Minä ja aurinko – rusketuksen rakastajasta aurinkovoideaddiktiksi

Tuotteet saatuja ilmaisnäytteitä. *Teksti sisältää mainoslinkkejä.

Kesän päättyessä on hyvä muistella aurinkoisia hetkiä paitsi muistojen, myös ihon näkökulmasta. Olen halunnut kirjoittaa tämän tekstin jo pitkään, sillä se osoittaa hyvin, miten mielipiteet voivat iän myötä muuttua. Tällä kertaa kyseessä on auringolta suojautuminen ja aurinkovoiteen käyttö, jossa olen aika lailla kääntänyt kelkkani muutaman viime vuoden aikana. Aurinkovoide kuuluu nykyään vakiovarustukseen, kun taas nuoruudessani asia oli täysin päinvastoin.

Lapsuuteni vietin maalaiskunnassa ja auringon säteilyn suhteen oltiin 90-luvulla todella huolettomia. Lapsenakaan ihoni ei palanut auringossa oleskelun jälkeen, joten siedin aurinkoa todella hyvin ja kun suojausta ei palamisen vuoksi tarvinnut, jätettiin se kokonaan pois. Aivan kuumimpina päivinä saatettiin sipaista Nivean SPF15-rasvaa rannalla ollessa, mutta hyöty siitä oli kyllä aika olematon. Emme tehneet ulkomaanmatkoja, joten Suomen oloja isompaa aurinkoaltista ei päässyt sentään syntymään.

Trendikkään kahvinvärisestä purkkirusketukseen

2000-luvun alussa eli ollessani teini ruskettunut iho oli erittäin trendikäs. Itseruskettavilla sohlattiin tämän tästä ja kesällä kärtsättiin ihoa rannalla tavoitteellisesti. Liikuin paljon ulkona ja rusketuin hyvin, joten teini-iän kuvista näkyy rusketusrajoja ja paahtunut iho. Koska ihoni ei palanut oikeastaan koskaan, en nähnyt mitään tarvetta suojautumiselle: mitä tasaisempi ja tummempi rusketus, sen parempi. Tämä on harmillinen osoitus siitä, kuinka ihmistä (etenkin itsekkäässä iässä olevaa teiniä) kiinnostaa ihon suojaus vain jos siitä on välitön hyöty, kuten esimerkiksi palamisen välttäminen. Moni kaverini oli kateellinen ruskettumisestani ja olin jopa vähän ylpeä, että ihoni ei taistellut auringonsäteitä vastaan kipeästi palamalla, joten aurinkovoide jäi kauppaan vuosiksi.

Vielä parikymppisenä luotin kasvoissa pitkälti meikkivoiteen aurinkosuojaan, joka kuitenkin on lähes yhtä tyhjän kanssa. Aurinkovoiteet olivat tässä vaiheessa kuitenkin kehittyneet huimasti, jolloin niitä teki mieli sivellä iholleen vaikka palamisriskiä ei suoranaisesti tällöinkään ollut. Aloin myös kyseenalaistaa rannalla makaamista, se kun oli mielestäni aina ollut vähän tylsää ja olin tehnyt sitä vain rusketuksen vuoksi. Vietin aikaa rannalla, mutta mieluummin varjossa tai uiden enkä enää innostunut hikoilusta vain rusketuksen tähden – olivathan itseruskettavatkin jo aika hyviä, joten purkista sai halutessaan enemmän väriä. En kuitenkaan varsinaisesti tiedostanut kuuluvani riskiryhmään, sillä en ollut kuullut että esimerkiksi runsasluomisuus iholla on yksi riski ihosyöpäaltistukselle.

Heräämisestä hysteeriseen aurinkovoiteen käyttöön

Muutamia vuosia sitten sain tietää, että suvussani on esiintynyt ihosyövän eri muotoja ja eräs sukulaiseni oli ihan tosissaan pelästynyt ihomuutoksia ja niistä seurannutta leikkausta. Samoihin aikoihin alettiin myös mediassa pitää enemmän esillä paitsi ihosyöpää, myös auringonsäteilyn iholle aiheuttamia haittoja: pigmenttiläiskiä, juonteita ja ryppyjä. Auringon UVA- ja UVB-säteet kun aiheuttavat jopa 70-80% kaikista ikääntymisen merkeistä.

