Bad, bad cosmetics blogger…

Tunnustan syntini. Ja haastan muutkin kosmetiikkabloggaajat kertomaan omansa (huumorimielessä, tietenkin!).

Mikä tekee minusta huonon kosmetiikkabloggaajan? Mitä tapojani ja tottumuksiani häpeän tunnustaa kanssasiskoilleni?





1. Puhdistan siveltimeni luvattoman harvoin.
– En edes oikein osaa antaa aikamääreitä siveltimien puhdistusoperaatiolleni. Kolmen viikon välein? Kerran kuussa? Oi voi, pahalta näyttää. Yleensä pesen siveltimet vasta äärimmäisen pakon edessä: kun en enää saa pyyhittyä luomivärisiveltimestä ylimääräistä pigmenttiä pyyhkeeseen tai talouspaperiin, tai kun olen meikkaamassa muita kuin itseäni. Uusia MAC-pensseleitäni olen yrittänyt pestä heti kun tarve ilmenee, jotta ne pysyisivät kunnossa. Myönnän, että MACin oma puhdistusaine kannustaa tähän jollain hassulla tavalla. No, omassa käytössähän nämä nyt vaan…

2. Omistan vääränsävyisiä meikkipohjia.
– Kyllä, puolet meikkipohjistani on minulle liian tummia. Eniten harmittaa Sensain Lasting Fluid Finish (äähöhöäm, en nyt ihan tarkkaan muista tämän nimeä :D) -meikkivoide, josta oikein asiakseni pyysin testerin ja menin sitten kumminkin ostamaan liian tumman… Myös Bootsin BB Cream on minulle liian tumma, mutta se on sävyvalikoimassa kuitenkin se vaalein sävy. Ainoastaan Grimasin Cake sävyssä G4 ja Lily Lolon loppumaisillaan oleva Warm Peach ovat nappisävyjä. Tosin Warm Peachkin on vähän tummempi kuin ihoni, mutta sulautuu siihen niin hyvin ettei ihoa huomaa. Luulisi, että kosmetiikkabloggaajana osaisin hankkia edes oikeansävyisen meikkipohjan! 😀

3. Omaan surkeat ihonpuhdistusrituaalit.
– Illalla minulle riittää puhdistukseksi meikkien poisto Aqualan L -voiteella (jota muuten suosittelen kaikille), huuhtelu vedellä ja rasvaus jälleen samaisella perusrasvalla. Nykyisellään lisään sentään Pirkan silmänympärysvoidetta, mutta muuten iltarituaalini ovat kaukana 12-step-programista. Olen sentään petrannut ihon kuorinnassa, saatan muistaa sen jopa kerran viikossa. Toivoisin kovasti, että pystyisin parantamaan tapojani, mutta toistaiseksi olen liian rutinoitunut/kiireinen/väsynyt muuttamaan tätä. Myös aamulla maksimissaan huuhtelen kasvot vedellä tai pyyhkäisen kasvovedellä, perusteellisemmasta puhdistuksesta on turha uneksiakaan.

4. Hiustenhoito ei jaksa kiinnostaa.
– Kuten varmaan tiedätte, saatan syntisesti pestä hiukseni pelkällä shampoolla (kauhunhuutoja!). Tällaisen pesun jälkeen yleensä lisään sentään hiuksiin jätettävän hoitosuihkeen, siinä kaikki. Tämä aiheuttaa sen, että yleisin kampaukseni on hätäponnari. Valloillaan pörröttyvää luonnonkiharaa kun ei ihan niin vain taltutetakaan… Minnan loistavan hiussarjan myötä innostuin onneksi hankkimaan enemmänkin hiustenhoitotuotteita, kuten syväpuhdistavan ja korjaavan shampoon. Täydellinen, hiukset silkkiseksi tekevä hoitoaine on vielä hakusessa.

5. En juurikaan kokeile eri meikkityylejä.
– Sitä samaa vanhaa, aina. Toki turvallista ja kaunista, mutta ei mitenkään ihmeellistä. Haaveilen, että joskus vielä pääsen meikkailussa ylittämään omat mukavuusrajani onnistuneesti.

6. Ravinto ja liikunta.
– Kaikkihan tietävät, että hyvän ihon ja mielen perusta on oikeanlaisessa ravinnossa. Vissiin tiedän minäkin: tässäkin eräänä viikkona pikaruokasafkaa tuli ahmittua viitenä päivänä viikossa ja kotona mässäiltyä suklaat vielä siihen päälle. Mitkä ravintoarvot? Mikä kesäkunto? Juon lisäksi vettä aivan liian vähän, ruokailurytmini on epäsäännöllinen enkä kuntoile. Nyt tosin toivon, että tähän tulisi pikku hiljaa muutos. Saisin ihoni parempaan kuntoon ja muutenkin voisin paremmin.

