Kauneusbloggaajien joulukalenteri, luukku 10: ARVONTA

Kuva: Laura Loukola

Joulu lähestyy ja kauneusbloggaajien joulukalenterissa on avattu jo hurjan ihania luukkuja! Kymppiluukku avautuu täällä, ja mukana on jotain ihanaa eli pitkästä aikaa arvonta.

Palkinnoksi halusin jotain, missä on mukana suosikkituotteeni. Löysin sopivasti lahjapakkauksen, joka sisältää yhden lemppariripsareistani. Lancôme Monsieur BIG -ripsarikokemuksia löytyy täältä, ja takaan että jos iso harja miellyttää niin tällä saa tuuheaa jälkeä aikaiseksi.

Lahjapakkauksen mukana tulee näytekoko Lancômen suositusta silmämeikinpoistoaineesta, ja tää on kyllä hyvä! Kaksifaasiset, ravistettavat putsarit eivät ole aivan suosikkeja, mutta etenkin matkakäytössä öljyjä ja balmeja kätevämpiä.

Lopuksi Lancôme-lahjapakkaus tarjoaa maistiaisen kajalkynästä, joka sopii sekä ripsirajaan että sisäluomelle. Tämä on mullekin uusi tuttavuus, mutta tykkään kyllä Lancômen meikeistä noin yleensä.

Arvontapalkinto on ostettu itse ja sen arvo on noin 28 euroa. Arvontaan osallistut kommentoimalla tähän postaukseen mitä toivot joululahjaksi – maailmanrauhan lisäksi, tietty. Arvon toisen setin Instagramissa, joten myös siellä voi osallistua arvontaan. Jätä sähköpostiosoite siihen tarkoitettuun kohtaan. Yksi osallistuminen per osoite. Arvonta päättyy 14.12.2019 ja palkinto postitetaan Suomeen, voittajalle ilmoitetaan sähköpostilla. Tietosuojasta löydät lisää täältä. Kommentit poistetaan arvonnan päätyttyä.

Katso myös muut luukut, täällä on vaikka mitä kivaa!

  1. Tiitu / Gingerbiscuit
  2. Glitteri addikti 
  3. Charming Nails
  4. Laura Loukola
  5. Beauty by Ida M 
  6. Meikkiholisti
  7. Blinger shimmer 
  8. Keyword: Love
  9. Virve Fredman
  10. Miten niin liikaa?
  11. Strokes of Color
  12. Viivi Nurminen
  13. Dioriina
  14. Viilankantolupa
  15. Glitz & Glam
  16. Rouva Kameleontti
  17. Nena Sofia’s
  18. Maria Glow
  19. Miss Aria
  20. hannamaria
  21. Purkkisirkus
  22. Huulipunamania
  23. Kerroksia
  24. Osallistujien yhteinen luukku

Onnea arvontaan!

Kuulumisia ja joulukalentereita

Huh, joko joulukuu alkoi? Tuntuu, että kaikilla on sama fiilis! Kieltämättä syksy on ollut äärimmäisen kiireinen ja omilla toimillani olen tehnyt siitä vielä kiireisemmän. Ajattelin nyt pitkästä aikaa kertoa ihan vain kuulumisia, toivottavasti kiinnostaa 🙂

Elokuussa kokosin vanhat yliopisto-opinnot yhteen ja päätin yrittää saada tutkinnon kasaan ennen kuin tutkintouudistus on todellisuutta. Syksy on ollut täynnä kirjatenttejä ja muutamia luentoja, jotka onneksi on ollut aika helppo sovittaa yhteen töiden kanssa. Mikäli opiskelutahti jatkuu samana, on kandintutkinto kasassa heinäkuussa eikä maisterikaan siinnä mahdottoman kaukana horisontissa. Toisaalta on ollut mukava sukeltaa taas tieteelliseen tekstiin, mutta opiskelu ottaa aikaa ihan eri tavalla kuin työt. Kirjantentit ovat pääsääntöisesti 5 opintopisteen suuruisia, mikä tarkoittaa 3 kirjaa ja vieläpä usein englanniksi. Onneksi nämä vuosia kestäneet opinnot ovat valmentaneet kokonaisuuksien hallintaan ja syksyllä opiskelemani kurssit myös tukevat toisiaan aika hyvin.

Opintojen lisäksi sain muutaman kiinnostavan sivutyömahdollisuuden hieman yllättäen, ja perustin niiden vuoksi toiminimen. Päätyössäkään ei ole ollut kovinkaan rentoa, sillä Eleven siirtyi käyttämään uutta tietojärjestelmää ja jokainen joka on tämän myllyn käynyt läpi, tietänee kuinka paljon lisätyötä se aiheuttaa. Sinänsä saan kuitenkin päätöissä tehdä yksinkertaisia, sivustoa parantavia juttuja, joiden vaikutuksen näkee heti – yllättävän palkitsevaa siis.

Teen päivätöiden lisäksi muutamaa keikkaa ja pyrin suorittamaan 55-60 opintopistettä ennen heinäkuuta. En tiedä onko kokonaisuus ihan tuhoontuomittu, mutta yritän olla stressaamatta liikoja. Opinnot suoritan minimillä ja työläimmät kurssit kuten itse kandidaatintyö, ovat jo takana päin.

Tämän vuoden joulukalenterit

Kiireet töiden ja opintojen kanssa ovat johtaneet luonnollisesti siihen, että vapaa-aikana haluan ottaa mahdollisimman rennosti. Tämä jättää luonnollisesti blogin hieman sivuosaan ja vietän vapaat mieluummin koiran kanssa ulkona – tai sohvalla. En ole ehtinyt edes katsoa juurikaan tämän vuoden kosmetiikkakalentereita!

Aiempina vuosina olen innoissani odottanut kalenterien ja joulukokoelmien aikaa, mutta nyt inspiraatio on ollut kateissa. Tämä ei ehkä tässä sekuntiaikataulussa ole ollut ihme. Yhden joulukalenterin olen kuitenkin hankkinut, nimittäin Vanhan Porvoon Jäätelötehtaan JÄTSKIJOULUKALENTERIN. Tämän avaamista olen odottanut innolla ja aion todellakin avata jäätelöluukun aamuisin.

Muiden joulukaltsut kuitenkin kyylään innolla, ja yhteen sähköiseen blogikalenteriin osallistun, nimittäin…

Kuva: Laura Loukola

Kauneusbloggaajien joulukalenteriin!

Kauneusbloggaajien joulukalenteri on jokavuotinen perinne, johon olen osallistunut vaihtelevasti. Olen kuitenkin joka vuosi vahdannut muiden postaukset ja vähän kaivannutkin yhteisöllistä meininkiä. Joulukalenteri sisältää nimensä mukaisesti tietty jouluisia juttuja ja olen jo vähän udellut, että moni aikoo järjestää arvontoja lukijoiden iloksi. 😉

Tässä kaikki kalenteriin osallistuvat blogit. Käy nappaamassa lukuinspistä!

  1. Tiitu / Gingerbiscuit – eka luukku on jo auki!
  2. Glitteri addikti 
  3. Charming Nails
  4. Laura Loukola
  5. Beauty by Ida M 
  6. Meikkiholisti
  7. Blinger shimmer 
  8. Keyword: Love
  9. Virve Fredman
  10. Miten niin liikaa?
  11. Strokes of Color
  12. Viivi Nurminen
  13. Dioriina
  14. Viilankantolupa
  15. Glitz & Glam
  16. Rouva Kameleontti
  17. Nena Sofia’s
  18. Maria Glow
  19. Miss Aria
  20. hannamaria
  21. Purkkisirkus
  22. Huulipunamania
  23. Kerroksia
  24. Osallistujien yhteinen luukku

Joko sulla on joulukalenteri? Millainen?

