Instagram ja kuvanmuokkaus

Epärealistista, tarpeellista, huijaamista, katsojaystävällistä…?

 

image

image

Suosittu kosmetiikkabloggaaja, Vampy Varnish, otti blogissaan kantaa Instagramin kuvien muokkaukseen. Kirjoituksessa puututaan etenkin suurten ja suosittujen bloggaajien tapaan muokata paitsi selfiensä, myös kokeilukuvat (swatchit) tuotteista viimeisen päälle niin että jopa käytetty tuote näyttää aivan erilaiselta. Muokkausta ei tehdä vain kontrastin tai pienen silotuksen suhteen, vaan kuva ensinnäkin otetaan järjestelmäkameralla, muokataan erillisellä ohjelmalla iholtaan blurratuksi ja rajauksiltaan täydelliseksi nukeksi, eikä koko prosessista mainita kuvan yhteydessä halaistua sanaa. Tätä saattaa odottaa Maybellineltä tai muulta isolta meikkibrändiltä, mutta usein ”tavallisina ihmisinä” esiintyvät julkkisbloggaajat muokkaavat kuviaan yhä enemmän. Vampy Varnishin mukaan mitä suositummaksi jokin tili tulee, sitä enemmän kuvanmuokkausta alkaa kuvissa näkyä ja useimmille (etenkin nuorille) käyttäjille kuva näyttäytyy otoksena ”tavallisesta ihmisestä”. Selvästi muokatut kuvat saavat kerrasta toiseen kommentteja täydellisestä ihosta, upeista huulista ja siitä, miksi kommentoijan huulet eivät ole yhtään samanlaiset tai kysymyksiä siitä, miten moiset pusuttimet voisi saavuttaa.

Olen aika pitkälti samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Seuraan useita instatilejä kuuluisista meikkaajista, joiden kuvissa optimaalisen valaistuksen, ammattitasoisen kuvausjäljen ja täydellisten geenien lisäksi on käytetty raskaalla kädellä Photoshopia. Instagram ei enää lähtökohtaisesti ole ”insta”, vaan yhden räpsyn julkaisuun menee kaikkinensa tunteja. Kyse ei ole enää Instagramin omien muokkausvälineiden käytöstä tai filtterin lisäämisestä kuvaan, vaan yhä enemmän paperintasaisesta ihosta, tuuhennetuista ripsistä, skarpatuista kulmista ja jälkikäteen siistitystä rajauksesta.

image

image

Raja hyväksyttävästi muokatun ja liiallisen silottelun välillä on häilyvä. Minut on varustettu kriittisellä medialukutaidolla ja lisäksi ikää on kertynyt jo sen verran, etten lähtökohtaisesti usko kuvaa jonka näen. Itsetuntoni on sen verran vahva, etten vertaa itseäni huippubloggaajiin tai YouTube-guruihin tai haaveile luomettomasta, silkoisesta ja kaikin puolin täydellisestä ihosta. Nuorilta tai taustoiltaan vähemmän kompetenteilta käyttäjiltä ja feedin katselijoilta ei kuitenkaan voi odottaa samaa varsinkaan, jos kuvateksti antaa ymmärtää kyseessä olevan lähestulkoon muokkaamattoman kuvan (#nofilter, #naturalmakeup, #bareskin).

Ymmärrän toki myös supersuosittujen tilien päivittäjiä: katsojakunnan kasvaessa saa yhä useampia kommentteja pienimmistäkin virheistä kuvassa jolloin lopputulosta alkaa (tiedostamattaankin?) viedä yhä silotellumpaan suuntaan. Kuitenkin siinä vaiheessa kun luomivärit häivytellään blurraustyökalun avulla erillisessä ohjelmassa, ollaan menty mielestäni liian pitkälle. Vaikka kuva olisi kuinka fantasiaa, antaa se a) väärän kuvan henkilön todellisista meikkaustaidoista ja b) väärän kuvan siitä, kuinka hyvään lopputulokseen voi meikatessa pystyä.

image

image

Sitten siihen omaan lehmään ojassa, syyhyn miksi tämä kirjoitus kosketti minua omakohtaisesti. Kaikki instakuvani lukuunottamatta kuvia suoraan blogipostauksista on otettu kännykällä. Tapanani on muokata kuvaa rajauksen ja kontrastien osalta, joskus lisään myös filtterin kivan lopputuloksen vuoksi. En käytä erillisiä ohjelmia vaan kaikki muokkaukset on tehty suoraan Instagramin välineillä ja kuvan otosta julkaisuun kuluu maksimissaan viisi minuuttia. En siis itsekään ole täydellisen naturellilinjalla, mutta selitän tämän niin että kuvapalvelussa on kyse nimenomaan kuvista: hyvin asetelluista, näteistä kuvista joista ei kuitenkaan puutu realismia. Realistisuus näkyy mielestäni varjoina kasvoilla, näppyinä, sojottavina hiuksina, tummina silmänalusina, epätasaisena hammasrivistönä, ihopoimuina, luomina, nyppimättöminä kulmakarvoina ja epäsymmetrisinä silminä. Luettelemani asiat eivät ole virheitä, vaan ulkonäön piirteitä jotka ”täydellisissä” kuvissa pyritään peittelemään ja häivyttämään pois näkyvistä.

