Kreppipeikko tässä hei!

90-luku alkaa olla todella trendikästä aikaa ainakin mitä tulee vaatteisiin ja ruskeaan huulipunaan. 90-luvulla lapsuuteni viettäneenä yritän pitää kynsin ja hampain kiinni pillifarkuista ja kasvojen korostustuotteista, enkä millään haluaisi taipua trendien ja muotien heittelehtiville virroille.

Yksi juttu 90-luvulta ei kuitenkaan vielä ole tullut muotiin.

kreppihiuskut3

Kreppirauta nimittäin. Hiusten kreppaaminen alkoi siinä 80-luvulla ja jatkui pitkin ysäriä häviten uudella vuosituhannella lähes kokonaan.

kreppihiuskut2

Ja hei, en ihmettele yhtään. Onhan nämä tuuheat ja paksut ja vaikka mitä, mutta eihän tämä nyt kenenkään hiusmallia suoranaisesti imartele.

kreppihiuskut

Minun pitkässä ja paksussa tukassani tämän tasoinen kokokreppaus aiheuttaa välittömän peikkofiiliksen, mutta irtiottona klassinen koko pään säkkäröiminen on hauska.

Kerran kymmenessä vuodessa toteutettuna, tyttöjen kanssa illanviettoon lähdössä, vähän hassuttelumeininkiä ilmassa… Hyväksyttävää.

Jokapäiväisenä trendihiusmallina… Ei kiitos, haluan tukkatyylini ilman ysärimausteita.

kreppihiuskut4
Mitäs laitetaan: kreppiä, bootcut-farkkuja vai pähkinän väristä huulipunaa?

Comments

  1. Vou! Kuinka kauan sulla kesti tuo kreppaaminen? Sullakin tota tukkaa kuitenkin on 🙂 Joskus olen kampauksien pohjalle tehnyt kreppauksen, siitä tulee ihan hauska pinta (kampaukseen). Mutta aikaa siihen menee..

    • No, menihän siinä! Kaveri tosin kreppasi, eli vähän kätevämmin ja pienemmällä ajalla selvisi kuin jos olisi itse alkanut tuohon hommaan… Varmaan joku puolisen tuntia meni.

      Kyllähän tää hauska tukka oli sen kolmen päivän ajan jonka sitä pidin (letillä tosin, muuten ei kehdannut) ja hiukset pysyivät käytännössä rasvoittumattomina 😮 Mut joo, aikansa kaikella… 🙂

  2. Itse asiassa viime vuoden sisällä on ollut useissa muotinäytöksissä krepattuja hiuksia, ja on puhuttu kreppaamisen palaamisesta takaisin muotiin. Suomeen se ei ainakaan ole palannut näkyvästi, toivumme vieläkin parinkymmenen vuoden takaisesta, mutta kyllä siitä on muotilehdistä saanut lukea. Kreppirautoja on tullut enemmän taas kauppojen valikoimiin. Minusta krepatut hiukset on jotenkin sympaattiset, mutta minun lyhyille hiuksille, ei kiitos.:)

    • Voi apua, kohta siis varmaan esittelen täällä blogissa ”ihanaa kreppirautaa, joka tekee tukasta ihan mahtavan ja trendikkään!” 😀

      Lyhyillä hiuksilla tulos on tosiaan aikas… Näyttävä 😀

  3. Tulee ihan oma lapsuus mieleen. Kreppausta varten herättiin aamulla tuntia aikaisemmin, että päästiin pörröpäänä kouluun. 😀

    • Mä olin onneksi siihen aikaan niin nuori, ettei kouluun laitettu hiuksia sen kummemmin 🙂 Mutta auta armias niitä ala-asteen diskoja… Sinnehän kreppihommat oli ihan itsestäänselvyys!

