Giorgio Armani Maestro Fusion Makeup

Giorgio Armanin kosmetiikka on rantautunut Suomeen muun muassa Stockmann- ja Sokos-tavarataloihin. Meikkisarja on ylellinen ja kuten varmasti arvaattekin; kallis. Puteleiden design on todella pelkistetty ja tyylikäs, kuten vain Armanilta sopii odottaa. Hittituotteiksi ovat blogosfäärissä nousseet merkin Eyes To Kill -luomivärit (arvioita täällä sekä täällä) sekä hurjan hypetetty Eyes To Kill -ripsiväri (arvio täällä).

Minulle Armanin Maestro Fusion Makeup -meikkivoide on ensimmäinen kosketukseni brändin tuotteisiin. Sain hankittua sen huomattavan halvalla työpaikkani ns. narikkamyymälästä, muuten ei olisi tällä opiskelijalla varaa vierailla Armani-tiskin lähelläkään, vaikka noin yleensä kannatan rahallista panostamista nimenomaan meikkivoiteiden ollessa kyseessä.

Maestro-meikkivoiteen kerrotaan olevan useamman vuoden kehittelyn tulos: tässä tuotteessa pitäisi yhdistyä kevyt koostumus, silkkinen lopputulos sekä kerrostettavuus. ”The new no-makeup feel that perfects, evens and makes skin glow.” Tuote perustuu kuvauksen mukaan öljyihin ja pigmenttiyhdisteisiin.

Ensiksi täytyy sanoa, että tämä on epäilemättä kevyin ja vedentuntuisin meikkivoide jota olen kokeillut. Annosteluna ei toimi perinteinen pumppu vaan kemistifiiliksen tuova pipetti. Lukiessani ulkomaisia arvioita hämmästyin, kun useat bloggaajat korostivat vain 2-3 tipan riittävyyttä koko kasvoille. Vetisyydestä huolimatta määrä näytti kädellä armottoman pieneltä. Pulloa kannattaa ravistaa ennen annostelua, kuten muitakin meikkivoiteita (ravistaessa kuuluu muuten hyvinkin vesimäinen loiskinta ^__^).

Yllätyksekseni tuo kolmen tipan kerta-annos riitti kasvoille oikein hyvin. Kuvassa Maestro-pohjaa on levitetty vain kasvojen oikealle puolelle (eli näytön siltä puolelta katsoen vasemmalle, huomaatte kyllä silmänympäryksistä). Tuntuma meikkivoiteen levittämiseen on ehdottomasti paras sormin, sillä meikkisiveltimeen hentoinen voide jotenkin ”hukkuu”, ja voidetta kuluu enemmän kuin sormin levitettäessä. Sormin levittäminen on myös Giorgio Armanin konsulentin minulle suosittelema levitystapa.

Maestro koko kasvoille levitettynä.

Keveydestään huolimatta Maestro peittää ja tasoittaa ihon sävyä oikein kivasti. Tästä tulee nimenomaan sellainen ”kuin meikkiä ei olisikaan”-tunne ja meikkivoide sulautuu (pitäisikö sanoa sulaa) ihoon tavalla, jollaista en ole ennen kokenut. Voide siis mukautuu ihoon täydellisesti, eikä pakkeloidu tai jää näkyväksi kerrokseksi. Tykkäsin voiteen tuntumasta ihan ensi hetkiltä asti ja käytön jatkuttua nyt jo reilun kuukauden päivät, voin virallisesti sanoa olevani rakastunut 🙂



Sävy numero 4,5 on minulle oikeastaan ihan napakymppi ja olen sentään aika vaalea, joten kalpeanaamaisemmatkin saattavat löytää tämän meikkivoiteen parista omansa. Sävyasteet liikkuvat siis kakkosesta ylöspäin.

Voiteen kerrostumisominaisuuksista olen lukenut kahdenlaista mielipidettä: toisilla meikin paksuntaminen toimii moitteettomasti, kun taas toisilla tuntuu levittymisen kanssa olevan ongelmaa toisella kerroksella. Minulla kerrostaminen onnistuu hyvin, tosin kaipaan toista kerrosta lähinnä hieman couperoottisille ja punottaville poskilleni, jotka eivät ole kuivimmasta päästä kasvojeni ihoa.