Omalla tililläni olen saanut erityisen paljon negatiivisia kommentteja etenkin kynsinauhoistani. Ne ovat repaleiset ja välillä haavoja täynnä, enkä oikeastaan koskaan ole saanut niitä intensiivisestä hoidosta huolimatta kovinkaan hyvännäköisiksi. Parhaimmillaankin sormeni punoittavat kynsien ympäriltä ja kynsipedin vierellä on tikkuja. Olen silti postannut sekä tänne blogiin että Instagramiin lukuisia kuvia kivoista lakkauksista, joissa tietenkin myös kynsinauhani näkyvät luonnontilassaan. Näihin kuviin olen saanut negatiivisia kommentteja, kuten ”kamalat kynsinauhat”, ”onpa epäsiistit” ja huolestuneita kyselyitä siitä, hoidanko kynsiäni tai käsiäni lainkaan. Sillä ei tunnu olevan kommentoijille merkitystä, että käsissäni on myös atooppista ihottumaa kuivuuden ja stressin aiheuttaman repimisen lisäksi, ja että tämän vuoksi kynsiäni on ylipäänsä todella hankala pitää kuosissaan.

image

image

Internetin ulkopuolisessa elämässä kukaan ei ole ottanut asiakseen kommentoida kynsinauhojani, ellen ole niitä itse näyttänyt ja kysynyt apua. Moni on vastineeksi paljastanut omat kyntensä ja kas, todella monella on aivan samanlaiset, välillä repaleiset ja välillä sileämmät kynsinauhat. Tämä niin arkinen ja samaistuttava ilmiö on kuitenkin Instagramissa ja blogissa jotenkin kammottavaa, väärin hoidettu ja väärin tehty, ruma kuva. Viimeisimmässä kynsikuvassani jopa itse pahoittelin kynsinauhojen kuntoa ja se itse asiassa vei iloni pääasiasta, eli hyvin onnistuneesta ja kauniista lakkauksesta. Kuvasta hyppäsivät silmille ainoastaan revityt kynsinauhat, kun niistä jatkuvasti minulle kommentoidaan. Välillä niinkin pahasti, että olen suosiolla poistanut kommentit.

Miksi ”rumat” tai katseelle ilmeiset, äärimmäisen normaalit asiat aiheuttavat niin pahaa mieltä kuvissa? Onko kuvien todellisuus jo niin siloteltu, että sitä tavallaan pidetään jo normina? Jos nyt ei normaalina olotilana sellaisenaan, niin ainakin normina kuvien julkaisulle: jos kynsinauhasi ovat rumat, niin muokkaa nyt ainakin herranjestas niitä kuvia edes sen verran ettei verta valu silmistä. Moni myös jättää kuvia julkaisematta blogissa tai muissa kuvapalveluissa, koska ”emmä nyt kehtaa, ku en osaa muokata lakkauksen reunaa/kynsinauhoja/kaikkea siistimmäksi”. Ettei ketään nyt vaan huomaisi virhettä ja kommentoisi pahasti.

Instagram, yksittäiset kommentoijat, bloggaajat tai edes Internet ei ole yksistään syyllinen tähän ilmiöön vaan kyse on pikemminkin yleisestä mielentilasta. Liioitellun kaunistellut, huippuunsa asti muokatut kuvat tuntuvat olevan eräänlainen merkki menestyksestä ja onnistumisesta. Pitääkö kaiken elävän elämän ulkopuolisen olla kuin satukirjaa, onnellisia loppuja ja täydellistä ihoa, haavekuvia ja inspiraatiota? Minusta jotain on pielessä, jos jopa swatch-kuvat muokataan sen takia ettei huulipunalla piirretty viiva ole tasaisen suora tai tuotteen ominaisuuksia vääristellään kauniimmiksi kuin ne ovatkaan. Muokkausinto ei siis enää ulotu ihmiseen vaan myös esineisiin.

image

image

Aion jatkossa julkaista Instagramissa edelleen kevyesti muokattuja kuvia, mutta repaleet lupaan jättää kynsinauhoihin ja näpyt kasvoihin. Vaikka sitten herkkäsilmäisten kiusaksi. Silottelen kuvia vain, mikäli se olennaisesti vie huomiota pois kuvauksen kohteesta.