Tässäpä suurimmat syntini, jos ottaa huomioon sen, että olen kosmetiikkabloggaaja. Minun pitäisi tietää paremmin, silti pysyttelen näissä vanhoissa tavoissani. Kammottavaa!

Mitkä ovat sinun syntisi kauneudenhoidossa (tai hoitamattomuudessa)? Jääkö meikkien puhdistaminen puolitiehen? Tuntuuko yli 10 luomiväriä liioittelulta? Tuhlaatko salaa siihen kalliimpaan voiteeseen, vaikka sinulla ei olisi varaa? Joudutko piilottelemaan kosmetiikkavarastoja läheisiltäsi? Oletko koukussa täysin turhiin tuotteisiin? Eivätkö säärikarvat olekaan sinulle ykkösjuttu?

Älä huoli, täällä voit tunnustaa syntisi valvotussa kommenttitilassa. Vertaisterapiaa tarjolla.

Kuvat weheartit.comista.

Comments

  1. Mullakin on usein liian tummia meikkipohjia. Olen aina niin kalpea, enkä jaksa käyttää sävyttäviä tuotteita talvisin. Valitsen lähes suosiolla vaaleimman sävyn kaikista, mutta ei se aina riitä. Onneksi esim. Maybellinellä on niitä vaaleampia enemmän, jolloin se oikea sävy löytyy helpommin. Usein ne hutiostokset annan sitten eteenpäin. Mietin vain, voisiko joskus pyytää asiantuntija-apua sen pohjan valitsemiseen… LilyLololta oon nyt onneksi löytänyt hyvän 🙂

    Ja tunnustan sen, että ostan ihan ihme tuotteita ja turhan kalliillakin, kun haluan kokeilla. Siis mulla voi olla monta kulmaväriä tai jotain kasvokuorintaa, joita ei ihan älytöntä tahtia edes kulu. Esimerkiksi tänään olin reissussa Stokkalla ja mun oli PAKKO saada sieltä JOTAIN… jep jep, tervettä.

    • Totta tuokin, että Suomessa moneltakaan merkiltä ei edes löydy tarpeeksi vaaleaa meikkivoidesävyä. Ja jos löytyykin, niin se on sitten punapohjainen, kun itse kaipaisin kelta- tai neutraalipohjaista… Lohduttaudun sillä, ettei oikean sävyisen meikkipohjan löytäminen ole mikään itsestäänselvyys edes kosmebloggaajille 🙂

      Haha voi ei! Sulla on oikein ostohimoja välillä siis 😀 Mulla ei onneksi tule enää tuollaisia, ehkä tämä opiskelijaelämä on moiset turhuudet karsinut pois… Säästän juurikin noista perustuotteista ja pihistelen kuorinnan käytössä, ettei tarvitsisi ostaa uutta 😛

  2. hauska postaus :’D

    Tykkään ostaa luomivärejä vain niiden värien ja pakkausten takia, en siksi että osaisin/tykkäisin/jaksaisin niitä käyttää :DD ei niitä nyt kovin montaa pakettia ole, mutta silti.. :DD

    mullaki on tuo ihonhoito siinä mielessä vähän niin ja näin, kun herkkujen syönti maistuu, mutta veden juonti ei. täytyis muistaa sitäki välillä litkiä ;D

    • Oi, tiedän kyllä niin tuon! Tänäänkin ihastelin H&M:n kosmetiikkapakkauksia, vaikka yhtäkään niistä en varsinaisesti tarvitsisi… Mutta kun ne olivat niin söpön näköisiä :3

      Hyvä kun muistutit, käynkin hakemassa lasin vettä 😀

  3. Hih, itsekään en kokeile juuri uusia meikkauksia vaan melkein aina sitä samaa huttua jossa vain poskipunan tai huulipunan/-kiillon sävy voi vaihtua. x) En uskalla olla missään räväkämmässä meikissä eli toisin sanoen sellaisessa jossa on enemmän väriä.
    Ruokavalio ja kuntoilu on sama juttu. Rakastan ruokaa joten en voi luopua kaikesta vain sen takia että sen luopuminen tekisi iholle hyvää, kuten vaikkapa juustot. On ihanaa joskus hamstrata pari erilaista juustoa, cracker keksejä ja viinirypäleitä hyvän punaviinin kanssa. 😀