Ruotsalaisten kulttidödö testissä

*Teksti sisältää mainoslinkkejä.

Jo pian 10 vuotta jatkunut kosmetiikkainnostukseni on osoittanut, että kolmea tuotetta on erityisen hankala kehittää sellaisiksi, että kaikki olisivat niihin tyytyväisiä. Nämä kolme tuotetta ovat ripsiväri, luomivärinpohjustaja ja deodorantti. Kaikkiin liittyy olennaisena osana pitkäkestoisuuden vaatimus, joten kemistit saavat todella tehdä taikojaan, jotta kehitelty tuote toimisi mahdollisimman monella iho-, ripsi- ja hikityypillä ja tästä kehittelystä huolimatta se on silti sopimaton vähintään osalle käyttäjistä. Tuotteen toimimattomuuden myös huomaa näissä tuotteissa erityisen selvästi ja valitettavan nolosti – joko hienhaju puskee paidasta läpi kesken palaverin, ripsiväri suttaa silmät päivän aikana tai luomiväri kerääntyy kasoiksi luomivakoon.

Nyt sukellan testaamaan kulttimainetta nauttivaa, ruotsalaista antiperspiranttikeksintöä, jonka on luvattu pitävän hikisetkin tyypit kuivina ja kivan tuoksuisina. *Löwengrip Count On Me Deodorant on kukkaistuoksuinen dödö, joka löytyy jo varmaan joka toiselta ruotsalaisnaiselta.

Supersuosio kertoo toki jotain tuotteen tenhosta, joten halusin kokea sen tehon omin kainaloin. Iän ja erinäisten lääkitysten myötä minulla on ensi kertaa ollut ongelmia hikoilun kanssa. Aiemmin en hikoillut juurikaan edes saunassa, mutta nykyään hikeä pukkaa paitsi liikunnan tuloksena myös ihan arkisin. Tähän asti luotto-antiperspiranttini on ollut edullinen *Nivea Stress Protect, joka on toiminut äärimmäisen hyvin joka tilanteessa. Voiko moninkertaisesti Niveaa kalliimpi Löwengrip tuoda jotain ekstraa?

Dödö kuin hajuvesi

Ruotsalaisten mieltymys hajuvesiin on selvästi suurempi kuin meillä suomalaisilla, sillä hajuvesimarkkinat ovat länsinaapurissamme huomattavasti isommat kuin meillä. Siksi ei yllätä, että myös Löwengripin Count On Me -antiperspiranttiin on valikoitunut parfyymimäinen kukkaistuoksu, joka muistuttaa mietoa hajuvettä. Haistan tuoksun kainaloissa päivän mittaan, joten se ei ole aivan yhtä huomaamaton kuin perus-Nivea, joka tuoksuu suhteellisen neutraalille huuhteluaineelle. Niveaa en ole valinnut tuoksun perusteella, joten en voi sanoa erityisesti pitäväni siitä – Löwengripin dödö puolestaan viehättää juuri tuoksunsa perusteella, sillä se on vähän niin kuin hajuvesien yhteyteen suunnitellut deodorantit. Count On Me vaatii siis sen, että haluaa dödöltään kuivuuden lisäksi tuoksuelämyksen.

Hidas kuivumaan, hyvä torjumaan

Löwengrip Count On Me -antiperspirantti ei kuivu erityisen nopeasti, joten suosittelen käyttämään Virven blogista tuttua kikkaa: levitä dödö kainaloihin iltaisin suihkun jälkeen, jolloin sitä ei välttämättä tarvitse lisätä uudestaan aamulla (ainakaan jos et hikoile paljon). Itse saatan levittää öisin kainaloihin luonnonkosmetiikan deodorantin, joka tuntuu kevyemmältä ja paremmalta vaihtoehdolta yöaikaisen hikoilun minimoimiseen. En jotenkin pidä ajatuksesta, että käyttäisin varsinaista antiperspiranttia yöt ja päivät läpeensä, joten minulle Count On Me -dödön hidas kuivuminen aamuisin on selkeä miinus.

Kuivuttuaan Count On Me tekee kuitenkin sen minkä lupaa, eli pitää myös minun kovasti hikoilevat kainaloni kuivina koko päivän ajan. Aivan illasta hien haju saattaa puskea läpi, joten tässä kestävyyskisassa tavanomainen Nivea Stress Protect (uudistunut näemmä Ultimate Protect -nimiseksi) voittaa kisan. Nivean kanssa tömäkkä hien haju ei missään vaiheessa pääse yllättämään.

Tykkään Löwengripin deodorantissa siitä, että se on pakkaukseltaan lasista Niveaa kevyempi ja siinä on ehdottomasti miellyttävämpi, herkimpien nenässä jopa hajuveden korvaava tuoksu. Toisaalta pitävyys ei minun kirjoissani aivan voita monta kertaa halvempaa Niveaa. Näin ollen kahden deodorantin kohdalla valinta käydään elämyksellisyyden ja aavistuksen paremman pidon välillä. Jos haluan olla täysin varma hikoilemattomuudesta, valitsen Nivean. Tavallisessa arjessa olen kuitenkin tarttunut useammin Löwengripiin, sillä tarvitsen harvoin 48 tuntia kestävää hikisuojaa sangen rauhaisassa elämässäni.

Löwengrip Count On Me Deodorant löytyy myynnistä työpaikaltani Eleveniltä hintaan *14,95 euroa. Nivea Ultimate Protect (entinen Stress Protect) puolestaan kustantaa Nordicfeelillä vaivaiset *2,50 euroa. Nordicfeel on osa Eleveniä.

Mitä haluat dödöltä? Onko tuoksulla väliä tai tingitkö kestävyydestä muiden ominaisuuksien vuoksi?

Elämyksiä luonnonkosmetiikasta: Unna Nordic

Unna Nordic -kasvovesi ja -kasvoseerumi PR-näytteitä.

Suomalainen luonnonkosmetiikka on suoranainen buumi tällä hetkellä, kiitos Suomessa sijaitsevien, erityisesti luonnonkosmetiikan kehitykseen keskittyneiden tehtaiden. On ihanaa, että suomalaista, ekologisesti tuotettua luonnonmukaista ihonhoitoa löytyy nykyään jokaisessa hintaluokassa ja erilaisilla tuotekomboilla. Tänään esittelyyn pääsee erityinen suosikkini, Unna Nordic. Unna Nordic -kokemuksia olen kerryttänyt keväästä lähtien testaten laajalla skaalalla tuotemerkin tuotteita.

Mikä on Unna Nordic?

Unna Nordic on luonnonmukaista hoitolakosmetiikkaa, jonka tarkoituksena on hyödyntää suomalaisen metsän tehoaineita ja tuoda myös tuoksumaailmaan metsäisyyttä ja vehreyttä. Unnan tuotteissa hyödynnetään muun muassa katajaa, koivunmahlaa, mäntyä, ratamoa, metsämarjoja ja kauraa. Juuri tämä metsäteema herätti kiinnostukseni, sillä ikäni metsässä liikkuneena luonto ja erityisesti suomalainen metsä ovat minulle tärkeitä. Unnan ekosertifioiduissa tuotteissa on läsnä elämyksellisyys, joka yhdistetään näppärästi toimiviin tehoaineisiin. Mukana on myös trendikkyyttä, sillä Unna-ihonhoito lainaa hieman korealaisesta kosmetiikasta ja hyödyntää trendikkäitä ainesosia, kuten hyaluronihappoa. Kaikki Unna-tuotteet ovat vegaanisia.

