Lisäksi tiedän seuraavaa: tuoksunuotit

hajuvedet_tuoksunuotit_suomeksi_sanakirja_opas_parfyymi_mnl

Blogissa olen harvinaisen hiljaa työstäni, mutta se ei tarkoita etteikö työni olisi ehkä mielenkiintoisinta koskaan. Saan nimittäin kuluttaa päiväni tehden tekstejä ja käännöksiä kosmetiikan verkkokaupalle, ja sekös on mulle ihan nappi juttu! Nyt pureudutaan yhteen aivan erityiseen osaan työssäni, nimittäin hajuvesiin ja etenkin hajuvesien tuoksunuotteihin.

Tuoksunuotit ovat siis joko aitoja tai (useammin) synteettisiä yhdisteitä, joista muodostuvat hajuveden tunnistettavat piirteet. Tuoksunuotit eivät ole yhtä kuin hajuveden sisällysluettelo, nahkainen hajuvesi ei siis oikeasti sisällä nahkaa vaan vivahteita jotka tuovat mielikuvan nahasta. Tuoksunuotteja käytetään kuvailemaan parfyymin fiilistä ja usealla hajuvedellä onkin kolmikerroksinen tuoksurakenne, jolloin hajuvesi muuttaa muotoaan sitä mukaa mitä kauemmin se on iholla. Myös ihon oma pH vaikuttaa tuoksuun ja siksi sama hajuvesi voi olla kahdella ihmisellä ihan erilainen.

Tuoksurakenne jaetaan alkutuoksuun, sydän- tai keskituoksuun ja pohjatuoksuun. Alkutuoksu on tietysti hajuveden ensivaikutelma, sydäntuoksu puolestaan muodostuu iholle alle puolessa tunnissa ja pohjatuoksu sisältää ne vivahteet, jotka ovat aistittavissa useamman tunnin kuluttua. Useimmiten alkutuoksu sisältää kevyitä ja raikkaita tuoksunuotteja, kuten sitruksia, ruohoa, marjoja tai hedelmiä. Sydäntuoksu on hyvin monella hajuvedellä kukista muodostuva kokonaisuus, jossa saattaa olla mukana sammalta, mausteita, yrttejä tai kevyitä puun vivahteita. Pohjatuoksussa suositaan yleensä pitkäkestoisia nuotteja kuten gourmand-mausteita (vanilja, karamelli, praliini), hartseja ja pihkoja (olibaani, ambra, labdanum, galbanum) sekä myskin, erilaisten puiden, tupakan ja suitsukkeiden yhdistelmiä. Joissain hajuvesissä osa nuoteista on niin voimakkaita että ne tuoksuvat aamusta iltaan iholla, joissain taas valmistajan ilmoittamia nuotteja on vaikea tunnistaa. Kokematon nenä erottaa ehkä yhden tai kaksi epämääräistä vivahdetta, kun taas tuoksuja paljon läpikäynyt tietää ja tunnistaa useamman nuotin.

Olen työssäni koonnut myöhempää käyttöä varten yli sadan tuoksunuotin sanakirjan, johon olen kerännyt suomennoksia englanninkielisistä hajuvesitermeistä. Toki yleisimmät hedelmät ja kukat olen jättänyt pois, mutta sanakirjasta on ollut huikea apu silloin kun vastaan sattuu tulemaan vain kasvin latinankielinen nimi tai mahdollisesti epävirallinen kutsumanimi. Tiesittekö esimerkiksi, että ”hardwood” ei ole mikään tietty puulaji vaan epämääräinen joukko koviksi ja kestäviksi määriteltyjä puulajeja joilla ei ole varsinaisesti muuta yhteistä nimittäjää kuin kovuusaste? Ja hajuveden valmistajan mukaan tämä ”hardwood” on ihan validi käsite tuoksun jollekin vivahteelle.

Kokosin teille nyt pienoisoppaan juuri näihin erikoisempiin nuotteihin, joita harvemmin tulee sen kummemmin miettineeksi tuoksukuvauksia lukiessa. Hajuvesien kemiasta en väitä tietäväni mitään, vaan puhun nimenomaan eri nuottien luomista mielikuvista.