Pinnallisesti vasta tämä ja omassa ihossani huomaamani muutokset johtivat lähes totaaliseen muutokseen käyttäytymisessäni. Nykyään suojaan huhtikuusta syyskuuhun kasvojen ihon erillisellä aurinkovoiteella ja kesäkuukausina pyrin pitämään pitkähihaisia paitoja, pitkiä mekkoja ja aurinkolaseja ja -hattua päivittäin. Tästä huolimatta muutos on ollut hieman liian hidas, sillä ihollani on jo pigmenttimuutoksia hiusrajassa ja poskissa pienten maksaläiskien ja -pisteiden muodossa. Näitä on tuskaisen vaikeaa ja hidasta häivyttää jälkikäteen C-vitamiinin, niasiiniamidin tai retinolin kaltaisilla kosmetiikan ainesosilla.

Sekä kasvoilleni että vartalolle valikoituu nykyään fysikaalinen aurinkovoide, sillä osa kemiallisista aurinkosuojafilttereistä aiheuttaa minulle silmien vuotamista ja jopa ihoärsytystä. Toki fysikaalinen aurinkosuoja on myös ympäristölle parempi valinta, varsinkin jos uiskentelee luonnonvesissä paljon. Erityisiä suosikkejani ovat Algamariksen suihkeet ja Madaran kevyesti sävytetyt (tosin iholleni hieman tummahkot) kasvojen aurinkovoiteet.

Algamaris SPF 30 -suojasuihke löytyy myynnistä esimerkiksi *Hyvinvoinnin verkkokaupasta. Myös Madaran kasvojen aurinkotuotteet löytyvät samasta paikasta: vaalean ihon City CC SPF15 -voide *täältä ja tummempi SPF30-voide *täältä.

Ehkä ensi kesänä jaksan palata aiheisiin ”levitätkö aurinkovoidetta tarpeeksi – todennäköisesti et” ja ”fysikaalinen, kemiallinen, UVA, UVB, UVC ja muut vaikeaselkoiset ilmaisut”. 😅

Onko auringon vaikutus ihoon tullut yllätyksenä vai oletko suojautunut lapsesta pitäen huolellisesti?

Turvameikki ruskealla, kuten tavallista

Syksy saa, niin myös ruskeat meikit ja vahvat rajaukset. Tämä kuva on tosin ajallisesti otettu kesäaikaan, mutta jo silloin meikistä tuli todella syksyinen fiilis. On kumma, miten meikin sävyt ja asettelu vaikuttaa paljon siihen, millainen olo ja tunnelma itsellä on. Ehkä sen takia ihastun erilaisiin kokoelmiin ja teemameikkeihin, kun se teemasta heräävä fiilis on niin hyvä! Yhtä kokoelmaihastusta voi käydä kurkkaamassa tässä taannoisessa MAC-postauksessa.

Jälleen meikissä on minulle hyvin ominainen luomivärien asettelu eli hohtavaa 2/3 luomella, tummaa ulkonurkassa ja häivyttelyä ylempänä. Alaluomella ulkonurkka on tummempi ja rajaus häipyy ihan olemattomiin sisänurkkaa kohden mentäessä.

Huulilla on minulle uusi tuttavuus, MAC Liptensity -huulipuna sävyssä Smoked Almond. Liptensity on punalaatuna voidemainen, kosteuttavan ja tavattoman pehmeän tuntuinen kokemus. Sävyissä piisaa kuitenkin pigmenttiä, eli jos olet kuivahuulinen ja kaipaat näyttävää huulipunaa, tässä hyvä ehdokas!

Ruskeat meikit ovat minulle se turvameikki, joka tuntuu mukavalta ihan joka tilanteessa. Tavallaan ruskea on hieman tylsä valinta, mutta ah – niin turvallinen.

Olisi kiva kuulla muiden tutuista ja turvallisista meikeistä.

Mikä väri löytyy turvameikistäsi?

