Iltani leipätaiteilijana

Nyt seuraa jotain aivan muuta kuin kauneusaiheita. Tai no, estetiikkaan tämäkin omalla tavallaan liittyy mutta ei lainkaan kosmetiikkaan.

Bloggaajana pääsee välillä mitä ihmeellisimpiin tilaisuuksiin osalliseksi. Jotkut ovat tuikitavallisia ja jopa arkisia pr-tilaisuuksia, mutta välillä joukkoon sattuu sellaisia helmiä että niistä tekee mieli kirjoittaa blogiin hetinytvälittömästi. Ihan vain koska tilaisuus oli niin erilainen ja inspiroiva! Nyt on luvassa juuri sellaisen unelmaillan esittely joka aiheestaan huolimatta tai juuri sen takia sai minut miettimään arkeani ja siinä näkyvää luovuutta ihan uudella tavalla.

Kyseessä oli tilaisuus, jonka järjesti leipomo Vaasan Oy ja sen aihe oli leipä. LEIPÄ. Ei kuulosta vissiin kovin innostavalta?

Tilaisuus oli kuitenkin mahtava. Pääsimme tutustumaan vastalanseeraattuun paahtoleipäuutuuteen, Taikaan. Taika-paahtista saa sekä tummana että vaaleana ja maistelun perusteella mun suosikiksi nousi yllättäen tumma versio, vaikka normaalisti olen vaalean ”pullaleivän” ystävä. Pullasta ei tosin näiden terveellisempien, siemenillä höystettyjen leipien yhteydessä voi puhua!

Taikaillassa meidän oli tarkoitus meidän avuksemme varatun kokin ja sisällöntuottaja/kirjoittaja/monilahjakkuus Hanna Jensenin kanssa ideoida erilaisia tapoja tarjota paahtoleipää. Saimme käyttöömme valtaisan ruokavaraston, pellollisen yrttejä ja kasviksia sekä muutaman purkillisen herkullisia hilloja (unohtamatta Nutellaa). Aluksi Hanna Jensen esitteli meille voileipätrendejä (kyllä, voileipäkin voi olla trendikäs!) ja se olikin tarpeen, sillä valtavan leivänpäällisvalikoiman äärellä iski ähky.

Parasta oli, että saimme kuvauttaa omat leipäluomuksemme ammattikuvaajalla ja stailata leivän haluamallamme tavalla. Omasta romantiikkaa henkivästä leivästäni löytyi omenahilloa, omenanpaloja, brie-juustoa ja saksanpähkinämurskaa. Koska lopuksi toki saimme syödä tekemämme leivät, niin voin sanoa että myös maku oli ulkonäön lisäksi kohdallaan.

Vaikka tuntuu oudolta kirjoittaa tästä tilaisuudesta blogiin, tahdon vielä hehkuttaa tätä lämminhenkistä askarteluhetkeä. Leivän kokoaminen oli jännää ja hassun meditatiivista puuhaa, kuin slow foodia pienessä mittakaavassa. Oli yllättävää huomata, kuinka tavallisen voileivän ”tuunaaminen” nosti myös ruokahalua: olisin voinut syödä jok’ikisen bloggaajakollegoideni taideteoksista!

Olen ottanut vinkeistä opiksi ja alkanut koristella arkeani enemmän. Olen ottanut tavaksi tehdä iltapalaksi värikästä ja hyvää ruokaa, jonka tarjoilen kauniista astioista ja koristelen mahdollisuuksien mukaan ruoan asettelulla tai yrteillä. Ruokailuhetkestä tulee erityisempi ja ateriasta nauttii ihan eri tavalla, kun näkee hieman vaivaa tarjoilun eteen. Runsaat voileivät ovat myös superhelppo juhlaruoka, joka päällisiä tuunaamalla sopii mihin tilaisuuteen tahansa.

 

Mitäs mieltä tällaisesta postauksesta? Tykkäätkö leivästä?

 

Kaikki kuvat (c) Eero Kokko

Comments

  1. Mua niin harmittaa kun en päässyt tulemaan kun makasin kotona sohvalla kauheen flussan kourissa.

    Itse tykkään leivästä ja teidän postauksien ansiosta tulee nyt kokeiltua hieman erilaisiakin variaatioita.
    Tuo uusi Taikaleipä on muuten todella hyvää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

© 2022 Miten niin liikaa? · on Genesis Framework