Täytyy myös muistaa, että Instagramissa kuvat näkyvät pienempinä, jolloin muokkaaminen vaatii ehkä korkeampia kontrasteja kuin mitä normaaliin, täysikokoiseen kuvaan olisi suotavaa laittaa joten varsinkin tämän postauksen kuvat saattavat näyttää ääriesimerkeiltä, vaikka tosiasiassa nämä ovat vielä aika keveitä muokkausasteeltaan.

 

Muokkaatko sinä kuviasi? Millainen kuvanmuokkaus häiritsee? Miksi?

 

Kuvat viimeaikaisia julkaisuja instatililtäni, ensin alkuperäinen kuva ja sitten muokattu.
Mitä mieltä olet?
Tykkään Ihana Haha Vau Nyyh Pöh
1

28 thoughts on “Instagram ja kuvanmuokkaus

  • 24.7.2015 at 15:25
    Permalink

    Silloin ollaan menty liian pitkälle jos esim. luomiväriä häivytetään kuvanmuokkauksella. Sen ymmärrän, että sävyjä voi joutua säätämään, roskia poistamaan tai jonkun äkäisen finnin blurraamaan mutta muovi-ihoisia meikkikuvia en välitä katsella. Se on mainoksissa ym. ihan tavallista ja siihen on totuttu mutta bloggaajien kuvat toivoisin näkeväni mahdollisimman realistisina. Kyllä mäkin omista kuvista siistin pieniä virheitä tai esim. kynsinauhoilla kimaltelevan glitterhitulan mutta kontrastia, sävysäätöjä ja rajausta lukuunottamatta en niitä muokkaile. Tai jos päällyslakkaan tulee ärsyttävä kupla niin kyllä mä sen poistan kuvista koska se häiritsee _minua_

    Instakuvat käsittelen samalla kuin blogikuvatkin eli käytännössä vaan rajaan ne neliön muotoon ja lisään vesileiman em. korjailujen lisäksi. Puhelinkuvissa on tosi vaikea saada kynsilakkojen sävyjä toistumaan oikein niin en viitsi käyttää sitä kuvaamiseen. Lakan oikea sävy on kuitenkin aika olennainen osa lakkausta kynsibloggaajalle:)

    Reply
    • 25.7.2015 at 15:08
      Permalink

      Hyvä kommentti! Tosiaan, kynsibloggaajilla homma on vähän eri kun ainoa juttu mitä näkyy on ne kynnet. Niissäkin tosin mennään liian pitkälle, jos korjaillaan omaa lakkausta tai leimausta kuvanmuokkauksen keinoin… :/

      Mua alkoi oikein ärsyttää tuo meikki-inpiskuvien etsiminen Instasta tai Pinterestistä, kun joka toinen on ihan kamalan muovisen näköinen kuva josta ei käytännössä erota edes miten meikki on tehty kun kaikki luomivärit on häivytetty ja korjailtu jälkeenpäin ihan viimeiselleen. Omista blogikuvista kun en aina jaksa muokkailla edes finnejä tai ripsarituhruja pois, ellei kyseessä ole todella vaivalla tehty look jossa on vaikka joku teema. Silloin näpyt ja tuhrut häiritsevät sitä, minkä haluan kuvan avulla välittää eteenpäin. Mutta tosiaan, muuhun kuin kontrastiin ja rajaukseen en yleensä koske 🙂

  • 24.7.2015 at 15:44
    Permalink

    Tykkään nimenomaan kotimaisissa kauneublogeissa (ja instatileissä) realistisista kuvista. Itse en edes osaa juurikaan muokata kuvia, mikä ei haittaa koska en tekisi sitä kuitenkaan. Tavallaan kauneusblogeissa meikkikuvien muokkaaminen vie sen perimmäisen idean; mitä meikillä voi saada aikaan. Valitsen tottakai itsekin usein vaikka edustavamman kuvakulman kuin vähemmän edustavan, mutta toisaalta jos vaikka jonkun tuotteen sävy toistuu paremmin siinä ei-edustavassa, valitsen sen.

    Reply
    • 25.7.2015 at 15:11
      Permalink

      Joo totta, kyllähän sitä pyrkii kuvissa olemaan edukseen ja poseeraamaan niin, ettei näytä omituiselta tai vieraalta. Mutta eipä se omituinen asento haittaa, jos tarkoitus on esitellä vaikka huulipunaa tai meikkipohjaa: monet kerrat mäkin olen valinnut ei-niin-edustavia kuvia niistä 20-30 otoksesta joita joka meikkikerralla tulee otettua. Pointti kun on esitellä meikkiä, ei minua henkilönä 🙂

      Musta tosi hauska on se haaste, jossa lifestyle-bloggaajat laittavat kasan epäonnistuneita asukuvia blogiin. Voisi joskus tehdä sellaisen itsekin! Vaikka kuvan ottaa itse, niin aika monta kertaa lopputulos on aivan käsittämätön asennoltaan 😀

  • 24.7.2015 at 18:01
    Permalink

    Siis ku mäki revin kynsinauhoja! Mut vaan peukaloiden sisäreunoista, hassua. 😀 Hyvää pohdintaa oli. Itekään jaksa laittaa hirveesti aikaa kuvien muokkaukseen, jonkin verran kylläkin. Mutta kai se sääntö on siinä, että kunhan on itse tyytyväinen postaamaansa kuvaan, niin hyvä on. Ootko muuten kokeillu Vaseline-käsivoidetta? Mulla auttaa se yhdessä yössä, mutta tosin mulla ei oo atooppista ihoa.

