Ehostaa vai eikö ehostaa?

Moni meistä tuskailee joka päivä meikkaamisen kanssa. ”Ääh, en minä jaksa”, ”ei mulla edes ole mitään meikkejä”, ”ihan sama miltä näytän”… Nämä ajatukset käyn itse läpi viikoittain kun peilistä tuijottaa nuutunut ja harmaa naama. Kannustan kuitenkin kaikkia näin ajattelevia tarttumaan siihen meikkivoidepurnukkaan ja ripsariin, sillä ainakin minä tulen mielettömän paljon paremmalle tuulelle ihan vain pikkuisen ehostamalla kasvojani. Aina ei tarvitse edes sitä ripsaria, jo meikkivoide ja kulmakynä tekevät ihmeitä 🙂

Yritän tässä postauksessa kannustaa ihmisiä tuntemaan itsensä hehkeämmiksi ja kerron tavasta jolla itse saan sen tunteen: meikkaamalla, niin pinnalliselta kuin se kuulostaakin. Esimerkiksi hiusten laitto ei kiinnosta minua yhtään, ja vaikka meikkini saattaa olla hieno ja huoliteltu niin tukka on vain kietaistu ponnarille (ja todennäköisesti harjaamatta). Joku toinen saattaa tuntea itsensä heti virkeämmäksi vaikka aamukahvin, asukokonaisuuden, uusien alusvaatteiden tai koiralenkin vuoksi. Monelle meistä tunne hyvälle näyttämisestä syntyy monien asioiden kombinaationa. Toivon, että tämä postaus näyttäisi että myös pikkujutuilla pystyy tekemään hieman freshimmän lookin. 🙂

Onneksi ei sentään tapahtunut finnihyökkäystä yön aikana.

Alkutilanne on siis tässä. Eilinen meni myöhään ja muutenkin on jo pari päivää menty vähillä unilla. Huomatkaa väsyneet silmänaluset, punottavat posket ja takkuinen tukka. Tilanne ei kuitenkaan ole toivoton: silmät eivät esimerkiksi ole krapulaisen punaiset tai eiliset meikit naamalla.

Aurinkopuuterina Oriflamen kuulat, todella hyvät aloittelijalle sillä
niiden kanssa on vaikea saada övereitä aikaiseksi.

Nyt on levitetty silmien alle Diorin peiteainetta ja meikkipuuteriakin kaksi kerrosta (Lily Lolo). Ripset on taivutettu ja taisin vähän sutia aurinkopuuteria varjostustyyliin, vaikka kuvassa se näkyykin huonosti. Myös kulmat on meikattu kevyesti, joka on muuten todella kätevä tapa tehdä ilmeestä pirteämpi. Ehostamisen voisi hyvinkin jättää tähän, lähden välillä kaupungille näin naturellissa lookissa. Monelle tämä olisi töihin ihan riittävä.

Haha, mikä käsi 😀

Jos kuitenkin haluaa jatkaa, niin seuraava askel on lisätä silmämeikinpohjustaja (tekee luomista mattapintaiset päivän ajaksi ja tasoittaa sävyeroja), lisää aurinkopuuteria sekä poskipunaa. Näkyvin muutos tässä kuvassa lienee kuitenkin ripsivärin lisääminen. Käytin suht tuuheuttavaa ripsaria, Smashboxin Hyperlashia, mutta myös kevyempi setti toimisi tässä oikein hyvin. Aurinkopuuteria sudin vahvemmin leukaperiin ja hiusrajaan, unohtamatta häivyttää varjostuksia poskipunaan.

Huulilla L’oreal Glam Fresh 6h, Fresh Tangerine.

Tässä on lopputulos. Naturellimmassa meikissä lähden itse leikittelemään yhden asian kanssa, tässä se on ihanaisen oranssinen huulikiilto jonka voisi ihan hyvin jättää poiskin. Yhtä hyvin olisin voinut sutia poskipunaa reippaammin ja jättää kiillon pois, tai levittää yhtä neutraalia luomivärisävyä luomelle.

Hiusten laittaminenkin vaikuttaa ulkonäköön huomattavasti. Jösses mikä takku tuo eka!