Lush ja pakkaukseton kosmetiikka

Lush on pitkään ollut kosmetiikkabloggaajille iloa tuova, tuoksuva palasaippuoiden ihme. Helsingin asematunnelin myymälä tuo haistajasta riippuen miellyttävän tai tukahduttavan tuoksujen sekamelskan myös yritystä tuntemattomien neniin, ja juuri tämä ”Lush-tuoksu” onkin se mikä ihmisiä jakaa eri leireihin. Toisille huumaavana tuoksuva liike on seitsemäs taivas, toiset puolestaan kaivavat allergialääkkeet ja nenäsuihkeet laukusta jo liikkeen nimen kuullessaan. Lush on kuitenkin paljon muuta kuin tuoksuvia palasaippuoita ja nyt luon katsauksen erityisesti pakkauksettomaan valikoimaan.

Pakkauksettomuuden tausta ja uusi säilytysratkaisu

Lush on eettisesti valveutunut yritys, joka muun muassa valmistaa tuotteensa käsityönä, järjestää tuotepakkauksilleen kierrätyksen ja on pitkään toiminut eläinkokeiden vastaisessa työssä. Tällä hetkellä Lushin valikoimasta 82% on vegaanisia tuotteita. Näin ollen ei ole ihme, että Lush on ottanut voimakkaasti kantaa myös tuotteiden pakkauksiin ja pyrkinyt vähentämään niitä omassa valikoimassaan tuomalla myyntiin useisiin tuoteryhmiin pakkausta vailla olevia hoitotuotteita. Luonnollisin pakkaukseton valinta ovat tietysti palasaippuat, mutta Lushilta pakkauksettomia tuotteita löytyy niin hiuksille, vartalolle kuin kasvoillekin.

Koska pakkauksettomien tuotteiden säilytys voi olla hankalaa, on Lush tuonut valikoimiin metalliset rasiat eri tuotteille ja nyt myös täysin biohajoavan, korkista valmistetun pakkauksen. Itse olen säilyttänyt Lushin tuotteita tylsästi lautasella, saippua-alustalla tai harsopussissa (saa askartelukaupoista), mutta korkkipakkauksen myötä innostuin myös ihan erillisen Lush-pakkauksen hankkimisesta.

Lush Full of Grace -seerumipala – jytyä kosteutta tiiviissä muodossa

Ensikosketukseni Lushin ihonhoitoon oli tämä seerumipala ja ihastuin siihen niin, että parhaillaan kaapissa taitaa olla kolmas samanlainen odottamassa käyttöä. Ihanaa seerumipalassa on se, että vaikka se on hurjan ravitseva ja täynnä öljyjä, kevyt sipaisu iholle imeytyy nopeasti. Tuntuma johtunee kalamiinijauheesta, jonka tarkoitus on hillitä ihon rasvoittumista.

Full of Grace -seerumi sopii erityisen hyvin kuivalle iholle, ja just sellainenhan mulla on. Sivelen seerumia yleensä sormiin ja sormista kasvoille, mutta seerumipalaa voi toki hieroa myös suoraan kasvoille. Öljyisä ja tuju koostumus sulaa iholle ja antaa mukavan hehkun. Olen käyttänyt palaa myös meikin alla ongelmitta.

Lush Sleepy Face – kiinteä puhdistusöljy

Seerumia jännempi tuttavuus on kiinteä Sleepy Face -puhdistusöljy, joka ilmestyi Lushin valikoimaan keväällä. Puhdistusöljyssä on miellyttävän pehmeä tuoksu ja se sisältää muun muassa karitevoita, kaakaovoita, manteliöljyä ja kauramaitoa. Koostumus sulaa käsien lämmössä helposti ja öljy poistaa meikit perusteellisen hyvin.

Kun puhdistusöljy poistetaan kasvoilta, päästään kuitenkin käyttäjiä jakavaan vaiheeseen. Kiinteä puhdistusöljy ei sisällä emulgaattoreita eli se ei huuhtoudu pois vedellä. Näin ollen puhdistusöljy tulee pyyhkiä pois esimerkiksi musliiniliinalla tai (kesto)vanulapulla, ja mahdollisesti viimeistellä kaksoispuhdistus vielä vaahtoavalla tuotteella mikäli ei halua jättää ihoa pehmeän öljytyn tuntuiseksi. Itse tykkään kyllä puhdistusöljyn ihoa hoitavasta tuntumasta, mutta ihon hinkkaus liinalla tuntuu kasvoilla ikävältä.