  4. Mulla ei koskaan ollut kreppirautaa. Halusin kyllä kovasti sellaista mutta ikinä mulle ei semmoista kukaan suostunut hankkimaan. No, ei hätä lue lakia joten mun kreppirautana toimivat miljoonat miniletit. 😉

    Minullakin oli aikoinaan pitkät hiukset jotka sitten lyhenivät noin olkapäille/lapaluihin ulottuviksi ja paksuudeltaan ne olivat varmaan samaa luokkaa kuin sinulla. Että kyllä, hetken niitä pikkulettejä sai väkertää ja sitten aamulla oli aina kauhea homma saada ne auki. Minulla on muistaakseni kasiluokan luokkakuvassa pikkulettikiharat, pitäisikin joskus kaivella ne luokkakuvat esiin… 😛

    Enää kreppaus ei oikein iske, eivät myöskään minilettikiharat. 😀

    • Voi, miten ihmeessä JAKSOIT niitä minilettejä tehdä?? Ihan älytön homma!

      Mua houkuttaisi kokeilla afrotukkaa seuraavaksi, mutta arvaa vaan että onko se työläs. Noh, inspiraatiota odotellessa tyydyn normirautoihin eli kiharruspuikkoon ja suoristusrautaan 🙂

  5. Mulla oli kreppiraudan lisäksi myös lainerauta, siis semmoinen, josta tuli isommat ja loivemmat laineet. Itseasiassa se taitaapi olla edelleen jossakin porukoiden kellarissa, pitäisköhän käydä kaivamassa esille 😀

    • Uu! Joku tollanen tais muuten olla meilläkin, tosin se oli ihan onneton mun hiuksiin ja siksi sitä ei tullutkaan käytettyä. Siihen aikaan kun en myöskään ollut kuullut hiusten kerrostamisesta leikkaamalla, niin tämä pehko oli aika työläs jo ilman muotoiluvälineitäkin 🙂

      Kaiva se ihmeessä esille, sehän on jo melkein vintagea! 😀

  6. oli tuo muodissa vielä 2000 luvun alkupuolellakin, Aina oli krepattu leijonanharja päässä, ja vielä glitterillä koristettuna, baariin kun lähdettiin :/ ollaan me oltu tyylikkäitä 😀 😀

    • Joo, valitettavasti muistan tuon omilta kutosluokan-yläasteen ajoiltani… Tosin silloin ei bileisiin paljoa erikseen meikattu, ylipäänsäkin mielestäni meikkiä käytettiin ainakin mun koulussa tosi vähän. Vielä lukiossakin muistan, että en yleensä sen kummemin meikannut kouluun vaan oli ihan normi lähteä liikkeelle verkkareissa ja hupparissa meikittä, hiukset ponnarilla.

  7. Sorrun kreppaamiseen myös ehkä kerran muutamassa vuodessa 😀 Rauta odottelee taas kaapissa seuraavaa hullua päähänpistoa varten. Vappuna kenties? ;D Ajattelin kyllä jos jaksaisi itelle afron vääntää.. Siihen vaan menee huomattavasti kauemmin kuin kreppaukseen.

    • Voi, wappuna todellakin pitäisi vähän krepata! 😀 Tuo afro muakin on houkuttanut jo pidemmän aikaa, mutta en kyllä tiedä miten ihmeessä saisin sen ainakaan yksin itselleni tehtyä kun tätä hiusmassaa on ihan tuhatmäärin.

  8. Ei herran jestas, samoin trendi jonka paluulle en ole itse oikein valmis. Vaikka saa nähdä jos näitä alkaa näkyä enemmänkin, että miten sitä taas silmä tottuu. Never say never! 🙂

    • Jep, tuolla ylempänä sanoinkin että katsotaan vaan niin kohta esittelen uutta kreppirautaa blogissa 😀 Silmä tottuu!

  9. Itseasiassa pikkukreppi on kampauksissa ollut sallittua jo muutaman vuoden ajan ja näyttää yllättävän hyvältä! Onhan se pieni kreppi tietysti fiilikseltään vähän erilainen kuin tuo ysärikreppi. Tosin itse ”vihaan” kreppiä lähinnä siksi, ettei se mun liukkaassa tukassani silloin 90-luvulla pysynyt. 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

© 2022 Miten niin liikaa? · on Genesis Framework