sullakin on näitä väsymysongelmia 🙁 Olen aina nähnyt sut tosi energisenä ja aikaansaavana ihmisenä, joten on kurjaa että tielle on tullut jaksamisongelmia.

      Vitamiinien ja ravinnon suhteen pitäisi kaiken olla ok, arkena varsinkin tulee syötyä säännöllisesti ja hyvin 🙂 Kotijoogaa ja venyttelyä teen, samoin rauhallisia koiralenkkejä. Mulle jo itse matkustaminen on todella rasittavaa, joten en haluaisi lomaa tuhlata siihen matkustamisesta toipumiseen - siksi Islannin matkakin peruttiin.

      Sulle kanssa tsemppejä tilanteeseen <3

  19. Jos miettii, että ainakin esim Terveystalolla ferritiinin viitearvot ovat 10-150, niin tuo 30 on tosi alarajoilla.

    Facebookissa on yli 20 000 jäseninen Raudanpuute- ryhmä, jossa on mm lista lääkäreistä, jotka ottavat raudanpuuteasiat vakavasti ja runsaasti faktoihin perustuvaa tietoa, suosittelen liittymään.

    Itse väsymys- ja masennusoireiden vuoksi työterveydessä käytyäni määräsi työterveyslääkäri verikokeet ja pyysin itse ferritiinin siihen lisäksi.
    Tulos oli 10 eli käytännössä rautavarastot olivat tyhjät. Hemoglobiini oli 126. Tuon Facebook-ryhmän avulla osasin vaatia raudanpuutteen syyn selvittämistä ja aloitin hormonaalisen ehkäisyn kuukautisvuotojen hillitsemiseksi. Syöty rauta on yhtä tyhjän kanssa, jos se valuu kerran kuussa pois.

    3kk rautakuurilla sain ferritiinin nostettua reiluun 40 ja hg 146 ja huomasin jo tuossa ajassa olossa parantumista. Ajatus kirkastui, oli enemmän energiaa, enkä hengästynyt niin paljon.

    Lääkärini oli kuitenkin sitä mieltä, että raudansyöntiä ei tule jatkaa eikä ferritiiniä enää seurailla, joten olen nyt tauolla. Energiatasot ovat lähteneet laskuun ja masennusoireet vahvistuneet. Aion ottaa seuraavalla käynnilläni asian puheeksi ja kylmästi ilmoittaa aloittavani rautakuurin, valvoi lääkäri sitä tai ei. Tai sitten etsin paikkakunnalta lääkärin, joka ottaa asian vakavasti.

    • Onpa sulla olleet alhaiset arvot ferritiinin suhteen! Mullakin on tuota hengästymistä kyllä, välillä ihan pikku jutuista ottaa hengestä ja liikunnan harrastaminen on vain unelma tällä hetkellä.

      Kiitos kokemuksista, otan näitä puheeksi sitten kun saan lääkärille ajan <3

  20. Tuo uniapnea-juttu… mulla sitä on kans tutkittu, odottelen juuri tuloksia. Mutta aiheesta nyt kiinnostuneena luin että jopa kolmasosa tapauksista voi johtua kasvojen rakenteesta, ja sen kanssahan iällä tai painolla ei ole mitään tekemistä. Eli vaadi vaikka työterveyden kautta pääsyä tutkimukseen, älä anna asian jäädä yhden lääkärin arvioon!

    • Ohhoh, en tiennytkään että uniapnea voi johtua ihan rakenteestakin! Valitettavasti olen julkisen terveydenhoidon varassa, joten sitä kautta täytyy yrittää päästä testeihin ja kysyä, onko lääkärin mielestä uniapneaa hyvä tutkia.

      Kiitos vinkistä ja kokemuksista!

  21. Mulla oli samat oireet vaikka Hb 125, olen syönyt nyt vuoden rautaa omatoimisesti ja oireet ovat poissa. Aina kun alan epäillä raudan vaikutusta ja yritän jättää sen syömisen pois, oireet palaavat parin viikon sisään. Sun Hb kuulostaa tosi matalalta. 4kk kuuri rautaa pitäis olla ihan turvallista kokeilla itsekin, sitähän saa ostettua ravintolisänä ruokakaupasta. Kasvissyöjänä varmasti olet tietoinen ettei raudansaanti ravinnosta välttämättä ole riittävää. Olon paranemisen huomaa parissa viikossa-kuukaudessa tilanteesta riippuen. Tuossa tilanteessa kannattaa kokeilla!

    • Kiitos kokemuksista! Nämä ovat ihan kullanarvoisia, kun saan lääkäriajan ja pääsen juttelemaan asiasta. Rautaa alan todella harkita, sillä edes näin lomalla olo ei ole helpottanut vaan sama väsymys jatkuu aina vain. 🙁

  22. Hei! Paljon olet saanutkin vinkkejä ja ehdotuksia. Tässä vielä yksi, joka sattui silmääni ja tulit mieleen. 🙂 En tiedä oletko lääkärisi kanssa jo tätäkin vaihtoehtoa käynyt läpi mutta tuli vastaan juttu väsymysoireyhtymästä. Toki tässä jutun henkilöllä on vielä voimakkaammat oireet mutta ilmeisesti väsymyksen taso voi vaihdella paljonkin. Ehkä ainakin poissulkemisen mahdollisuus tämän kanssa? https://yle.fi/uutiset/3-10930518

    Toinen, joka tuli mieleen ja jota ei kommenteissa vielä mainittu, on fibromyalgia. Et tosin kyllä mainitse mitään kivuista mutta linkki siitäkin, niin pääset itse lukemaan https://www.reumaliitto.fi/fi/reuma-aapinen/reumataudit/fibromyalgia

    • Kiitos näistä vinkeistä! En ole vielä päässyt lääkärille, mutta kirjoitan ylös näitä ja kyselen pitkään mitä voisi tutkia ja mitkä toimenpiteet lääkäri näkee tarpeelliseksi. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

© 2019 Miten niin liikaa? · on Genesis Framework