Kiinteä puhdistusöljy toimii parhaiten, mikäli sen hieroo kasvoihin ennen esimerkiksi suihkuun menoa ja suihkussa ollessa tai sen jälkeen puhdistaa ihon puhdistusliinalla. Kun öljy saa suihkun ajan muhitella meikkejä pois, jää liinalla hinkuttaminen vähäiseksi ja meikki irtoaa lähes itsestään. Valitettavasti käyn itse suihkussa meikinpoiston jälkeen tai aamuisin, jolloin kiinteä puhdistusöljy ei ole kätevin tapa poistaa meikkiä. Itse tuote kuitenkin toimii, vaikka ei rutiineihini sovikaan.

Olen käyttänyt loppuun myös muutamia Lushin palashampoita, hierontapaloja ja kiinteän suihkugeelin. Seuraavaksi haluaisin kokeilla uutta Coconut Rice -shampoopalaa, American Cream -hoitoainepalaa ja kiinteää vartalovoidetta. Lushin laaja pakkaukseton konsepti on älyttömän mielenkiintoinen ja on mahtava tietää, että tarvittaessa koko ihon- ja hiustenhoidon saa pakkauksettomana.

Oletko kokeillut pakkauksettomia tuotteita?

Mikä on suosikkisi Lushilta?

Luonnonkosmetiikan C-vitamiiniseerumi – oiva Murumuru

*Teksti sisältää mainoslinkkejä.

Tänään esittelyyn pääsee pieni harvinaisuus, eli luonnonkosmetiikan kasvoseerumi C-vitamiinilla höystettynä. Parasta on, että tämä Murumurun C-vitamiiniseerumi on vieläpä suomalainen tuote, jolla on eläinkokeettomuuden osoittava Leaping Bunny -sertifikaatti.

C-vitamiini hurmion keskiössä

C-vitamiini on jo hetken ollut kauneusmaailman kuuma puheenaihe yhdessä retinolin ja bakuchiolin kanssa. Näin kauneusalalla toimivan näkökulmasta on aika jännä, miten yksi ainesosa saa yhtäkkiä ympärilleen valtavan kansanliikkeen – ja itse ihmettelee huuli pyöreänä verkkokaupan analytiikan äärellä, että miksikäs tämä tuote nyt myy niin hyvin.

Mielestäni tällaisella ainesosahurmalla on toki positiivinen vaikutus ja on hienoa, että varmasti usea löytää juuri tietystä ainesosasta helpotuksen ongelmaansa. Valitettavasti keskustelun keskittyminen yhden ainesosan ympärille on hieman yksioikoista – ainesosa kun ei välttämättä todellakaan sovi jokaiselle ihotyypille, joka tilanteeseen tai sen pitoisuudessa on oltava erityisen tarkka. Tällainen hieman epävarma ainesosa on myös C-vitamiini, joka on kyllä ollut kosmetiikassa käytössä pitkään.

C-vitamiinista eli askorbiinihaposta on tullut hitti sen moninaisten vaikutusten ansiosta. Etenkin ihoa kirkastavana ja ihon sävyä tasoittavana tunnettu ainesosa kohdistaa tehonsa pigmenttivaurioihin, ja niitähän meillä aurinkoa rakastavilla suomalaisilla riittää. C-vitamiini on myös vahva antioksidantti, eli se tukee ihon hyvinvointia pitkin päivää.

Usein ajatellaan, että maksimipitoisuus tietystä ainesosasta on ainut toimiva tie tuloksiin. Näin ei kuitenkaan usein ole, sillä moni muukin seikka vaikuttaa lopputulokseen: ainesosan laatu, koostumuksen muut aineet ja jopa tuotepakkaus. C-vitamiini on juuri sellainen aktiiviaine, sillä sitä on hankala saada stabiiliksi voidepohjassa ja se hapettuu helposti ilman kanssa tekemisiin joutuessaan. Sen vuoksi tässä Murumurunkin seerumissa säilytysaika on avaamisesta tavanomaista lyhyempi, 6 kuukautta.