Unna Nordic on perustettu erityisesti kauneushoitoloita silmällä pitäen, jolloin hoitoloista on mahdollista saada myös Unna-hoitoja. Unna-hoitoja ja -tuotteita tarjoavat hoitolat löytyvät tästä linkistä.

Seuraavassa kerron Unna Nordic -kokemuksia erityisesti kuivan, atooppisuuteen taipuvaisen ihonhoidon osana.

Puhdistus: Vilja-puhdistusmaito

Olen kulkenut pitkän matkan puhdistusmaitojen vihaajasta niiden rakastajaksi. Aiemmin koin puhdistusmaidot tehottomina litkuina, jotka jättivät ihon lähmäiseksi. Suhtautumiseni on kuitenkin muuttunut erinomaisten puhdistusmaitojen myötä, ja Unna Nordic Vilja on yksi niistä.

Viljassa on kaurainen tuoksu, joka tuo mieleeni kirkkaasti hevostallin heinältä tuoksuvan ilman. Sisäinen heppatyttöni hihkuu innosta, kun joka-aamuinen puhdistus herättää mielleyhtymän kesäisiin tallipäiviin. Puhdistusmaito jättää ihon pehmeäksi ja kimmoisan tuntuiseksi, siksi tykkään käyttää sitä juuri aamuisin. Vilja sopii tuotekuvauksen puolesta myös silmämeikin poistoon, mutta siihen käytän itse mieluummin öljyä jolloin Vilja jää kakkosvaiheen puhdistusaineeksi.

Harmillisesti puhdistusmaidon pakkauskoko on kovin pieni, vain 100 millilitraa. Toivoisin tähän suurkuluttajan pumppupullo-versiota 😀 Vilja-puhdistusmaidon hinta on 29 euroa merkin omassa nettikaupassa.

Kosteutus: Varpu-kasvovesi

Suosikki! Unna Nordic Varpu -kasvovesi on koostumukseltaan geelimäisen paksua ja sen onkin tarkoitus toimia myös hoitovesimäisenä, kerrostettavana kosteuttajana ihonhoidossa. Pehmeän raikkaan tuoksuinen hoitovesi sisältää ihon hyvinvointia tukevia prebiootteja ja fermentoitua granaattiomenauutettta, ja sen pohja on koivunmahlauutteessa. Tehokkaasti kosteuttava kasvovesi tuntuu iholla ihanalta ja olen kerrostanut sitä iholle niin, että nyt säästelen viimeisiä tippoja. Jos haluaa kokeilla vain yhtä Unna-tuotetta, suosittelen lämpimästi Varpua!

Varpu-kasvoveden pakkauskoko on myös pienehkö 100 millilitraa ja sen hinta on 29 euroa.

Kosteutus: Pihla-kasvoseerumi

Erityisesti pintakuivalle iholle tarkoitettu hajusteeton Unna Nordic Pihla-hyaluronihapposeerumi sisältää koivunmahlaa, mesimarjaa ja glyseriiniä, joiden ansiosta se sitoo iholle tehokkaasti kosteutta ja helpottaa ihon kiristelyä. Suhtautumiseni Pihlaan jäi hieman kahden vaiheille, vaikka sen pitäisi paksun ja geelimäisen koostumuksensa ansiosta sopia iholleni hyvin. Aluksi Pihla-seerumi nimittäin rullautui ihollani helposti eikä tuntunut jättävän ihoa kosteutetun tuntuiseksi. Jouduinkin aloittamaan käytön yhdellä tipalla ja pikku hiljaa pystyin lisäämään käyttöä ilman, että rullausefektiä esiintyi. Alun vaikeuksien jälkeen otin kosteuden mieluummin Varpu-kasvovettä kerrostamalla ja Pihla jäi hieman paitsioon. Ehkä tämä olisi parempi normaalille ihotyypille, kuin omalle atooppisen kuivalle iholleni?

Pihla-kasvoseerumi on koostumukseltaan riittoisaa ja sen saa omakseen 48 euron hintaan.

Lisähoito: Säde-silmänympärysseerumi

Unna Nordic Säde -silmänympärysseerumin poimin ostoskoriin mielenkiinnosta, sillä erilaiset tehotuotteet ovat aina jännittäviä kokeiluja. Silmänympärysseerumi levitetään siis aivan kuin seerumi, mutta silmänympärysiholle. Sen tehtävä on tuoda iholle tehoaineita, joita ei välttämättä saada pakattua itse silmänympärysvoiteeseen. Tällaisia spesifejä tehoaineita voivat olla esimerkiksi turvotusta vähentävät, kiinteyttävät tai tummuutta häivyttävät ainesosat. Joissain tapauksissa seerumi voi myös korvata tavallisen silmänympärysvoiteen, jos koostumus on tarpeeksi täyteläinen.

Säde-silmänympärysseerumissa on juuri tällainen, täyteläinen koostumus enkä ihmettele, mikäli joku korvaa sillä varsinaisen voiteen. Säde-seerumi sisältää ruusunmarjaöljyä, hyaluronihappoa ja keramideja sekä fermentoitua granaattiomenan uutetta. Näin ollen se tuntuu iholla pehmentävältä ja tehokkaasti kosteuttavalta, mutta myös nopeasti imeytyvältä. Yleensä silmänympärystuotteet ovat hajusteettomia, mutta Säteessä on mieto laventelin tuoksu.

Unna Nordic Säde -silmänympärysseerumi sopi iholleni tosi hyvin ja se tuntui helpottavan atooppisen kuivan ihoni oireilua ja rauhoittavan sitä. Se ei kuitenkaan tuntunut varsinaisesti seerumilta vaan tavanomaiselta silmänympärysvoiteelta – seerumin näkisin olevan enemmänkin geelimäinen tai kevyen voidemainen, koostumukseltaan konsentroitu tuote. Erityispisteet helppokäyttöisestä pumpusta, joka annosteli tuotetta juuri sopivasti.

Säde-silmänympärysseerumi on Unna-sarjan kalleimpia tuotteita 59 euron hinnallaan. Erityisen hyödyn seerumista näen kuivalle, ikääntyneelle ja ohuelle iholle, joka kaipaa erityistä tehohoitoa ja lisää ravitsevaa hoivaa.

Unna Nordic -ihonhoito jätti jälkeensä ihastuksen tunteita ja pehmeän, rauhoittuneen ja hyvin hoidetun ihon. Erityisesti ihailen tuotteiden kokonaisuutta: tuoksut, koostumukset ja tehoaineet tukevat toisiaan ihanteellisesti. Unna Nordic -kokemuksia hankin mielelläni jatkossa myös lisää!

Jos haluat tutustua Unna Nordic -tuotesarjaan lähemmin, heidän pisteensä löytyy I Love Me -messuilta Helsingin Messukeskuksesta 18.-20.10. Tuolloin Unna julkistaa myös ihan uuden tuotteen, josta olen jo kuullut villejä huhuja! Myös minuun voi törmätä messuilla, tällä kertaa kuitenkin vierailijana töiden sijaan.

Oletko kokeillut suomalaista luonnonkosmetiikkaa?

Minä ja aurinko – rusketuksen rakastajasta aurinkovoideaddiktiksi

Tuotteet saatuja ilmaisnäytteitä. *Teksti sisältää mainoslinkkejä.