Amber, ambra, ambrox, ambergris, orcanox = meripihka. Tai ei ehkä sittenkään, sillä meripihka ei tuoksu millekään. Tyttö ilman helmikorvakorua -blogista voitte käydä lukemassa kattavan postauksen siitä, miksi amber yhä on olemassa tuoksunuottina vaikka se ei tarkoita meripihkaa, vaan valaan oksennuksesta saatua arvokasta, tuoksuvaa vahaa tai sen synteettistä vastinetta. Meripihkasta on tullut tavallaan yleisnimike kaikille lämpimille, pihkaisille vivahteille hajuvesissä ja koska valmistajat tarkoittavat meripihkalla juuri sitä vivahdetta (virheellisesti tosin), etenen tuoksukuvauksissa heidän ehdoillaan ja suomennan sen meripihkaksi.

Ambrette seed = myskimalvan siemenet. Myskimalva on kasvi, joka tuottaa myskiltä tuoksuvia siemeniä. Tämä tuoksunuotti siis kuvastaa niitä siemeniä. Käytetään yleensä alku- tai sydäntuoksussa, ei pohjatuoksussa kuten myskiä yleensä. Voisi siis ajatella myskimalvan siementen olevan kevyempiä kuin varsinainen, pehmeä ja intensiivinen myskin tuoksu.

Benzoin, frankincense, galbanum, labdanum, opoponax, olibanum, resin, tolu balsam = pihkoja ja hartseja, joskus myös suitsukkeita. Joko kasvista tai puusta saatu pihka, erityisellä menetelmällä valmistettu hartsi tai niiden synteettinen vastine. Jotkin nimitykset on varattu nimenomaan tietyn kasvin pihkalle: esimerkiksi galbanum tarkoittaa keltaputken pihkaa. Onko näillä erilaisilla pihkoilla sitten kuluttajan nenään suurtakaan eroa? Tuskin. Olisi tosin mukava päästä tuoksuttelemaan näitä nuotteja ihan livenä ja huomata, tuleeko niistä eri vaikutelmia.

Cassis, blackcurrant, cassia = mustaherukka. Cassia on mukana virheellisesti sillä sen tarkka suomennos on kassiakaneli, mutta olen päätellyt hajuvesivalmistajan tarkoittavan nimenomaan mustaherukkaa aina kun olen tuohon nuottiin törmännyt. Mustaherukalle on kyllä varmaan eniten erilaisia nimityksiä ja välillä se sekoitetaan karhunvatukkaan (blackberry), joka on makea marja. Yleensäkin marjoja on tuoksunuotteina vaikea erottaa: esimerkiksi termi ”redberry” tarkoittaa valmistajasta riippuen punaherukkaa, karpaloa, puolukkaa tai ihan vaan ”punaisia marjoja”, mitä ne sitten lienevätkään. Viimeksi eilen törmäsin mulle ihan uuteen marjaan, ”dewberry”, joka on sinivatukka ja sukua karhunvatukalle. Kuluttajalle merkitystä on varmasti lähinnä sillä, onko marja hapan, kirpeä vai makea tuoksultaan.

Cistus (kistus-kukka), champaca (magnolia), davana (intialainen maruna), elemi (filippiiniläinen puulaji) gardenia (keikarinkukka), geranium (kurjenpolvi), guaiac (puulaji), frangipani (temppelipuun kukka), muguet (kielo), hydrangea (hortensia), orris (kurjenmiekka tai iiris), osmanthus (oliivipuun kukka), rhododendron (alppiruusu), seringa (syreeni), stephanotis (tuoksuköynnös), sequoia (punapuu) = kasa kasveja ja puita, joiden nimi on joko kansankielinen kutsumanimi tai latinankielisen yläkäsite. Kasveihin saatetaan myös viitata epävirallisilla nimityksillä: esimerkiksi cistus on joskus ”rock rose”, vaikka kistus-kukat eivät kuulu ruusuihin lajina. Täydellinen apu latinankielisten nimien tai lajien kanssa on Finton Kassu-tietokanta, joka sisältää joka ikisen kasvilajin suomenkielisen nimen. Olin aivan älyttömän iloinen kun tuon löysin, sillä sitä ennen jouduin kaivamaan merkitykset puutarha-alan foorumeilta.

Petit grain = hapanappelsiini tai hapanappelsiinipuu. Suomennos riippuu siitä onko nuotti alkutuoksussa vai pohjalla. Alkutuoksussa korostetaan yleensä kirpeitä sitrustuoksuja (itse hedelmä) ja pohjatuoksussa lämpimiä, pehmeitä vivahteita (puu).