Appelsiininen seerumielämys

Murumuru C-vitamiiniseerumi ei kerskaile C-vitamiinin pitoisuusprosenteilla, sillä siinä ei useinkaan ole järkeä. Isot, yli 10% pitoisuudet voivat aiheuttaa iholle enemmän haittaa kuin hyötyä, sillä C-vitamiini voi ärsyttää ihoa. C-vitamiini vaikuttaa iholla jo pienellä pitoisuudella, kunhan tuote on koostettu oikein ja muut ainesosat tukevat C-vitamiinin toimintaa eivätkä esimerkiksi heikennä sitä.

Murumuru-kasvoseerumissa on ihana, karkkimaisen sitruksinen tuoksu. Tuoksu todella poikkeaa luonnonkosmetiikan perinteisistä, yrttisistä tuoksumaailmoista ja samanlaista hajumaailmaa olen aistinut muistakin Murumuru-tuotteista. Ihana appelsiiniylläri!

Kasvoseerumi on koostumukseltaan geelimäistä ja nopeasti imeytyvää, ja ihoni kyllä nautti tästä kovasti. C-vitamiinin lisäksi seerumissa on hyaluronihappoa, kaurauutetta ja prebiootteja eli sillä on ihoa tasapainottava ja rauhoittava vaikutus. Mikä onkin tosi hyvä juttu, jos iho on yhtään herkkä C-vitamiinin vaikutuksille. Käytin C-vitamiiniseerumia runsaasti kerralla, jotta saan käytettyä sen parasta ennen -ajassa. C-vitamiinin hapettumisen muuten tunnistaa tummentuneesta väristä.

Valitsen mielelläni käyttöön tällaisen seerumin, jossa on pelkän C-vitamiinin lisäksi käytetty myös muita ihoa kosteuttavia ja sen hyvinvointia tukevia ainesosia. Pidän C-vitamiinin prosenttipitoisuudella ratsastamista hieman lyhytnäköisenä, sillä sehän ei kerro tuotteen koostumuksesta muuten oikein mitään. Otan mieluummin miedomman pitoisuuden ja muita lisähyötyjä, kuin säikyttelen ihoani 30% askorbiinihapolla – vaikka myönnän, että minuunkin iskee ison prosentin lupaama mielikuva välittömästä hyödystä ja tuloksista.

Murumurun C-vitamiiniseerumi on hinnaltaan ilahduttavan edullinen, alle 30 euroa. C-vitamiiniseerumi löytyy myynnistä muun muassa *Biodellyltä tämän linkin kautta.

Kuuluuko C-vitamiini ihonhoitorutiiniisi? Mitä mieltä olet ainesosahypestä?

Oletko kokeillut Murumurun tuotteita?

Punakuparinen MAC-meikki

*Teksti sisältää mainoslinkkejä.

MACin keväisestä luomiväripaletista oli jo puhetta aiemmassa tekstissä ja nyt blogissa näkee päivänvalon myös meikki tällä huipulla paletilla. Ruskeita, kuparin ja samppanjan vivahteita täynnä oleva paletti on paitsi keväinen myös syksyyn sopiva.

Ra-kas-tan näitä MACin ysipaletteja, joissa on kätevästi hohtavia, mattapintaisia ja metallisia luomivärejä. Pikku MAC-luomiväripaletti mahtuu mukaan myös reissuun ja yhdeksällä sävyllä variaatiot ovat ihan loputtomia. Tällä hetkellä Boom Boom Bloom -paletin (sävynimeltään Kabuki Doll) lisäksi varastoistani löytyy violettisempi ja viileämpi Burgundy Times Nine ja klassinen ruskea-kulta-beige-nakupaletti Amber Times Nine.

MAC-luomiväripaletteja myy muun muassa työpaikkani Eleven ja kaikki tuotteet löytyvät *tästä linkistä. Valitettavasti ysipaletteja ei juuri nyt ole saatavilla, mutta toivotaan että saataisiin niitä myytäväksi pian.

Huulilla on nähtävissä pehmeän tuntuinen, minun kirjoissani suhteellisen uusi Bobbi Brown Crushed Liquid Lip -huulipuna. Sävy Like a Fig on täydellinen syyspuna tähän meikkiin – murrettu roosa, jossa on marjaisa vivahde. Taidan arjessa tykätä eniten juuri tällaisista sävyistä, jotka ovat tavallaan helppoja käyttää mutta eivät vaadi huolellista levittämistä toisin kuin kirkkaammat tai tummemmat serkkunsa.