Kesän päättyessä on hyvä muistella aurinkoisia hetkiä paitsi muistojen, myös ihon näkökulmasta. Olen halunnut kirjoittaa tämän tekstin jo pitkään, sillä se osoittaa hyvin, miten mielipiteet voivat iän myötä muuttua. Tällä kertaa kyseessä on auringolta suojautuminen ja aurinkovoiteen käyttö, jossa olen aika lailla kääntänyt kelkkani muutaman viime vuoden aikana. Aurinkovoide kuuluu nykyään vakiovarustukseen, kun taas nuoruudessani asia oli täysin päinvastoin.

Lapsuuteni vietin maalaiskunnassa ja auringon säteilyn suhteen oltiin 90-luvulla todella huolettomia. Lapsenakaan ihoni ei palanut auringossa oleskelun jälkeen, joten siedin aurinkoa todella hyvin ja kun suojausta ei palamisen vuoksi tarvinnut, jätettiin se kokonaan pois. Aivan kuumimpina päivinä saatettiin sipaista Nivean SPF15-rasvaa rannalla ollessa, mutta hyöty siitä oli kyllä aika olematon. Emme tehneet ulkomaanmatkoja, joten Suomen oloja isompaa aurinkoaltista ei päässyt sentään syntymään.

Trendikkään kahvinvärisestä purkkirusketukseen

2000-luvun alussa eli ollessani teini ruskettunut iho oli erittäin trendikäs. Itseruskettavilla sohlattiin tämän tästä ja kesällä kärtsättiin ihoa rannalla tavoitteellisesti. Liikuin paljon ulkona ja rusketuin hyvin, joten teini-iän kuvista näkyy rusketusrajoja ja paahtunut iho. Koska ihoni ei palanut oikeastaan koskaan, en nähnyt mitään tarvetta suojautumiselle: mitä tasaisempi ja tummempi rusketus, sen parempi. Tämä on harmillinen osoitus siitä, kuinka ihmistä (etenkin itsekkäässä iässä olevaa teiniä) kiinnostaa ihon suojaus vain jos siitä on välitön hyöty, kuten esimerkiksi palamisen välttäminen. Moni kaverini oli kateellinen ruskettumisestani ja olin jopa vähän ylpeä, että ihoni ei taistellut auringonsäteitä vastaan kipeästi palamalla, joten aurinkovoide jäi kauppaan vuosiksi.

Vielä parikymppisenä luotin kasvoissa pitkälti meikkivoiteen aurinkosuojaan, joka kuitenkin on lähes yhtä tyhjän kanssa. Aurinkovoiteet olivat tässä vaiheessa kuitenkin kehittyneet huimasti, jolloin niitä teki mieli sivellä iholleen vaikka palamisriskiä ei suoranaisesti tällöinkään ollut. Aloin myös kyseenalaistaa rannalla makaamista, se kun oli mielestäni aina ollut vähän tylsää ja olin tehnyt sitä vain rusketuksen vuoksi. Vietin aikaa rannalla, mutta mieluummin varjossa tai uiden enkä enää innostunut hikoilusta vain rusketuksen tähden – olivathan itseruskettavatkin jo aika hyviä, joten purkista sai halutessaan enemmän väriä. En kuitenkaan varsinaisesti tiedostanut kuuluvani riskiryhmään, sillä en ollut kuullut että esimerkiksi runsasluomisuus iholla on yksi riski ihosyöpäaltistukselle.

Heräämisestä hysteeriseen aurinkovoiteen käyttöön

Muutamia vuosia sitten sain tietää, että suvussani on esiintynyt ihosyövän eri muotoja ja eräs sukulaiseni oli ihan tosissaan pelästynyt ihomuutoksia ja niistä seurannutta leikkausta. Samoihin aikoihin alettiin myös mediassa pitää enemmän esillä paitsi ihosyöpää, myös auringonsäteilyn iholle aiheuttamia haittoja: pigmenttiläiskiä, juonteita ja ryppyjä. Auringon UVA- ja UVB-säteet kun aiheuttavat jopa 70-80% kaikista ikääntymisen merkeistä.

Pinnallisesti vasta tämä ja omassa ihossani huomaamani muutokset johtivat lähes totaaliseen muutokseen käyttäytymisessäni. Nykyään suojaan huhtikuusta syyskuuhun kasvojen ihon erillisellä aurinkovoiteella ja kesäkuukausina pyrin pitämään pitkähihaisia paitoja, pitkiä mekkoja ja aurinkolaseja ja -hattua päivittäin. Tästä huolimatta muutos on ollut hieman liian hidas, sillä ihollani on jo pigmenttimuutoksia hiusrajassa ja poskissa pienten maksaläiskien ja -pisteiden muodossa. Näitä on tuskaisen vaikeaa ja hidasta häivyttää jälkikäteen C-vitamiinin, niasiiniamidin tai retinolin kaltaisilla kosmetiikan ainesosilla.

Sekä kasvoilleni että vartalolle valikoituu nykyään fysikaalinen aurinkovoide, sillä osa kemiallisista aurinkosuojafilttereistä aiheuttaa minulle silmien vuotamista ja jopa ihoärsytystä. Toki fysikaalinen aurinkosuoja on myös ympäristölle parempi valinta, varsinkin jos uiskentelee luonnonvesissä paljon. Erityisiä suosikkejani ovat Algamariksen suihkeet ja Madaran kevyesti sävytetyt (tosin iholleni hieman tummahkot) kasvojen aurinkovoiteet.

Algamaris SPF 30 -suojasuihke löytyy myynnistä esimerkiksi *Hyvinvoinnin verkkokaupasta. Myös Madaran kasvojen aurinkotuotteet löytyvät samasta paikasta: vaalean ihon City CC SPF15 -voide *täältä ja tummempi SPF30-voide *täältä.

Ehkä ensi kesänä jaksan palata aiheisiin ”levitätkö aurinkovoidetta tarpeeksi – todennäköisesti et” ja ”fysikaalinen, kemiallinen, UVA, UVB, UVC ja muut vaikeaselkoiset ilmaisut”. 😅

Onko auringon vaikutus ihoon tullut yllätyksenä vai oletko suojautunut lapsesta pitäen huolellisesti?

Turvameikki ruskealla, kuten tavallista

Syksy saa, niin myös ruskeat meikit ja vahvat rajaukset. Tämä kuva on tosin ajallisesti otettu kesäaikaan, mutta jo silloin meikistä tuli todella syksyinen fiilis. On kumma, miten meikin sävyt ja asettelu vaikuttaa paljon siihen, millainen olo ja tunnelma itsellä on. Ehkä sen takia ihastun erilaisiin kokoelmiin ja teemameikkeihin, kun se teemasta heräävä fiilis on niin hyvä! Yhtä kokoelmaihastusta voi käydä kurkkaamassa tässä taannoisessa MAC-postauksessa.

Jälleen meikissä on minulle hyvin ominainen luomivärien asettelu eli hohtavaa 2/3 luomella, tummaa ulkonurkassa ja häivyttelyä ylempänä. Alaluomella ulkonurkka on tummempi ja rajaus häipyy ihan olemattomiin sisänurkkaa kohden mentäessä.

Huulilla on minulle uusi tuttavuus, MAC Liptensity -huulipuna sävyssä Smoked Almond. Liptensity on punalaatuna voidemainen, kosteuttavan ja tavattoman pehmeän tuntuinen kokemus. Sävyissä piisaa kuitenkin pigmenttiä, eli jos olet kuivahuulinen ja kaipaat näyttävää huulipunaa, tässä hyvä ehdokas!