    Reply
    • 25.7.2015 at 15:15
      Permalink

      Niinhän se on, että kunhan on itse tyytyväinen niin eipä siinä muuta tarvitse 🙂

      Kynsinauharepijätoverini! Vaseliini luo mulla oikeestaan vaan suojaavan kalvon ihottuman päälle. Parhaiten mulla toimii aamuin-illoin-päivin-öin intensiivinen rasvaus ja ihan kortisoni :/

  • 24.7.2015 at 19:31
    Permalink

    Itsehän muokkaan kuviani vain rajaamalla ja kokoa muuttamalla, ehkä enintään jossain vaiheessa harjoittelen värityksiä muuttamaan siten, että ne vastaavat enemmän todellisuutta (nykyinen kamerani/kännykkäni kamera on sen verran heikkolaatuinen + kuvausolosuhteet mitä ovat niin värit eivät aina oikein vastaa todellisuutta edes sitä vähää mitä olisi mahdollista). Mä en itse oikein ymmärrä sitä negatiivista kommentointia, toki jos on rakentavaa kritiikkiä annettava niin sitä mielellään kuulee, mutta harvemminhan ne sitä ovat – jos ei miellytä niin miksei vaan sulje selainta ja siirry muihin hommiin, eihän kukaan pakota juuri sitä kyseistä kuvaa/kirjoitusta/blogia tuijottelemaan!

    Reply
    • 25.7.2015 at 15:40
      Permalink

      Tuo on ihan totta: rakentava kritiikki olisi mulle tosi tervetullutta ja sitä toivon ihan jatkuvasti, mutta aina pitää olla tosi negatiivinen ja haukkua vaan. Jos kerran itse osaa paremmin, niin kannattaisko sitten vaikka antaa neuvoja ja opastusta 🙂 Jos jotain sanottavaa on, niin toki siitä saa sanoa kunhan muistaa hyvät käytöstavat.

  • 24.7.2015 at 21:19
    Permalink

    Mun kynsinauhat oli aivan järkyttävässä kunnossa vuosi sitten ennen kuin pistin blogin pystyyn. Silloin ottamiani kuvia katsoessani kauhistelen nyt miten olen kehdannut ottaa tällaisia kuvia, kun kynsinauhat vuotaa verta. Tiedostan jääneeni oman itsekritiikkini vangiksi julkaistessani blogissa kuvia kynsistä tai naamataulustani. En vertaa kuviani muiden bloggaajien kuviin vaan ainoastaan omiin standardeihini, jotka ovat kohtuuttomat ja ainakin osittain ulkonäkökeskeisen yhteiskunnan luomat. Onko vankilani itse valittu vai yhteiskunnan paineiden alla syntynyt, siihen en osaa vastata.

    Luin tässä eräänä päivänä Anu Ilomäen kolumnin Hesarista liittyen meikittömyyshaasteeseen ja jotenkin sieltä kolahti etenkin lause ”Mitä väliä on, onko kuvassa meikkiä vai ei, kun naisen tehtävä on vain näyttää kauniilta?”. Samaa asiaa voinee pohtia myös kuvanmuokkauksen kohdalla. Kaikki ulkonäköön liittyvä, oli se sitten laihaa tai lihavaa, lihasta tai läskiä, meikillä tai ilman, muokattuna tai raakana on ulkonäkökeskeistä. Rohkeaa lienee pysähtyä hetkeksi miettimään mitä se kertoo yhteiskunnastamme tai meistä itsestämme ja kuinka paljon annamme sen ohjata asenteitamme tai käyttäytymistämme. Yksilö on suurin ajatteleva yksikkö (IMO) ja kaikki sen jälkeen muuttuu jossain vaiheessa joukkohysteriaksi… suuntaan tai toiseen.

    Itse otan meikkikuvat kännykällä, jossa on filtteri päällä. Kynsikuvat otan järkkärillä. Molempia kuvia käsittelen rajauksella, kontrastin, valoisuuden ja lämpötilan säädöillä. Roskia en osaa poistaa, joten kynsikuviani koristavat kymmenen kanin karvat :). Instassa julkaisen näitä käsiteltyjä kuvia blogista sekä kännykällä napsittuja otoksia, joita muokkaan vain Instan omien säätöjen avulla.