Bobbi Brown Crushed Liquid Lip -huulipuna on ostettavissa Eleveniltä *tästä linkistä.

Meikissä noin muuten on nähtävissä minulle ominainen luomivärin asettelu. Hohtavaa 2/3 luomella, tummaa ulkonurkassa ja häivytyssävy luomivaossa ja sen yllä. Alaluomella suosin lähes aina sisänurkasta avonaista luomivärirajausta, sillä se tekee ilmeestä mielestäni pehmeän. Jostain luin ettei alaluomelle saisi lainkaan laittaa hohtavaa luomiväriä, mutta tapanani on antaa piut paut erilaisille ehdottomille säännöille – joten tässä ja monessa muussa meikissäni alaluomella juhlivat juuri hohtavat, tummahkot sävyt.

Innostutko kuparista? Miten syksy muuten näkyy meikissäsi?

Onko MAC-luomiväripaletti jo tuttu homma osana arsenaalia?

Piristysruiske syksyyn: värikkäät Boho-huulipunat

Tuotteet saatuja ilmaisnäytteitä. *Teksti sisältää mainoslinkkejä.

Edullinen luonnonkosmetiikka on aina tervetullut lisä markkinoille, etenkin jos brändiltä löytyy suorituskykyisiä meikkejä sopuhintaan. Boho Green Make-Up on juuri tällainen tuotemerkki ja oltiinkin tiimin kanssa tosi iloisia, kun saatiin Boho myyntiin meille Elevenille!

Boho ei suinkaan ollut minulle ennestään täysin tuntematon, vaan olen testaillut merkin meikkejä aiemmin. Yksi merkin ykköstuotteista on ehdottomasti voidemainen Compact Foundation -meikkivoide, josta olen kirjoittanut kuvineen täällä. Myös Bohon kulmakynä on huippuhyvä ja kuvia siitä löytyy tästä tekstistä. Nyt pääsin tutustumaan laajemmin merkin huulipuniin ja nämä ovat näppärä piristys syksyn meikkiin.

Huulipunat on pakattu pahviseen hylsyyn, joka ei ehkä komeile ulkonäöllään mutta kätkee sisälleen pigmenttipitoisen, pehmeästi levittyvän koostumuksen. Huulipunia löytyy eri koostumuksilla ja koostumuksen tunnistaa sävynumerosta. 1-alkuiset numerot ovat mattapintaisia ja kiillottomia, 2-alkuiset punat peittäviä helmiäispunia, 3-alkuiset huulipunat läpikuultavia mutta mattaisia ja 4-alkuiset ovat lähes huulikiiltomaisia, helmiäispitoisia ja läpikuultavia sävyjä.

*Boho-huulipunat ovat myynnissä Elevenillä hintaan 12,50 euroa.

Boho-huulipuna, sävy 106 Tulipe

Tulipe on hylsyssä hillityn näköinen roosa, mutta huulilla siitä paljastuu säpäkkä fuksiapinkki. Mattapuna levittyy aavistuksen jähmeästi iholle ja lopputulos on peittävä. Tulipe-sävyn kanssa en osannut kaivata erillistä huultenrajauskynää, sillä itse huulipunalla oli helppo saada tarkkarajaiset reunat aikaan. Aivan täysin mattapintainen huulipuna ei ole, vaan siihen jää ikään kuin hillityn satiininen, kaunis pinta. Suosikki!

Boho-huulipuna, sävy 312 Desire

Tässä on syksyn meininkiä! Ihana, tiilenpunainen Desire on läpikuultava mattapuna. Desire on myös olemukseltaan hieman jähmeä, mutta tuntuu huulilla silti mukavalta. Se juuri onkin luonnonkosmetiikan punissa ihanaa: usein mattapunatkin tuntuvat huulilla pehmeiltä ja ravitsevilta. Läpikuultavuus mahdollistaa kevyen, lähes huomaamattoman jäljen ja kerrostettuna rajauskynän kanssa lopputulos on näyttävämpi.