Ero on silminnähtävä, joskaan ei ihan reilu näiden kuvien perusteella: ensimmäiset kuvat on otettu hämärämmässä ja loput edustavassa auringonvalossa. Kuitenkin tunsin itseni heti paljon nätimmäksi, vaikka en suinkaan arkaile liikkua meikittä yleisillä paikoilla. Tämä on minulle se helppo tapa tehdä itsestäni hiukan hehkeämpi, tai ainakin saada oloni paremmaksi 🙂

Mikä on lukijoiden arkimeikkityyli: au naturel vaiko smoky eye? Mitkä jutut saavat hyvälle tuulelle heti aamusta?

Mitä mieltä olet?
Tykkään Ihana Haha Vau Nyyh Pöh

12 thoughts on “Ehostaa vai eikö ehostaa?

  • 28.8.2011 at 21:17
    Permalink

    Olet kyllä kaunis ilmankin meikkiä!
    Mutta tietysti jos/kun on itsevarmempi olo meikattuna niin sitten eikun suti käteen 😀

    Minun on aivan pakko piirtää kulmat naamaani ja peittää pahimmat näppylät että tunnen itseni ihmiseksi, mutta koska rakastan meikkaamista, panostan yleensä silmämeikkiin (miinuslasit) ja poskipunakin -tai aurinkopuuteri- on kiva. Huulimeikit kun lähtee heti ekalla eväshetkellä, joten ne jäävät yleensä vähän vähemmälle huomiolle.

    Reply
  • 28.8.2011 at 22:19
    Permalink

    Vaikka mä kuinka läträisin meikkiä naamaan, mä en saa tollasta dekolteeta. Mulla ei dekoltee-alueella luut näkyneet edes alipainoisena, saatikka nyt tukevampana. Joillain solisluut näkyy naisellisesti koko ajan. Mulla on hirveä fiksaatio solisluihin, anna tänne ne. Heti. Epäreilua. Tahtoo.

    Reply
  • 28.8.2011 at 22:22
    Permalink

    Kiitos kehuista 🙂 Itselleni tärkein juttu on ehkä tasoittaa ihoa ja peittää silmänaluset, tuntuu että näin ”iän myötä” (voiko niin sanoa jos ei ole vähintään 50v?) ihon punoitus ja epätasaisuus on lisääntynyt. Eikä jatkuva univelka ainakaan tummia silmänalusia peitä. Silmänaluseni nimittäin ovat vielä tummemmat kuin tuossa ekassa kuvassa, ainakin luulen niin 😀

    Mulla menee vähän siihen, että jos ajattelen etten jaksa nyt panostaa esim. silmien meikkaamiseen niin sitten kuitenkin lähden ovesta eyelinerit luomilla. ”Jos nyt vähän laitan luomiväriä, ja vähän lisään tuota, no kai sitten pitää poskipunaakin, kokeilen sitä uutta ripsariakin nyt…”

    Reply
  • 28.8.2011 at 22:26
    Permalink

    Sonia, apua 😀 Mä en tiedä miten ne mulla voi näkyä nytkin vaikka kiloja on kai tullut lisää sitten laihempien päivieni. Muistan kyllä että teini-ikäisenä ne näyttivät aika sairaalloisilta :/ Kummaa, mä en oo jotenkaan ikinä mieltänyt solisluita naisellisiksi asioiksi.

    Reply
  • 28.8.2011 at 22:34
    Permalink

    No ne on just tasan naisellisuuden multihuipentuma. Kaiken maailman hohdepuutereitakin myydään, ”voit sipaista tätä myös dekolteelle.” Joo joo, no sipaisisinkin, mutta eipä tässä nyt paljon katsottavaa ole, hitto.

    Tasan ei käy onnen lahjat, ole ylpee tosta. 🙂

    Reply
  • 29.8.2011 at 10:03
    Permalink

    Heh, mä oon aina jotenkin yhdistänyt sanan dekoltee ja rinnat… 😀 Viime teatteriproggiksessa saatiin vähän korostettua naisellisuutta kun aurinkopuuterilla varjostettiin rintojen välistä. Eräs miesnäyttelijä totesikin: ”aurinkopuuteri tekee naisesta naisen ja miehestä miehen!”

    Dekoltee, tuo aurinkopuuterin paras kaveri.