    Tämä oli hyvä ja ajankohtainen postaus. Välillä on hyvä vähän ravistella itseään ja miettiä omia vaikuttimiaan ja motiiveitaan. Itselleni on aivan sama miten paljon tai vähän ihmiset muokkaavat kuviaan. Kokonaisuus ratkaisee eikä kakkaa voi peittää kerroksella kermavaahtoa. Tuo luomivärien häivyttäminen kuvanmuokkauksella oli kyllä jo aika radikaalia. Toisaalta, jos jollain on aikaa, kiinnostusta ja osaamista tämänkaltaiseen hommaan niin harrastus kai se on sekin. Joku osaava immeinen olisi voinut kyllä tänään tulla poistamaan kynsikuvistani rotanpureman (suoraan kynsinauhassa, auts!) :).

    Reply
    • 25.7.2015 at 15:24
      Permalink

      Olipa pitkä ja hyvä kommentti! Etenkin tuo pohdinta siitä, kuinka pitkälle voi päätellä valitseeko standardinsa itse vai vaikuttaako taustalla muutkin syyt. Tosiaan jo kuvapalvelu itsessään on todella (ulko)näkökeskeinen apparaatti ja välillä on hyvä herätä pohtimaan omia vaikuttimiaan julkaista kuvia siellä. Olen itsekin joskus tägännyt kuvani #nomakeup, yksinkertaisesti siksi koska olen kauneusbloggaaja ja joskus olen ilman meikkiä 😀 Välillä houkutus lisätä filtteri (tai pari!) on aika suuri, kun katsoo kuvaa kriittisesti ja muiden silmin. Olen kuitenkin huomannut, etteivät muut näe kuvaa ensisijaisesti meikittömänä ja karmeana, vaan ekana huomataan hymy tai säteilevät silmät.

      ”Mitä väliä on, onko kuvassa meikkiä vai ei, kun naisen tehtävä on vain näyttää kauniilta?” Luulen, että sama pätee nykyään enemmän ja enemmän myös miehiin. Omaa elämää pyritään silottelemaan ja muokkaamaan ulkoa päin paremman näköiseksi. Miksi? Onko sillä väliä oman itsen kannalta, vai ajatellaanko siinä vain muita? Mitä enemmän aihetta pohdin, sitä enemmän kysymyksiä herää.

  • 24.7.2015 at 22:10
    Permalink

    Hyvä kirjoitus ja aihe! Itse muokkaan kuviani, niin blogiin kuin Instaankin, mutta vain rajauksia, värejä jne. Nimenomaan on kivaa, että kuva on esteettisesti miellyttävä, filtteritkin ovat kiva lisä. En jaksa/osaa muokata ihohuokosiani piiloon tai nenästäni kapeampaa, enkä oikein koe tarvettakaan siihen. En ylipäätään välitä supermuokatuista kuvista, ymmärrän ihon parantelemisen, mutta meikin paranteleminen photarilla on vähän epärehellistä.

    Ja hei ketä jaksaa kiinnostaa jonkun toisen ihmisen kynsinauhat??:D Mulla ainakin on ihan toisenlaiset ongelmat. Esim. vaikka omat kynsinauhani…

    Reply
    • 25.7.2015 at 15:38
      Permalink

      Mulla ei ees riittäisi aika kaiken maailman tasoitteluun ja muokkaamiseen! 😀 Olen sitä tyytyväisempi, mitä vähemmän kuvissa on muokattavaa. Paljon helpompi niin.

      Haha, tosiaan, kannattaisi ehkä murehtia jokaisen pikkuisen isommista asioista kuin mun kynsinauhat :’D

  • 24.7.2015 at 23:20
    Permalink

    Touché, Elisa, tosi hyvin kirjoitettu! Mulle on tosi tärkeää se että kuvat näyttävät oikeilta. Kuvanmuokkaustaidetta en jaksa katsella. Se on naurettavaa samalla tavalla kuin Herätkää-lehden tai Pohjois-Korean valtakoneiston suoltamat propagandakuvat idyllisestä ja harmonisesta elämästä.

    Reply
    • 25.7.2015 at 15:25
      Permalink

      Kuvanmuokkaustaide, hyvin sanottu! Eipä siitä juuri inspiraatioksi ole, jos erottaa että kyseessä on selvästi koneella jälkikäteen paranneltu otos. Ohitanhan minäkin lehtien mainoskuvat epätodellisina ja -luotettavina, ei niissä ole aitoa nähty pitkään aikaan. Siksihän kauneusblogit ovat kovassa nosteessa, kun kuvissa näkyy miltä meikkivoide oikealla ihmisellä näyttää ja tuntuu.