Ruskeat meikit ovat minulle se turvameikki, joka tuntuu mukavalta ihan joka tilanteessa. Tavallaan ruskea on hieman tylsä valinta, mutta ah – niin turvallinen.

Olisi kiva kuulla muiden tutuista ja turvallisista meikeistä.

Mikä väri löytyy turvameikistäsi?

Lush ja pakkaukseton kosmetiikka

Lush on pitkään ollut kosmetiikkabloggaajille iloa tuova, tuoksuva palasaippuoiden ihme. Helsingin asematunnelin myymälä tuo haistajasta riippuen miellyttävän tai tukahduttavan tuoksujen sekamelskan myös yritystä tuntemattomien neniin, ja juuri tämä ”Lush-tuoksu” onkin se mikä ihmisiä jakaa eri leireihin. Toisille huumaavana tuoksuva liike on seitsemäs taivas, toiset puolestaan kaivavat allergialääkkeet ja nenäsuihkeet laukusta jo liikkeen nimen kuullessaan. Lush on kuitenkin paljon muuta kuin tuoksuvia palasaippuoita ja nyt luon katsauksen erityisesti pakkauksettomaan valikoimaan.

Pakkauksettomuuden tausta ja uusi säilytysratkaisu

Lush on eettisesti valveutunut yritys, joka muun muassa valmistaa tuotteensa käsityönä, järjestää tuotepakkauksilleen kierrätyksen ja on pitkään toiminut eläinkokeiden vastaisessa työssä. Tällä hetkellä Lushin valikoimasta 82% on vegaanisia tuotteita. Näin ollen ei ole ihme, että Lush on ottanut voimakkaasti kantaa myös tuotteiden pakkauksiin ja pyrkinyt vähentämään niitä omassa valikoimassaan tuomalla myyntiin useisiin tuoteryhmiin pakkausta vailla olevia hoitotuotteita. Luonnollisin pakkaukseton valinta ovat tietysti palasaippuat, mutta Lushilta pakkauksettomia tuotteita löytyy niin hiuksille, vartalolle kuin kasvoillekin.

Koska pakkauksettomien tuotteiden säilytys voi olla hankalaa, on Lush tuonut valikoimiin metalliset rasiat eri tuotteille ja nyt myös täysin biohajoavan, korkista valmistetun pakkauksen. Itse olen säilyttänyt Lushin tuotteita tylsästi lautasella, saippua-alustalla tai harsopussissa (saa askartelukaupoista), mutta korkkipakkauksen myötä innostuin myös ihan erillisen Lush-pakkauksen hankkimisesta.

Lush Full of Grace -seerumipala – jytyä kosteutta tiiviissä muodossa

Ensikosketukseni Lushin ihonhoitoon oli tämä seerumipala ja ihastuin siihen niin, että parhaillaan kaapissa taitaa olla kolmas samanlainen odottamassa käyttöä. Ihanaa seerumipalassa on se, että vaikka se on hurjan ravitseva ja täynnä öljyjä, kevyt sipaisu iholle imeytyy nopeasti. Tuntuma johtunee kalamiinijauheesta, jonka tarkoitus on hillitä ihon rasvoittumista.

Full of Grace -seerumi sopii erityisen hyvin kuivalle iholle, ja just sellainenhan mulla on. Sivelen seerumia yleensä sormiin ja sormista kasvoille, mutta seerumipalaa voi toki hieroa myös suoraan kasvoille. Öljyisä ja tuju koostumus sulaa iholle ja antaa mukavan hehkun. Olen käyttänyt palaa myös meikin alla ongelmitta.

Lush Sleepy Face – kiinteä puhdistusöljy

Seerumia jännempi tuttavuus on kiinteä Sleepy Face -puhdistusöljy, joka ilmestyi Lushin valikoimaan keväällä. Puhdistusöljyssä on miellyttävän pehmeä tuoksu ja se sisältää muun muassa karitevoita, kaakaovoita, manteliöljyä ja kauramaitoa. Koostumus sulaa käsien lämmössä helposti ja öljy poistaa meikit perusteellisen hyvin.

Kun puhdistusöljy poistetaan kasvoilta, päästään kuitenkin käyttäjiä jakavaan vaiheeseen. Kiinteä puhdistusöljy ei sisällä emulgaattoreita eli se ei huuhtoudu pois vedellä. Näin ollen puhdistusöljy tulee pyyhkiä pois esimerkiksi musliiniliinalla tai (kesto)vanulapulla, ja mahdollisesti viimeistellä kaksoispuhdistus vielä vaahtoavalla tuotteella mikäli ei halua jättää ihoa pehmeän öljytyn tuntuiseksi. Itse tykkään kyllä puhdistusöljyn ihoa hoitavasta tuntumasta, mutta ihon hinkkaus liinalla tuntuu kasvoilla ikävältä.

Kiinteä puhdistusöljy toimii parhaiten, mikäli sen hieroo kasvoihin ennen esimerkiksi suihkuun menoa ja suihkussa ollessa tai sen jälkeen puhdistaa ihon puhdistusliinalla. Kun öljy saa suihkun ajan muhitella meikkejä pois, jää liinalla hinkuttaminen vähäiseksi ja meikki irtoaa lähes itsestään. Valitettavasti käyn itse suihkussa meikinpoiston jälkeen tai aamuisin, jolloin kiinteä puhdistusöljy ei ole kätevin tapa poistaa meikkiä. Itse tuote kuitenkin toimii, vaikka ei rutiineihini sovikaan.

Olen käyttänyt loppuun myös muutamia Lushin palashampoita, hierontapaloja ja kiinteän suihkugeelin. Seuraavaksi haluaisin kokeilla uutta Coconut Rice -shampoopalaa, American Cream -hoitoainepalaa ja kiinteää vartalovoidetta. Lushin laaja pakkaukseton konsepti on älyttömän mielenkiintoinen ja on mahtava tietää, että tarvittaessa koko ihon- ja hiustenhoidon saa pakkauksettomana.

Oletko kokeillut pakkauksettomia tuotteita?

Mikä on suosikkisi Lushilta?

Luonnonkosmetiikan C-vitamiiniseerumi – oiva Murumuru

*Teksti sisältää mainoslinkkejä.

Tänään esittelyyn pääsee pieni harvinaisuus, eli luonnonkosmetiikan kasvoseerumi C-vitamiinilla höystettynä. Parasta on, että tämä Murumurun C-vitamiiniseerumi on vieläpä suomalainen tuote, jolla on eläinkokeettomuuden osoittava Leaping Bunny -sertifikaatti.

C-vitamiini hurmion keskiössä

C-vitamiini on jo hetken ollut kauneusmaailman kuuma puheenaihe yhdessä retinolin ja bakuchiolin kanssa. Näin kauneusalalla toimivan näkökulmasta on aika jännä, miten yksi ainesosa saa yhtäkkiä ympärilleen valtavan kansanliikkeen – ja itse ihmettelee huuli pyöreänä verkkokaupan analytiikan äärellä, että miksikäs tämä tuote nyt myy niin hyvin.

Mielestäni tällaisella ainesosahurmalla on toki positiivinen vaikutus ja on hienoa, että varmasti usea löytää juuri tietystä ainesosasta helpotuksen ongelmaansa. Valitettavasti keskustelun keskittyminen yhden ainesosan ympärille on hieman yksioikoista – ainesosa kun ei välttämättä todellakaan sovi jokaiselle ihotyypille, joka tilanteeseen tai sen pitoisuudessa on oltava erityisen tarkka. Tällainen hieman epävarma ainesosa on myös C-vitamiini, joka on kyllä ollut kosmetiikassa käytössä pitkään.