    • Mä sitten taas teoriassa haluisin kokeilla kaikkia uusia ja jännittäviä meikkisävyjä (siksi 120-paletinkin hankin), mutta en vain millään jaksa… Totutuista meikkirutiineista poikkeaminen kun vaatii aina tietynlaista viitsimistä, eikä ihan joka päivä mulla sellaista intoa ole. Lisäksi kaikki sävyt nyt vaan eivät näytä kovin edustavilta levitettynä sillä samalla tavalla kuin ruskeat, joten opettelua tämä on vielä 😛

      Oi, hyvä ruoka on aina hyvää<3 Viini ja juustot eritoten, varsinkin hyvässä seurassa nautittuna.

  4. Heh, sulla on paljon samoja syntejä kuin mulla. Tosin en ole kosmetiikkabloggaaja, vaikka tuote-esittelyjä on blogeihini joskus päätynytkin. Mistähän muuten johtuu, ettei tähän kalkkilaivojen luvattuun maahan edes tuoda myyntiin niitä vaaleimpia sävyjä, vaan niitä joutuu metsästämään aasian markkinoilta? Vai olettavatko meikkifirmojen lanseeraajat, että kaikki suomalaiset haluavat automaattisesti ruskettuneen oloisen ihon, koska se ei ole luonnollinen olotila näin pohjoisessa? Mene ja tiedä, mutta mie ainakin suosin Lily Lolon porcelinea kesäsävynä ja talvisävyt metsästän suosiolla ebaysta.

    • Tämä on kyllä todella harmillista, että edes ei-mitenkään-liian-vaalealle suomalaiselle iholle ei meinaa löytää meikkivoidetta 🙁 Onneksi sentään on globaali nettikauppa! Minulla on onneksi niin hyvä tilanne, että Lily Lolon Warm Peach menee talvellakin joten kuten, joten aivan vaaleasta ihosta ei mulla ole kuitenkaan kyse.

      Ehkä ainakin joskus on ollut trendinä se, että halutaan näyttää vähän tummemmilta eikä niin ”kuolleilta” ja tehdään se rusketus sitten vähän tummemmalla meikkivoiteella. Munkin iho on tuon Sensain kanssa silleen kevyesti päivettyneen oloinen, mutta kaulaan katsomalla huomaa kyllä todellisen tilanteen :/ Meikkifirmathan tuo tänne sellaisia sävyjä jotka myy (raha puhuu), ja onhan monella esim. karjalaiset sukujuuret omaavilla tummempi, melkein oliivi-iho (varsinkin kesäisin).

      Ebayn ihmemaailma on kyllä jotain niin taivaallista! Onneksi sitä kautta saa tuotteita tänne peräpohjolaankin 🙂

  5. Mullakin taitaa olla perisyntinä huono ruokavalio, joka kyllä näkyy ihossa monesti..

    Toinen pahe on nettishoppailu. Netistä löytää vaan niin paljon kaikkea kivaa, että kyllä mulle on melkein jatkuvasti jotain pientä kosmetiikkaa tulossa postissa. Ja bloggaajana vielä selitän itselleni ostoksiani sillä, että pitäähän mulla olla jotain esiteltävää blogissa 😀 Toisaaltahan mun ostokset on hyviä blogin kannalta, mutta vähän kohtuutta voisin yrittää opettaa itselleni ja mahdollisesti blogin kautta muillekin…onneksi sentään ostan pääasiassa tosi edullista kosmetiikkaa.

    • Mulla on kyllä ihan sama tuon blogiin ostamisen kanssa: koen ostopäätöstä helpottavaksi asiaksi sen, että minulla on kosmetiikkablogi. En myöskään osta kovin kallista kosmetiikkaa, mutta siihen halpaankin tulee tartuttua otteella ”no jos nyt blogikokeiluna menis”. Ei kovin kestävä ratkaisu, vaikka sillä tavoin olenkin löytänyt paljon uusia tuotteita käyttöön. Toisaalta, kivempi ehkä blogin lukijoille kun minä testaan ja he voivat sitten arvion kuultuaan päättää, kiinnostuvatko tuotteesta 🙂

    • Tuollainen rutiini ois mullekin ihan must juttu! Mut hetkeen ei tuu tapahtumaan, johtuu myös muuton jälkeisestä sekasorrosta jota en yrityksistä huolimatta vieläkään ole saanut purettua :/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

© 2022 Miten niin liikaa? · on Genesis Framework