  • 25.7.2015 at 05:21
    Permalink

    Mä just lopetin Anastasia Beverly Hills -kulmakarvamerkin seuraamisen Instagramissa koska meni hermo niihin kuvankäsittelyihin. Seriously: https://instagram.com/p/5I2uHfB6Dm/?taken-by=anastasiabeverlyhills
    Noi huulipunien markkinoimiset tollasilla kuvilla on ihan hirveitä. Ei kiitos. Jää miettimään, kuinka paljon niiden kulmakarvatuotteiden kuvia on muokattu. Mutta joo, se ei oo yksityishenkilö.
    Mä oon huono käsittelemään kuvia enkä osaa olla edes itseni kuvattavana, joten aika vähän joudun edes miettimään koko asiaa. Joitain juttuja olen joskus fiksannut, mikäli peilistä en ole nähnyt yhtä tarkasti jotain levinnyttä ripsiväripistettä tai rähmää silmäkulmassa (oikeasti, huomasin vasta kuvaa näytöltä katsoessani että mun silmässä oli rähmää ja kuvan pointti oli ripsiväri, että niin tarkasti mä itteeni peilistä katselen…) mutta ne eivät saa olla sellaisia, että ne vääristäisivät totuutta. Esim. jos ripsiväriarviossa se leviää jonkun verran luomille, korjaan toki vanupuikolla suurimmat, mutta ne muut saavat jäädäkin siihen – voinpahan sitten sanoa, että tuon verran harja onnistui minulla tuhrimaan korjailusta huolimatta. Jos taas pääpointti kuvassa olisi tekemäni silmämeikki, jonkun suurennoksesta löytyvän pienen ripsiväritahran saatan joskus korjata. Mutta ettäkö häivyttämään luomivärit photarilla? No way. Tai suoristamaan rajauksia. Tai muutakaan radikaalia, jonka näkisin jo meikatessani peilistä ennen kuvan ottoa.
    Yhdessä huulipunakuvassa mulla on leivänmuruja pari huulissa. Testasin kestoa ja olin syönyt välillä mutten pyyhkinyt kunnolla. Ja siinä saivat olla, hittojakos sitä korjaamaan, halusin näyttää huulipunan sellaisena kuin se oli kunkin tuntimäärän jälkeen. Ei jaksanut kiinnostaa, vaikkakin toivon, että niiden sijaan lukija huomaisi punan kulumisasteen. 😀

    Reply
    • 25.7.2015 at 15:30
      Permalink

      OH MY FUCKING GOD tota kuvaa!!! Ihan käsittämätöntä! En ymmärrä, miten toi voi mitenkään edistää markkinointia… Voi apua.

      Jep, toki on ok poistaa itseä häiritsevät seikat kuvasta ja juuri tuollaiset pikku jutut, joilla ei ole mitään tekemistä itse kuvan ”sanoman” kanssa. Sitten taas jos koko kuva on alusta loppuun huoliteltu ja viimeistelty… Äh, eipä siitä hyödy oikein kukaan mitenkään :/

  • 25.7.2015 at 17:22
    Permalink

    Mä koin rakastumisen suhun kun laitoit ekan näkemäni kynsikuvan sun kynsistä jokunen aika sitten. Meinaan omat kynsinauhat näyttää ihan samalle ja oon niin täynnä kaikkien siloteltuja sormia missä ne muka pahoittelee jotain kuivia kynsinauhoja… En ite pysty lopettaa repimistä ja puremista vaikka oon niin monta kertaa päättäny että nyt lopetan ja parin päivän päästä alottanu uudestaan.

    Mutta niin… Ehkä itelle heräs siinä vaiheessa miten tottunu on siloteltuihin kuviin ja siihen et kaikkien pitäs näyttää samalta kun eka ajatus oli et miten sä uskallat laittaa kuvan kun ite piilottelen sormiani viimeseen asti. Katos nyt punanen lanka tästä, mutta katselen kynsikuviasi ilolla jatkossakin, eikä repaleet vie huomiota lakkauksilta 🙂

    Reply
    • 27.7.2015 at 10:40
      Permalink

      Voi kuinka ihana kommentti! <3 Kiitos paljon näistä sanoista. Hyvä, että kuvillani on ollut vaikutus johonkuhun ja vieläpä positiivisesti. Et tiedäkään kuinka paljon se mulle merkitsee 🙂

      Olen huomannut, että itse revin kynsiäni etenkin stressaantuneena ja välillä jopa öisin huomaamattani. En oikein ole keksinyt mitään taianomaista keinoa repimisen lopettamiseen, varsinkin kun hyvä hoitokaan ei atopiaan auta ja näin ollen jossain vaiheessa ilmestyy se ensimmäinen repale jonka "ihan vaan nopeesti" nyppäsee pois. Toki tapa ei ole kovin terve ja yritän siitä päästä eroon, mutta siihen asti saatte kyllä katsella blogissa ja somessa huonompiakin kynsinauhapäiviä 🙂

  • 26.7.2015 at 10:44
    Permalink

    Itse kun olen blogeja lukenut niin tuntuu, että ollaan menossa enemmän ja enemmän siihen luonnollisempaan ja itseään hyväksyvämpään suuntaan. Kuvien ei tarvitse olla täydellisiä, nehän kuvaa elämää.