Boho-huulipuna, sävy 314 Freedom

Moni Boho-huulipuna näyttää hylsyssä hieman eri sävyiseltä kuin huulilla. Hylsyn tumma, violettinen puna vaihtuu huulilla läpikuultavaksi burgundiksi. Myös Freedom on laadultaan kuultava mattahuulipuna, eikä sitä saa kerrostettua kovinkaan peittäväksi. Huulipuna sopiikin vahvoja sävyjä arkailevalle, joka kuitenkin kaipaa jotain räväkkää meikkiinsä.

*Boho-huulipunat ovat myynnissä Elevenillä hintaan 12,50 euroa.

Muutatko meikkiä syksyn tullen?

Kurssimuijan kokemuksia

Reilu vuosi sitten kirjoitin syntymäpäiväni alla tekstin, jossa pohdin mitä haluan 30 vuotta täytettyäni tehdä. Postaus oli hyvä sysäys erilaisiin kokemuksiin ja vuoden aikana olen toteuttanut monia näistä kirjaamistani asioista. Erityisesti teksti johdatti minut erilaisten kurssien ja itseopiskelun äärelle ja 12 kuukauteen on mahtunut useita luovien alojen kursseja, joilla olen käynyt oppimassa uutta. Nyt haluan omalta osaltani kerrata kurssien antia ja suositella kursseja ja harrastuksia, jos vaikka joku muukin löytäisi kutsumuksensa näistä mun aika käsityöpainotteisista kurssikokemuksistani.

Kädet saveen keramiikkakurssilla

Moni muistanee peruskoulusta ankean punasavella rakentelun, joka yleensä päättyi muodottomiin möykkyihin tai sirpaleiksi hajonneeseen äitienpäivälahjaan. Nykyaikana keramiikkakurssit ovat kuitenkin jotain ihan muuta ja savi-illoissa pääsee muovailemaan halunsa mukaan käyttöastioita, veistoksia tai kukkaruukkuja. Myös lasittamista pääsee kokeilemaan halutessaan itse, mutta tarjolla on myös kursseja joissa vetäjät toteuttavat tämän suht vaativan vaiheen.

Aloitin keramiikkaintoilun Savisiskon supersuosituilla kertakursseilla. Siellä sai intensiivisen sukelluksen saven maailmaan ja yksinkertaisiin käsinrakentamisen tekniikoihin. Koska olen ilmeisesti jonkinlainen supersuorittaja, yhden tai kahden astian sijaan toteutin neljän pienen kahvimukin sarjan ja viimeisen 20 minuutin aikana väkersin kasaan minikokoisen kukkaruukun. Omista toimistani poiketen suosittelen ottamaan rauhallisemmin ekalla kerralla.

Sittemmin jatkoin keramiikan muovailua aikuisopiston kurssilla. Valitsin vapaamuotoisen kurssin, jonka löyhä ohjeistus sopi hyvin luovalle luonteelleni: ensimmäisinä kertoina muovailtiin savesta mitä haluttiin ja viimeisellä kerralla kokeiltiin lasitusta. Vaikka työtapa oli vapaa, oli mukana opettaja joka avusti vaikeissa vaiheissa ja neuvoi, jos vaikkapa lasitus oli vierasta. Työtapani muistutti jälleen tehdasmaista suorittamista, sillä tein neljä mukia, viisi lautasta, kukkaruukun ja joulukoristeita. Tällä hetkellä harkitsen sarjakorttia läheiselle keramiikkapajalle, jos vaikkapa osaisin nyt ottaa hieman rauhallisemmin.

Kenelle keramiikkakurssi sopii? Kädet likaantuvat tässä hommassa varmasti, joten siistiä sisäharrastusta haluavalle savi tuskin on oiva työskentelymateriaali. Keramiikan muotoilu opettaa sietämään epäonnistumista, epätäydellisyyttä ja astumaan pois suorituskeskeisyydestä, joten vaativuuteen taipuvaiselle savihommat ovat oiva irti päästämisen keino.

Modernin kalligrafian taikaa

Olen harrastanut kalligrafiaa ala-asteella, mutta sen jälkeen harjoittelu on jäänyt vähäiseksi. Script Creativen kurssi pompsahti Facebookin uutisvirtaan ja kysyin heti, lähtisikö Mustaa Kajalia -blogin Heidi kanssani verestämään mustekynämuistoja. Onneksi Heidi lähti messiin, meillä oli tosi hauskaa!