    Reply
  • 29.8.2011 at 10:04
    Permalink

    Oot kyllä niin nättikisu, että huhhuh! <3

    Sun täytyy lähtee mun kanssa joskus meikkiostoksille… Mun meikki koostuu nimittäin pitkälti jostain silmänaluspeittomömmöstä, Lilystä ja ripsarista :I Esim. poskipunaa mulla ei ole, kun en oikein tiedä, et mikä mulle sopii. Sensei, auta minua!

    Reply
  • 29.8.2011 at 10:11
    Permalink

    Itsepä, senkin profiilikuvassasi fashion statementin tekevä trendi-bloggeri! <3

    Mielelläni lähden shoppailemaan, mua ei tarvii kahdesti kysyä 😀 Poskipunat onkin hauskoja ja riippuu hirveen paljon ihmisestä että minkä värisestä tykkää tai mikä sopii ihoon. Jotkut voivat vaihtaa punaa meikin mukaan, joillekin taas esim. kylmät sävyt eivät ollenkaan käy (luen itseni näihin, en tosin ole koskaan kokeillut mutta en ole vielä siinä tilanteessa että astuisin mukavuusalueeni ulkopuolelle).

    Reply
  • 8.9.2011 at 20:35
    Permalink

    Mulle taas meikki-tukka-vaatteet on hirveän mutkikas ja pyhä kuvio, jossa kaikkien osatekijöiden on oltava oikeassa suhteessa toisiinsa 😀 Mua aivan hävettää jos on vaikka hienot vaatteet ja tukka vain hätäponnarilla. Oikiastaan kaikki pyöriiki mulla tukan ympärillä: Hyvä tukka -> hienot vaatteet & meikit, ok tukka -> pelkistetty meikki ja perusvaatteet, ruma tai likanen tukka -> en poistu asunnosta. Vähän hölömöä, koska en kyllä useinkaan kiinnitä huomiota kenenkään muun hiuksiin 😀

    Reply
  • 9.9.2011 at 08:09
    Permalink

    Merita, yhdessä vaiheessa mäkin jaksoin laittaa tukkaa ihan kyllästymiseen asti. Kyllästyinkin, koska tuntui etten ikinä saanut sitä hyvin :/ En juurkaan pidä hiuksia auki, yksinkertainen ponnari tai letti on yleensä se mihin päädyn. Vaikka toisaalta haluaisin laittaa hiuksia, se ois musta ihanaa, niin en vaan yksinkertaisesti jaksa näpertää 😀 Se on kyllä hassua kun kiinnittää itsessään huomioita asioihin joita ei toisissa tajua olevankaan. Oon nimittäin huomannut saman 🙂 Esim. mulle just meikki on tosi tärkeä (ja nykyään kynnetkin) mutta en mä toisten meikkejä katso 😀

    Reply
  • 19.4.2012 at 09:01
    Permalink

    Kommentoinpa nyt vanhaan postaukseesi mutta oon lukenut joi näin pitkälle niin pitäähän sitä jotain tokaista:)
    Tosi mukava blogi, sulla on kiva tapa kirjoittaa 🙂 Lisäksi sulla on ihan järkyttävän suloinen kasvojen luusto ja silmät!
    Itselle meikkaaminen on juuri itsensä piristämistä, silloin ulkoasu ja ”sisäinen minä” vastaavat toisiaan. Jos omasta mielestään on töissä skarppi ja freessi, tai illalla hauska ja menevä, ei meikitön naama vain mätsää ajatukseen omasta itsestäni. Meikki on ihana ja hauska asia! Nytkun on ripsen pidennykset, tuntuu että näytän enemmän itseltäni:)

    Reply
    • 19.4.2012 at 13:34
      Permalink

      Kiitos paljon kauniista sanoista :> Ihan punastun!

      Tervetuloa lukemaan blogia, toivottavasti viihdyt messissä pidemmänkin aikaa 🙂

      Olen niin samaa mieltä tuosta ”sisäisen minän” korostamisesta! Ja tuosta, että meikki on nimenomaan hauska asia, eikä sitä tulisi ottaa niin vakavasti. Ei muiden, eikä itsenkään suhteen. This is fun!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.