C-vitamiinista eli askorbiinihaposta on tullut hitti sen moninaisten vaikutusten ansiosta. Etenkin ihoa kirkastavana ja ihon sävyä tasoittavana tunnettu ainesosa kohdistaa tehonsa pigmenttivaurioihin, ja niitähän meillä aurinkoa rakastavilla suomalaisilla riittää. C-vitamiini on myös vahva antioksidantti, eli se tukee ihon hyvinvointia pitkin päivää.

Usein ajatellaan, että maksimipitoisuus tietystä ainesosasta on ainut toimiva tie tuloksiin. Näin ei kuitenkaan usein ole, sillä moni muukin seikka vaikuttaa lopputulokseen: ainesosan laatu, koostumuksen muut aineet ja jopa tuotepakkaus. C-vitamiini on juuri sellainen aktiiviaine, sillä sitä on hankala saada stabiiliksi voidepohjassa ja se hapettuu helposti ilman kanssa tekemisiin joutuessaan. Sen vuoksi tässä Murumurunkin seerumissa säilytysaika on avaamisesta tavanomaista lyhyempi, 6 kuukautta.

Appelsiininen seerumielämys

Murumuru C-vitamiiniseerumi ei kerskaile C-vitamiinin pitoisuusprosenteilla, sillä siinä ei useinkaan ole järkeä. Isot, yli 10% pitoisuudet voivat aiheuttaa iholle enemmän haittaa kuin hyötyä, sillä C-vitamiini voi ärsyttää ihoa. C-vitamiini vaikuttaa iholla jo pienellä pitoisuudella, kunhan tuote on koostettu oikein ja muut ainesosat tukevat C-vitamiinin toimintaa eivätkä esimerkiksi heikennä sitä.

Murumuru-kasvoseerumissa on ihana, karkkimaisen sitruksinen tuoksu. Tuoksu todella poikkeaa luonnonkosmetiikan perinteisistä, yrttisistä tuoksumaailmoista ja samanlaista hajumaailmaa olen aistinut muistakin Murumuru-tuotteista. Ihana appelsiiniylläri!

Kasvoseerumi on koostumukseltaan geelimäistä ja nopeasti imeytyvää, ja ihoni kyllä nautti tästä kovasti. C-vitamiinin lisäksi seerumissa on hyaluronihappoa, kaurauutetta ja prebiootteja eli sillä on ihoa tasapainottava ja rauhoittava vaikutus. Mikä onkin tosi hyvä juttu, jos iho on yhtään herkkä C-vitamiinin vaikutuksille. Käytin C-vitamiiniseerumia runsaasti kerralla, jotta saan käytettyä sen parasta ennen -ajassa. C-vitamiinin hapettumisen muuten tunnistaa tummentuneesta väristä.

Valitsen mielelläni käyttöön tällaisen seerumin, jossa on pelkän C-vitamiinin lisäksi käytetty myös muita ihoa kosteuttavia ja sen hyvinvointia tukevia ainesosia. Pidän C-vitamiinin prosenttipitoisuudella ratsastamista hieman lyhytnäköisenä, sillä sehän ei kerro tuotteen koostumuksesta muuten oikein mitään. Otan mieluummin miedomman pitoisuuden ja muita lisähyötyjä, kuin säikyttelen ihoani 30% askorbiinihapolla – vaikka myönnän, että minuunkin iskee ison prosentin lupaama mielikuva välittömästä hyödystä ja tuloksista.

Murumurun C-vitamiiniseerumi on hinnaltaan ilahduttavan edullinen, alle 30 euroa. C-vitamiiniseerumi löytyy myynnistä muun muassa *Biodellyltä tämän linkin kautta.

Kuuluuko C-vitamiini ihonhoitorutiiniisi? Mitä mieltä olet ainesosahypestä?

Oletko kokeillut Murumurun tuotteita?

Punakuparinen MAC-meikki

*Teksti sisältää mainoslinkkejä.

MACin keväisestä luomiväripaletista oli jo puhetta aiemmassa tekstissä ja nyt blogissa näkee päivänvalon myös meikki tällä huipulla paletilla. Ruskeita, kuparin ja samppanjan vivahteita täynnä oleva paletti on paitsi keväinen myös syksyyn sopiva.

Ra-kas-tan näitä MACin ysipaletteja, joissa on kätevästi hohtavia, mattapintaisia ja metallisia luomivärejä. Pikku MAC-luomiväripaletti mahtuu mukaan myös reissuun ja yhdeksällä sävyllä variaatiot ovat ihan loputtomia. Tällä hetkellä Boom Boom Bloom -paletin (sävynimeltään Kabuki Doll) lisäksi varastoistani löytyy violettisempi ja viileämpi Burgundy Times Nine ja klassinen ruskea-kulta-beige-nakupaletti Amber Times Nine.

MAC-luomiväripaletteja myy muun muassa työpaikkani Eleven ja kaikki tuotteet löytyvät *tästä linkistä. Valitettavasti ysipaletteja ei juuri nyt ole saatavilla, mutta toivotaan että saataisiin niitä myytäväksi pian.

Huulilla on nähtävissä pehmeän tuntuinen, minun kirjoissani suhteellisen uusi Bobbi Brown Crushed Liquid Lip -huulipuna. Sävy Like a Fig on täydellinen syyspuna tähän meikkiin – murrettu roosa, jossa on marjaisa vivahde. Taidan arjessa tykätä eniten juuri tällaisista sävyistä, jotka ovat tavallaan helppoja käyttää mutta eivät vaadi huolellista levittämistä toisin kuin kirkkaammat tai tummemmat serkkunsa.

Bobbi Brown Crushed Liquid Lip -huulipuna on ostettavissa Eleveniltä *tästä linkistä.

Meikissä noin muuten on nähtävissä minulle ominainen luomivärin asettelu. Hohtavaa 2/3 luomella, tummaa ulkonurkassa ja häivytyssävy luomivaossa ja sen yllä. Alaluomella suosin lähes aina sisänurkasta avonaista luomivärirajausta, sillä se tekee ilmeestä mielestäni pehmeän. Jostain luin ettei alaluomelle saisi lainkaan laittaa hohtavaa luomiväriä, mutta tapanani on antaa piut paut erilaisille ehdottomille säännöille – joten tässä ja monessa muussa meikissäni alaluomella juhlivat juuri hohtavat, tummahkot sävyt.

Innostutko kuparista? Miten syksy muuten näkyy meikissäsi?

Onko MAC-luomiväripaletti jo tuttu homma osana arsenaalia?

Piristysruiske syksyyn: värikkäät Boho-huulipunat

Tuotteet saatuja ilmaisnäytteitä. *Teksti sisältää mainoslinkkejä.

Edullinen luonnonkosmetiikka on aina tervetullut lisä markkinoille, etenkin jos brändiltä löytyy suorituskykyisiä meikkejä sopuhintaan. Boho Green Make-Up on juuri tällainen tuotemerkki ja oltiinkin tiimin kanssa tosi iloisia, kun saatiin Boho myyntiin meille Elevenille!