    Reply
    • 27.7.2015 at 10:37
      Permalink

      Sekin on kyllä totta, ainakin suomalaisissa blogeissa! Huomaa, että useammin törmää kaikenlaisten aihepiirien lomassa niihin ”tällaista meillä/mulla on oikeasti”-postauksiin, mikä on hieno juttu. Itsekin kuulun niihin, jotka helposti tuntevat huonoa omatuntoa toisten upeista kodeista, fitness-harrastuksista ja kokkailuista, niin on helpottavaa huomata ettei se kellään ole niin kiiltokuvamaista eloa 🙂

  • 30.7.2015 at 12:03
    Permalink

    Mulle insta on oikeestaan blogin ”korvike” ulkomaisille seuraajille ja/tai tapa seurata blogin uusia julkaisuja. Siksi en juurikaan erikseen kuvaile instaa varten, vaan tallennan kuvan postauksesta puhelimeen ja nakkaan siitä instaan. Siksi mulla on järkkärillä otettuja kuvia myös instassa. Toki välillä laitan sinne kännykkäräpsyjäkin, mutta liian harvoin, koska en vaan jotenkin ikinä muista lisätä niitä räpsäisyjä sinne 😀 lisään oikeestaan aina kännykuviin jonkun IG:n omista filttereistä, mutta en osaa ajatella sitä edes kuvanmuokkauksena, kun kuvasta näkee heti että siinä on vakiofiltteri päällä eikä se varsinaisesti paranna kuvaa.

    Olen myös atoopikko ja kynsikuvat otan järkkärin makrolinssillä, joka piirtää julman tarkasti esiin joka ikisen pölyhiukkasen ja ihovirheen. Jos kuvassa on jotain mitä en paljaalla silmällä nää, niin todellakin editoin sen pois (pienet karvat, harhailevat glitterit jne). Nään hitosti vaivaa sen eteen että kynsinauhat ja atooppiset sormeni ovat niin sileässä kunnossa kuin ne on, ja siksi harmittaa joskus kuunnella sitä ”kynsibloggaajat ylimuokkaa kuviaan” -juttua mitä usein kuulee. En mä ylimuokkaa, oon vaan saanu kynsinauhat hyvään kuntoon ja nään kamalasti vaivaa sen eteen että ne pysyvät sellaisina 😀 Arvostan laadukkaita kuvia ja pyrin koko ajan keksimään sellaisia valokuvausteknisiä seikkoja, jotka vähentää kuvien käsittelyn tarvetta (eksessiivinen valaistus esimerkiksi :D), mutta koska olen ihan harrastelija, joudun edelleen aina jollakin tavalla kuvia korjailemaan. Valkotasapaino on about aina pielessä ja kontrastia on kirkkaan valotuksen vuoksi liian vähän, tai väärään kohtaan tuleva varjo korostaa jotakin yhtä sormiryppyä kohtuuttomasti. Melkoista hifistelyä, tiedetään….kaikkeen sitä ihminen aikaansa käyttää 😀

    Kuvien käsittely kuuluu valokuvaukseen oleellisesti, mutta kumiset meikkikuvat ja selvästi blurratut kynsinauhat raivostuttaa mua tosi paljon. Instassa huomaa kyllä, kenellä on se Samsungin kännykkä jossa on naamaa blurraava ja silmiä isontava vakioasetus kamerassa…jengi alkaa näyttää ihan alieneiltä kun sitä ominaisuutta ylikäytetään. Kuvan muokkaus on onnistunut silloin, kun kuva ei näytä muokatulta. Se taito ei tunnu olevan kovin monella hallussa. Olis tosi kiva nähdä joskus IHOHUOKOSIA 😀

    mulla ei oo mitään punaista lankaa tässä enää joten nyt kyllä lopetan.

    Reply
    • 1.8.2015 at 14:03
      Permalink

      Sä kyllä pidät ihan törkeen hyvää huolta sun kynsinauhoista, oon ne nähnyt ihan livenäkin! 😀 Ja kynsibloggaajilla kuvien muokkaus on tosi tärkeetä, kun tosiaan niitä ihan makrotason hitusia ei vaan voi nähdä livenä. Kokonaaman kuvassa taas ne hukkuu sinne eikä niitä huomaa. Tunnen ton kuvaamisen tuskan kyllä!

      Se mua harmittaa, että tollasia asetuksia on kamerassa yhtenä OLETUKSENA. Et joo, tää on ihan normaalia et halutaan parantaa ihoa ja suurentaa silmiä. Huh huh.