Oakmoss = valkohankajäkälä. Klassisin esimerkki siitä, että aina ei kannata suomentaa termejä kirjaimellisesti. Kyseinen jäkälä on yksi yleisimmistä maaperän, mullan tai vihreän tuoksuvivahteen tuojista hajuvesissä.

Juuri tuoksunuotit ovat opettaneet mut aika eteväksi tiedonhakijaksi, ja etsin tarkkoja kuvauksia erilaisista sanakirjoista, foorumeilta ja ulkomaisilta puutarhasivuilta. Onko näissä tuoksunuoteissa sitten mitään järkeä? Eihän kukaan voi tietää, mille esimerkiksi juuri koiruoho tuoksuu ja harva on päässyt tuoksuttelemaan erilaisia puulajeja läpi niin, että erottaisi niiden tuoksun toisistaan. Ehkä ei kuitenkaan ole tärkeintä, että tuoksunuotti vastaa juuri täsmälleen tiettyä lajia: pikemminkin nimetty laji luo mielikuvaa tietynlaisesta tuoksusta, johon kuluttaja ihastuu tai samaistuu. Siksi ei ole niin väliksi, onko tuoksun pohjatuoksussa vivahde ajopuuta vai tummaa eebenpuuta, noin niin kuin itse tuoksun kannalta. Mielikuvissa taas ajopuu vie ajatukset raikkaaseen, tuulen tuivertamaan merenrantaan ja houkuttelee sporttisten, vesimäisten tuoksujen ystävää. Eebenpuu taas saattaa vedota eksklusiivisempaan kuluttajaan, joka haluaa myös hajuvetensä ilmentävän arvokasta elämäntyyliä.

Jollain kierolla tavalla tykkään salapoliisityöstä jota teen päivittäin tuoksunuottien suhteen. On hauska saada selville uusi tuoksunuotti ja tyydyttävää löytää juuri oikea määritys hajuvedelle, vaikka kuluttajalle se on vain yksi sana mukana kokonaisuudessa.

Tuliko tästä hullua hurkaammaksi? 😀

 

Tarkkailetko tuoksunuotteja tai tiedätkö, mistä nuoteista pidät?

 

Ps. Edellinen postaussarjan osa löytyy täältä.

Mitä mieltä olet?
Tykkään Ihana Haha Vau Nyyh Pöh

12 thoughts on “Lisäksi tiedän seuraavaa: tuoksunuotit

  • 20.4.2016 at 12:55
    Permalink

    tosi mielenkiintoista! Joskus olen ostanut hajuveden summamutikassa jossa luulin frangipani nuotin tarkoittavan kukkaista mutta yllätyksekseni tuoksui aivan makealle mantelille. Siksipä onkin varmasti haastavaa tehdä kuvauksia jotka ei johda harhaan.

    Reply
    • 21.4.2016 at 11:14
      Permalink

      Mitä muita nuotteja kyseisessä hajuvedessä oli? Frangipani tosiaan on temppelipuun kukka, joka usein tykätään yhdistää bentsoehartsiin (benzoin) jolla taas on makean vaniljainen tuoksu. Eli voi olla, että frangipanin kukkaisuus jäi jonkun toisen nuotin alle 🙂

  • 20.4.2016 at 16:48
    Permalink

    Oli kyllä tosi mielenkiintoinen postaus, paljon uutta asiaa itselle! 🙂

    Reply
    • 21.4.2016 at 11:14
      Permalink

      Jes, hieno kuulla! Näitä työhön liittyviä postauksia on tulossa lisääkin, kaikkea sitä oppii tässä matkan varrella… 🙂

  • 21.4.2016 at 14:56
    Permalink

    Kiitos tämä oli tosi kiva postaus! 🙂 Ja hyödyllinenkin koska tein juuri muutama päivä sitten eräästä tuoksusta postauksen ja luulin että base note on suomeksi sydäntuoksu, vaikka se olikin pohjatuoksu niin äkkiä kävin korjaamassa virheeni 😀

    Reply
    • 22.4.2016 at 12:11
      Permalink

      No hei hyvä että oli ihan konkreettista hyötyä! 😀 Joillain tuoksuilla ei edes ole niin selvä tuo kolminainen rakenne, jotkin nuotit saattavat tuoksua ihan alusta loppuun asti. Ei siis ole niin vakavaa 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.