Boho ei suinkaan ollut minulle ennestään täysin tuntematon, vaan olen testaillut merkin meikkejä aiemmin. Yksi merkin ykköstuotteista on ehdottomasti voidemainen Compact Foundation -meikkivoide, josta olen kirjoittanut kuvineen täällä. Myös Bohon kulmakynä on huippuhyvä ja kuvia siitä löytyy tästä tekstistä. Nyt pääsin tutustumaan laajemmin merkin huulipuniin ja nämä ovat näppärä piristys syksyn meikkiin.

Huulipunat on pakattu pahviseen hylsyyn, joka ei ehkä komeile ulkonäöllään mutta kätkee sisälleen pigmenttipitoisen, pehmeästi levittyvän koostumuksen. Huulipunia löytyy eri koostumuksilla ja koostumuksen tunnistaa sävynumerosta. 1-alkuiset numerot ovat mattapintaisia ja kiillottomia, 2-alkuiset punat peittäviä helmiäispunia, 3-alkuiset huulipunat läpikuultavia mutta mattaisia ja 4-alkuiset ovat lähes huulikiiltomaisia, helmiäispitoisia ja läpikuultavia sävyjä.

*Boho-huulipunat ovat myynnissä Elevenillä hintaan 12,50 euroa.

Boho-huulipuna, sävy 106 Tulipe

Tulipe on hylsyssä hillityn näköinen roosa, mutta huulilla siitä paljastuu säpäkkä fuksiapinkki. Mattapuna levittyy aavistuksen jähmeästi iholle ja lopputulos on peittävä. Tulipe-sävyn kanssa en osannut kaivata erillistä huultenrajauskynää, sillä itse huulipunalla oli helppo saada tarkkarajaiset reunat aikaan. Aivan täysin mattapintainen huulipuna ei ole, vaan siihen jää ikään kuin hillityn satiininen, kaunis pinta. Suosikki!

Boho-huulipuna, sävy 312 Desire

Tässä on syksyn meininkiä! Ihana, tiilenpunainen Desire on läpikuultava mattapuna. Desire on myös olemukseltaan hieman jähmeä, mutta tuntuu huulilla silti mukavalta. Se juuri onkin luonnonkosmetiikan punissa ihanaa: usein mattapunatkin tuntuvat huulilla pehmeiltä ja ravitsevilta. Läpikuultavuus mahdollistaa kevyen, lähes huomaamattoman jäljen ja kerrostettuna rajauskynän kanssa lopputulos on näyttävämpi.

Boho-huulipuna, sävy 314 Freedom

Moni Boho-huulipuna näyttää hylsyssä hieman eri sävyiseltä kuin huulilla. Hylsyn tumma, violettinen puna vaihtuu huulilla läpikuultavaksi burgundiksi. Myös Freedom on laadultaan kuultava mattahuulipuna, eikä sitä saa kerrostettua kovinkaan peittäväksi. Huulipuna sopiikin vahvoja sävyjä arkailevalle, joka kuitenkin kaipaa jotain räväkkää meikkiinsä.

*Boho-huulipunat ovat myynnissä Elevenillä hintaan 12,50 euroa.

Muutatko meikkiä syksyn tullen?

Kurssimuijan kokemuksia

Reilu vuosi sitten kirjoitin syntymäpäiväni alla tekstin, jossa pohdin mitä haluan 30 vuotta täytettyäni tehdä. Postaus oli hyvä sysäys erilaisiin kokemuksiin ja vuoden aikana olen toteuttanut monia näistä kirjaamistani asioista. Erityisesti teksti johdatti minut erilaisten kurssien ja itseopiskelun äärelle ja 12 kuukauteen on mahtunut useita luovien alojen kursseja, joilla olen käynyt oppimassa uutta. Nyt haluan omalta osaltani kerrata kurssien antia ja suositella kursseja ja harrastuksia, jos vaikka joku muukin löytäisi kutsumuksensa näistä mun aika käsityöpainotteisista kurssikokemuksistani.

Kädet saveen keramiikkakurssilla

Moni muistanee peruskoulusta ankean punasavella rakentelun, joka yleensä päättyi muodottomiin möykkyihin tai sirpaleiksi hajonneeseen äitienpäivälahjaan. Nykyaikana keramiikkakurssit ovat kuitenkin jotain ihan muuta ja savi-illoissa pääsee muovailemaan halunsa mukaan käyttöastioita, veistoksia tai kukkaruukkuja. Myös lasittamista pääsee kokeilemaan halutessaan itse, mutta tarjolla on myös kursseja joissa vetäjät toteuttavat tämän suht vaativan vaiheen.

Aloitin keramiikkaintoilun Savisiskon supersuosituilla kertakursseilla. Siellä sai intensiivisen sukelluksen saven maailmaan ja yksinkertaisiin käsinrakentamisen tekniikoihin. Koska olen ilmeisesti jonkinlainen supersuorittaja, yhden tai kahden astian sijaan toteutin neljän pienen kahvimukin sarjan ja viimeisen 20 minuutin aikana väkersin kasaan minikokoisen kukkaruukun. Omista toimistani poiketen suosittelen ottamaan rauhallisemmin ekalla kerralla.

Sittemmin jatkoin keramiikan muovailua aikuisopiston kurssilla. Valitsin vapaamuotoisen kurssin, jonka löyhä ohjeistus sopi hyvin luovalle luonteelleni: ensimmäisinä kertoina muovailtiin savesta mitä haluttiin ja viimeisellä kerralla kokeiltiin lasitusta. Vaikka työtapa oli vapaa, oli mukana opettaja joka avusti vaikeissa vaiheissa ja neuvoi, jos vaikkapa lasitus oli vierasta. Työtapani muistutti jälleen tehdasmaista suorittamista, sillä tein neljä mukia, viisi lautasta, kukkaruukun ja joulukoristeita. Tällä hetkellä harkitsen sarjakorttia läheiselle keramiikkapajalle, jos vaikkapa osaisin nyt ottaa hieman rauhallisemmin.

Kenelle keramiikkakurssi sopii? Kädet likaantuvat tässä hommassa varmasti, joten siistiä sisäharrastusta haluavalle savi tuskin on oiva työskentelymateriaali. Keramiikan muotoilu opettaa sietämään epäonnistumista, epätäydellisyyttä ja astumaan pois suorituskeskeisyydestä, joten vaativuuteen taipuvaiselle savihommat ovat oiva irti päästämisen keino.

Modernin kalligrafian taikaa

Olen harrastanut kalligrafiaa ala-asteella, mutta sen jälkeen harjoittelu on jäänyt vähäiseksi. Script Creativen kurssi pompsahti Facebookin uutisvirtaan ja kysyin heti, lähtisikö Mustaa Kajalia -blogin Heidi kanssani verestämään mustekynämuistoja. Onneksi Heidi lähti messiin, meillä oli tosi hauskaa!

Script Creativen kurssilla opittiin niin sanottua modernia, vapaata kalligrafiaa. Perinteinen kalligrafia perustuu monilta osin tietynlaisiin fontteihin, joita pyritään jäljittelemään mahdollisimman tarkkaan. Kun tietyn fontin taitaa tarpeeksi hyvin, voi alkaa ottaa enemmän vapauksia. Modernissa kalligrafiassa taas kirjoittajan oma luovuus on avainasemassa ja perinteisestä kirjainsuunnittelusta lainataan oikeastaan vain terän liike, paine ja työskentelyasennot – muuten pyritään luomaan oma, persoonallinen tyyli kirjoittaa.