Kuivuudesta puheenollen, tämä voide ei todennäköisesti sovi kovin ääripää-ihoille. Oma ihoni on oireillut kuivuudesta jo pidemmän aikaa ja tällä hetkellä pahimmat kuivat laikut sijoittuvat nenän varteen sekä kulmakarvojen väliin. Kuten kuvasta näkyy, Maestro alkaa hilseillä näillä kuivimmilla kohdilla heti levittämisen jälkeen ja siksi esimerkiksi kerrostaminen ei näille alueille onnistuisikaan. Kuvassa olen tarkoituksellisesti levittänyt Maestroa kosteuttamattomalle iholle, jotta saan reaktion tallennettua kuviin: hyvin kosteutetulla (seerumi + päivävoide) iholla Maestro levittyy täysin ongelmitta.

 Koko meikki: MAC Paint Pot Bare Study + Grimas 566. 

Ihoni ollessa sekä kuiva että rasvoittuvuuteen taipuvainen, olen kokenut tarpeelliseksi puuteroida kevyesti otsan, nenänpielet ja leuan jotka ovat niitä alueita, jotka helpoimmin alkavat kiillellä päivän mittaan. Puuteroimatta otsani alkaa siinä kuuden tunnin kohdalla kiillellä, mutta päivän lopussakaan kiilto ei resultoidu meikkivoiteen rullaamisena tai juonteisiin pakenemisena, kiilto on oikeastaan sellaista hyvin luonnollisen oloista. Eli hätätapauksessa olen selvinnyt myös ilman puuteria.

Poskilla Estée Lauder Peach Nuance, rajaus WnW:n Mega Liner.

Hyvin kuivalle tai rasvoittuvalle iholle Maestro Fusion Makeup ei siis ole ihanteellinen. Se sisältää lisäksi alkoholia aika alkupäässä INCIä sekä runsaasti silikoneja, joten herkkäihoisimmillekaan tämä ei ole ideaali valinta.

Kuitenkin näin suhteellisen normaalille, pintakuivalle sekaiholle tämä voide on ihan timanttia. Minulla on useita meikkivoiteita eri tarpeisiin ja Maestro lunasti itselleen paikan arkimeikkivoiteenani, kun haluan luonnollisen ja kevyesti peittävän ja tasoittavan pohjan. Hintaa tällä voiteella on noin 60-70 euroa, joka on aika huima ja harkitsenkin vakavasti, kykenenkö tämän putelin loputtua satsaamaan uuteen. Riittoisaa tämä toki on.

Sensaistin arvioon samasta voiteesta sävyssä 4 pääsee tästä. Olemme hyvin samaa mieltä Maestrosta: sulautuu ihoon, kevyt, ei erityisen kuivalle tai rasvaiselle iholle.

Onko lukijoilla kokemusta Giorgio Armanin kosmetiikasta? 🙂

Mitä mieltä olet?
Tykkään Ihana Haha Vau Nyyh Pöh

2 thoughts on “Giorgio Armani Maestro Fusion Makeup

  • 6.2.2013 at 16:07
    Permalink

    Kyseinen meikkivoide kyllä houkuttelee kokeilemaan, kieltämättä 🙂 Olen tällä hetkellä kuitenkin niin ihastunut Diorin Nudeen, että en anna itselleni lupaa kokeilla uutta. Varsinkin kun omistan jo ainakin kymmenen meikkivoidetta.. 😀

    Reply
    • 6.2.2013 at 16:32
      Permalink

      Onhan mullakin näitä pohjia jo ihan riittävästi kieltämättä, mutta kun joka tilanteeseen pitää olla erilainen… 😀 Tämä tosin on ihan pysyväisvalikoimassa, joten jos Diorisi joskus loppuu niin suosittelen kyllä kokeilemaan 🙂 Ja testerinhän voi aina hakea!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.