Hiusmoka: ei-toivottu oranssi

Persikkainen kuontaloni vaatii värinsä puolesta säännöllistä ylläpitoa ja minulla on siihen peräti neljä eri tuotetta: kahta eri suoraväriä, yhtä suoravärinaamiota ja viileään taittavaa hopeashampoota. Parhain sekoitus syntyy ehdottomasti niitä kaikkia yhtä aikaa käyttäen, mutta joskus mieli vain halajaa helpompaa… Niinpä päätin, en kerran vaan KAHDESTI, että jos vaikka laitan KC Color Mask Copperin ihan vaan hetkeksi tukkaan. Eiks niin, että 15 minuuttia on ihan hetki vaan?

No ei ole ei. Ensinnäkin levitin värinaamion kuivaan hiukseen, eli tarttumisaste oli erinomainen. Harmi vain, etten jaksanut panostaa kunnolla levitykseen ja oranssista kuontalosta tuli epätasainen paitsi pohjablondin raitojen, myös oman osaamattomuuteni takia. Erityisesti hiusten latvat nappasivat itseensä kirkkaan syksyisen värin.

Hätä ei ensimmäisellä kerralla kuitenkaan ollut kamala, sillä kirkas väri oli oikeastaan aika vinkeä vaikkei ollutkaan toivottu lopputulos. Lisäksi seuraavan hopeashampoopesun jälkeen väri oli aivan ihana, haalean vaalea persikka!

Iloa haalistuneesta väristä kesti kuitenkin vain vajaan viikon. Päätin toistaa Copper-mokani, mutta nyt pienemmällä vaikutusajalla. ”Josko tämä nyt onnistuisi”, mietin ja lantrasin mukaan vielä keltaista suoraväriä varmuuden vuoksi. Vaikutusaika väheni himpun vaille kymmeneen minuuttiin, mutta kuontalo oli suihkun jälkeen yhtä räikeän epätasaisen latvaoranssi kuin aiemminkin. Se siitä.

Hopeashampoopesua odotellessa aion muistuttaa itseäni päivittäin siitä, miksi joskus vain täytyy nähdä ekstravaiva ja saavuttaa haluttu väri, kuin elää hetkessä ja toivoa parasta. Josko nyt oppisin?

 

Mikä on viimeisin hiusmokasi? Kelpaisiko muutama vaikeimman kautta opittu vinkki persikkatukan värin säilyttämiseen?

 

Comments

  1. Mun pahin moka on aina kampaajalle asteleminen :). En ole varmaan kertaakaan tullut tyytyväisenä ulos, vaan aina painelen kotiin leikkaamaan/värjäämään hiukset uudestaan. Mä haluan oikeasti räväkkää mutta ei nää suomalaiset kampaajat uskalla. Ja aina ne on leikkaamassa hiuksia saksilla, vaikka mä haluan veitsellä leikatun ja revityn lookin. Ite kun säätää kuontalonsa kanssa niin ei voi kuin hyväksyä lopputuloksen. Ainakin sitä tietää miten tähän on tultu ja voi päätellä miten tästä päästään eteenpäin.

    Nyt mulla on neonkeltainen tukka ja rakastan tätä ihan vallattomasti :). En tiedä mitä sille tapahtuu pesuissa haalistuessaan mutta se on sitten sen ajan murhe. Mulla kaikki värit on aika kertakäyttöisiä, kun suihkun jälkeen kaikki on taas ihan erinäköistä. Yritin ylläpitää laventelia jonkun aikaa mutta ei maksanut vaivaa. Yllärit on paljon kivempia… niin kuin nyt vaikka nää sun kauniit oranssinkukertavat kutrit :).

    • Eikä, kampaajapettymys on pahinta! Kun maksaa paljon käynnistä eikä edes saa sitä mitä haluaa… :/ Onneksi hiukset on uusiutuva luonnonvara ja aina voi tosiaan ottaa itse sakset käteen tai tyrkätä ne kaverille! 😀

      Neonkeltainen on aiiiivan ihanan kuuloinen. KC:lla on Paint-väri sävyssä Lemon Zest, olisko siitä ylläpitoon?

  2. Siis joo, miten voi hiusten värin ylläpitäminen olla vaikeaa toisinaan 😀 Olen koko elämäni ollut sellainen tylsä ”konservatiivibrunette”, mutta tänä keväänä vedin värinpoiston ja tavoittelin blondia. Blondin saatuani vedin Biozellin sävytteellä pinkiksi ja nyt odotan sen haalistumista, tuleeko minusta enää blondia 😀

    http://kosmetiikkapeikko.blogspot.fi/

    • Aaahaha kohtalotoveri! Mulla onneksi oli oma väri alla ennen kuin blondattiin, joten mulla ei voi paljastua jotain ikiaikaisia hapettumia latvoista. Onneksi.

      Ja hei, vaaleanpunainen on IHANA. Ei tarvitsekaan tulla blondia jos on My Little Pony -tukka! <3

  3. Hahhaha mulle on käynyt lähes sama Color Maskin Mandarin- sävyn kanssa. Kahdesti 😀 Värjäämättömään tukkaani yritin saada pientä eloa ko naamiolla. Koska kampaaja sanoi, ettei varmaan tartu kovin hyvin käsittelemättömään hiukseen, en myöskään ollut turhan tarkka levittämisen kanssa -> epätasainen oranssinkirjava tukka sieltä täältä. Sain korjattua tätä Coffee- sävyllä HIEMAN, mutta oranssi pysyi kun tauti.

    Jonkun ajan kuluttua päätin vielä kokeilla ja näin ekstravaivaakin levittämisen kanssa. Lopputulos edellisenkaltainen.

    Enää en kokeile 😛

    • Hei kuule, tuo Mandarin taitaa olla nykyään Copper nimeltään. Eli TISMALLEEN samalla sävytteellä ollaan siis molemmat sekoiltu! 😀 Se on kyllä ihan supertarttuvainen, kun mun hiukseenhan ei esim. vaaleanpunainen tai hopeashampoovivahteet ota millään kiinni.

      Mitäs me mandariinit. :’D

    • Mitäs me 😀

      Ei se varmaan auta kuin tyytyä kohtaloonsa ja mennä rotanharmaalla kuontalolla. Oon niin laiska hoitamaan tyvikasvuja ja kevytväritkin takertuu hiukseen niin tiukasti, että parempi olla ihan ilman vain ^^

      Vaikka sellainen lämpöinen vivahde tuokin mukavasti eloa kasvoille.

    • Oman hiusvärin kanssa oli kyllä se hyvä puoli, ettei tarvinnut värjäyttää hiuksia lainkaan. Se, jos mikä, on rasittavaa :/ Ja sitten voi hankkia näitä piristyksiä jos tahtoo 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

© 2022 Miten niin liikaa? · on Genesis Framework