  • 25.9.2016 at 17:06
    Permalink

    Tää on tosi vanha postaus, mutta pakko kommentoida kun tähän törmäsin…Siis vau. Siusta just tuli miun idoli 😁 mulla on sama nyppimistapa, ja haluaisin siitä päästä eroon! Sitten vielä yritän/yritin pitää kynsiblogia..myönnän photoshopanneeni joskus kynsinauhojani, varmasti epävarmuuttani, ja ”niin kuuluu tehdä kuin muilla on niin täydelliset kuvat/kynnet”. Mutta siis aivan mahtavaa että postaat kuvia ”ei-täydellisistä” kynsinauhoista! Pitääkin laittaa sinut seuraukseen ☺ (muuallakin kuin snäpissä..)
    Itse aiheeseen liittyen, itse otan instakuvani puhelimella, enkä niitä muokkaa rajausta ym. enempää. Tosin en otakaan meikkikuvia (joskus kokeilin ja eihän se näyttänyt miltään 😂).

    Reply
    • 26.9.2016 at 10:51
      Permalink

      Kiitos, olipa kiva kommentti! <3 Mulla tosiaan kynsinauhat on AINA huonossa kunnossa, varsinkin koko syksyn, talven ja kevään ajan kun mikään määrä kosteutusta ei meinaa riittää. Tai no riittäisi varmaan, jos pitäisin jotain kosteushanskoja kädessä 24/7 mutta ihan siihen ajatellut ryhtyä. Kuulostaa aika rajulta, mutta veriset haavat saatan photoshopata nykyään pois tai sitten pyrin ottamaan kuvat siten, ettei niitä kamalasti olisi. Tämä sen takia, että joitain ällöttää veri kovasti enkä tiettykään halua ällötystä kenellekään aiheuttaa 😀

      Mutta repaleiset, kuivat ja ahavoituneet kynsinauhat näkyvät edelleen kuvissa, koska sellaiset mulla nyt vaan on. Jokaisella on oikeus nauttia kynsien lakkaamisesta ja ottaa lakkakuvia, vaikka iho ei olisikaan aina edustuskunnossa 🙂

  • 26.9.2016 at 21:29
    Permalink

    Mä olen aika herkkä ja mulla tekee pahaa katsoa kuvia ikävän näköisistä asioista. Mua ei häiritse kuivat kädet, epätäydelliset meikit ja ihmisen näköiset ihmiset kuvissa, mutta verillä oleva iho, oli se sitten finni, huulet tai hajalla olevat kynsinauhat, tekee pahaa. Ne on ihan ok iho-ongelmia käsittelevissä postauksissa, mutta jos selaa pahaa aavistamatta jotain postausta, odottaa näkevänsä jotain kaunista ja tuijottaakin yhtäkkiä viipaletta jonkun verinahkaa, niin postaus sulkeutuu kyllä aika nopsasti. Olen töissä terveydenhuoltoalalla, ja työaikana tulee nähtyä kaikenlaista, mutta ikävä kuvamateriaali vapaa-ajalla on mun herkkä kohta. Kaikenlaiset kuorintasukkapostaukset jätän aina avaamatta.

    Reply
    • 27.9.2016 at 22:19
      Permalink

      Ymmärrän tän kyllä, ja pyrinkin poistamaan just verillä olevat haavat. Mulla vaan menis ikä ja terveys, jos yrittäisin muokata pois ihan kaikkea, siksi esimerkiksi mun kynsien vierus on tosi usein punoittava ja vähintään tosi kuiva. Enkä ole kovin hyvä muokkaamaan kuvia, joten epärealistisen ruma on sitten se toinen vaihtoehto 😀

      Toivottavasti aivan ällötysreaktioita ei näistä kuvista aiheudu!

  • 30.9.2016 at 00:25
    Permalink

    Muokkaan mutta todella vähän verrattuna noihin instagram täydellisyyksiin ja mun blogissa on myös meikittömiä kuvia itsestäni, yleensä rajaan ja korjaa valotusta. Kasvokuvissa tosin hyvä linssi antaa valmiiksi jo paljon anteeksi. Mutta niin makea kuin Smashboxin kuva olikin, niin mun makuun se oli jo liian käsitelty, naama oli vähän vahamainen ja liian tasainen. 😀 Mutta ehkä tällaisen mummelin rypyt piti poistaa. LOL Sellaisenaan kuva on makea, mutta itse tykkään kyllä paljon luonnollisemmasta.

    Reply
    • 1.10.2016 at 16:00
      Permalink

      Hyvä linssi tosiaan antaa anteeksi ja paljon! Välillä on jopa vaikeaa saada huono meikkivoide näyttämään kuvissa niin huonolta, kuin se on livenä 😀 Luulen, että jonkun brändin pitäisi vaan olla tässä käsittelyasiassa edelläkävijä ja linjata, ettei kuvanmuokkausta käytetä ainakaan kovin radikaalisti. Huokoseton, rypytön, arveton ja karvaton iho voi olla niin vakiintunut käytäntö, ettei kukaan sitä edes tajua kyseenalaistaa (vaikka yleisö toivoisikin).

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.