Kurssi oli intensiivinen sukellus kalligrafian maailmaan ja mahtavaa oli, että mukaan sai käytetyn kynän, pullollisen mustetta ja tietysti ohjeet kotona tapahtuvaa harjoittelua varten. Aluksi pelkkä viivan veto on hullun vaikeaa, mutta käden harjaannuttua on ihana huomata miten pystyy yhdistelemään kirjaimia toisiinsa sanoiksi ja miten asettelu kehittyy. Tässä jos missä kehitys kannustaa eteenpäin! Nyt olenkin jo siirtynyt tavallisesta kalligrafiakynästä oblique-varteen, joka tuntuu sopivan omalle käsialalleni paremmin. Kalligrafiaharrastuksen myötä teen usein onnittelukortit ystäville itse ja vaikkapa naimisiin menijälle kurssi on oiva tapa oppia kirjoittamaan kauniisti esimerkiksi paikkakortit tai ruokalistan.

Script Creativella on tulossa useita workshopeja ja myös jatkokursseja sekä sivellintekstausta. Kaikki avoimet kurssit löytyvät täältä.

Kenelle kalligrafiakurssi sopii? Vaikka voisi luulla, että kaunis käsiala tai piirrustustaito auttaa kalligrafiassa, ei kumpikaan ole välttämättömyys kalligrafiaharrastuksen aloittamiselle. Script Creativen Aini itse asiassa kertoi, että hänen tavanomainen käsialansa ei ole erityisen selkeää tai kaunista. Kalligrafiakurssi sopii mielestäni todella monelle ja siitä saisi hauskaa tekemistä esimerkiksi synttäreille tai polttareihin.

Perinteitä kunnioittaen ryijykurssilla

Ryijykurssi on paitsi kursseistani erikoisin, myös kallein panostus. Moni perinneryijyjä kutonut tietää, että ryijyyn kuluu paitsi aikaa myös rahaa. Varsinkin iso ryijy vaatii kiloittain erikoiskäsiteltyä ryijylankaa, joka kestää valoa. Myös tarpeeksi kestävä, venymätön ja ripustamiseen sopiva ryijykangas ottaa osansa materiaalimaksuista kun ryijy tehdään käsin ommellen. Kaikesta huolimatta halusin ehdottomasti tehdä ryijyn, sillä sekä isoäitini että äitini ovat valmistaneet ryijyjä ja koin, että perinteen ylläpitäminen on jo sinällään hieno juttu.

Helsinkiläisellä Kutomo Craft Studio -pajalla järjestettiin mielenkiintoinen ja omassa mittakaavassaan ainutlaatuinen ryijykurssi, johon ilmoittauduin oitis. Kurssilla nimittäin aloitettiin ryijy omasta kuvasta, jolloin ei tarvinnut tyytyä valmiisiin ja sangen perinteisen oloisiin ryijymalleihin. Moni oli valinnut ryijyn aiheeksi oman lemmikin ja niin tein tietysti minäkin, ja parhaillaan työn alla on siis perhoskoiraryijy.

Parasta oli, että kurssi oli laadukkaasti toteutettu. Vetäjänä toimi Iltamaa-yrityksen Jenni, joka on itse asiassa kehittänyt ryijysuunnittelun tueksi kokonaisen ohjelmiston. Ohjelmiston avulla Jenni muokkasi kuvasta ryijymallin, laski langanmenekin ja tilasi kaikki tarvikkeet suoraan kurssille. Kurssilla hän opasti peruspistojen tekoon, lankakartan kokoamiseen ja antoi hyödyllisiä vinkkejä työn edetessä. En esimerkiksi tiennyt, että ryijytyössä kannattaa käyttää koko työn ajan samoja saksia ja samaa työskentelyalustaa – näin jälki on aina samanlaista. Ryijyn ollessa satojen tuntien työ, kurssilla ei ehditty työn loppuun asti mutta mukaan sai ohjeet ryijyn viimeistelyyn, käänteiden ompeluun ja ripustukseen.

Ryijyn teko ei toki aina ole kallista ja mitä pienempi on ryijyn koko, sitä edullisempia ovat myös materiaalikustannukset. Omasta ryijystäni tulee kuitenkin iso, sillä halusin siitä värivaihtelultaan yksityiskohtaisen ja tämä nosti materiaalien hintaa useisiin satasiin. Lisätietoa Jennin järjestämistä kursseista löytyy täältä ja Kutomon käsityökursseista puolestaan täältä.

Kenelle ryijykurssi sopii? Ryijyn teossa auttaa, jos on luonteeltaan kärsivällinen ja pitkien projektien ystävä, mutta meille muille ryijyn teko opettaa hyvällä tavalla pitkän projektin antoisuutta. Jos ryijyä ompelee vaikkapa 3 riviä viikossa, ei isoonkaan työhön kulu loppujen lopuksi muutamaa kuukautta pidempää aikaa.

Luovaa kirjoittamista Anu Silfverbergin johdolla

Olen satunnaisesti tilannut tutkivan journalismin Long Play -julkaisua, jonka kautta tarjoutui mahdollisuus osallistua luovan kirjoittamisen kurssille taitavan toimittaja-kirjailija-moniosaaja Anu Silfverbergin opastamana. Kaksipäiväisellä kurssilla käytiin läpi useita harjoituksia suorastaan tykittelevää tahtia, jotta mahdolliset kirjoituslukot vältettäisiin ja saataisiin rutiinia kirjoittamisen aloittamiseen. Huippuhyvä, henkisesti väsyttävä kurssi antoi uusia näkökulmia kirjoittamiseen ja luovuuteen. Kurssin jälkeen olen tuntenut, että kirjoittamisen aloittaminen (sekä töissä että vapaa-ajalla) on usein helpompaa ja vaikka jäisin jumiin, osaan nyt käsitellä jumittumista eri tavoin – sen sijaan että sulkisin läppärin ja kyhjöttäisin nurkassa lyötynä. Anulta on ilmestynyt myös oiva luovan kirjoittamisen opas Sata sivua – tekstintekijän harjoituskirja, joka on ollut kurssista asti tilauslistallani.

Kenelle luova kirjoituskurssi sopii? Long Playn kurssit sopivat erityisesti työkseen kirjoittaville, romaania työstäville tai muuten vain luovuuttaan kirjallisesti herätteleville tyypeille. Kurssilla ei keskitytä kielioppiseikkoihin tai oikeakielisyyteen, joten tuomitsemista ei niiden suhteen tarvitse pelätä. Tyhjän paperin kammo, sisällön keksimisen vaikeus ja kirjoitustyön edistymättömyys ovat kaikki hyviä kimmokkeita kurssille.

Mistä lähteä etsimään itseä kiinnostavia kursseja? Suosittelen erityisesti tutustumaan aikuisopistojen ja työväenopistojen tarjontaan. Olen käynyt opistossa muun muassa laajan Photoshop-kurssin, joka oli avuksi myös töissä. Myös ammattikorkeissa ja avoimessa yliopistossa voi suorittaa useita työtä tukevia kursseja suhteellisen edullisesti. Tässä tekstissä vinkkasin myös näistä yksityisistä toimijoista, jotka järjestävät avoimia kursseja tai sovittuja kursseja esimerkiksi ohjelmaksi erilaisiin tilaisuuksiin.

Kurssien varaamisessa kannattaa olla nopea – itse olen jäänyt rannalle jo kolmesta keramiikkakurssista, kun en tajunnut ilmoittautumisen alkaneen jo keväällä! Olen myös lähes poikkeuksetta käynyt kursseilla yksikseni, vain kalligrafiakurssille kysyin Heidiä mukaan.

Oletko innostunut kursseista? Mistä taidosta haaveilet?

© 2020 Miten niin liikaa? · on Genesis Framework