Script Creativen kurssilla opittiin niin sanottua modernia, vapaata kalligrafiaa. Perinteinen kalligrafia perustuu monilta osin tietynlaisiin fontteihin, joita pyritään jäljittelemään mahdollisimman tarkkaan. Kun tietyn fontin taitaa tarpeeksi hyvin, voi alkaa ottaa enemmän vapauksia. Modernissa kalligrafiassa taas kirjoittajan oma luovuus on avainasemassa ja perinteisestä kirjainsuunnittelusta lainataan oikeastaan vain terän liike, paine ja työskentelyasennot – muuten pyritään luomaan oma, persoonallinen tyyli kirjoittaa.

Kurssi oli intensiivinen sukellus kalligrafian maailmaan ja mahtavaa oli, että mukaan sai käytetyn kynän, pullollisen mustetta ja tietysti ohjeet kotona tapahtuvaa harjoittelua varten. Aluksi pelkkä viivan veto on hullun vaikeaa, mutta käden harjaannuttua on ihana huomata miten pystyy yhdistelemään kirjaimia toisiinsa sanoiksi ja miten asettelu kehittyy. Tässä jos missä kehitys kannustaa eteenpäin! Nyt olenkin jo siirtynyt tavallisesta kalligrafiakynästä oblique-varteen, joka tuntuu sopivan omalle käsialalleni paremmin. Kalligrafiaharrastuksen myötä teen usein onnittelukortit ystäville itse ja vaikkapa naimisiin menijälle kurssi on oiva tapa oppia kirjoittamaan kauniisti esimerkiksi paikkakortit tai ruokalistan.

Script Creativella on tulossa useita workshopeja ja myös jatkokursseja sekä sivellintekstausta. Kaikki avoimet kurssit löytyvät täältä.

Kenelle kalligrafiakurssi sopii? Vaikka voisi luulla, että kaunis käsiala tai piirrustustaito auttaa kalligrafiassa, ei kumpikaan ole välttämättömyys kalligrafiaharrastuksen aloittamiselle. Script Creativen Aini itse asiassa kertoi, että hänen tavanomainen käsialansa ei ole erityisen selkeää tai kaunista. Kalligrafiakurssi sopii mielestäni todella monelle ja siitä saisi hauskaa tekemistä esimerkiksi synttäreille tai polttareihin.

Perinteitä kunnioittaen ryijykurssilla

Ryijykurssi on paitsi kursseistani erikoisin, myös kallein panostus. Moni perinneryijyjä kutonut tietää, että ryijyyn kuluu paitsi aikaa myös rahaa. Varsinkin iso ryijy vaatii kiloittain erikoiskäsiteltyä ryijylankaa, joka kestää valoa. Myös tarpeeksi kestävä, venymätön ja ripustamiseen sopiva ryijykangas ottaa osansa materiaalimaksuista kun ryijy tehdään käsin ommellen. Kaikesta huolimatta halusin ehdottomasti tehdä ryijyn, sillä sekä isoäitini että äitini ovat valmistaneet ryijyjä ja koin, että perinteen ylläpitäminen on jo sinällään hieno juttu.

Helsinkiläisellä Kutomo Craft Studio -pajalla järjestettiin mielenkiintoinen ja omassa mittakaavassaan ainutlaatuinen ryijykurssi, johon ilmoittauduin oitis. Kurssilla nimittäin aloitettiin ryijy omasta kuvasta, jolloin ei tarvinnut tyytyä valmiisiin ja sangen perinteisen oloisiin ryijymalleihin. Moni oli valinnut ryijyn aiheeksi oman lemmikin ja niin tein tietysti minäkin, ja parhaillaan työn alla on siis perhoskoiraryijy.

Parasta oli, että kurssi oli laadukkaasti toteutettu. Vetäjänä toimi Iltamaa-yrityksen Jenni, joka on itse asiassa kehittänyt ryijysuunnittelun tueksi kokonaisen ohjelmiston. Ohjelmiston avulla Jenni muokkasi kuvasta ryijymallin, laski langanmenekin ja tilasi kaikki tarvikkeet suoraan kurssille. Kurssilla hän opasti peruspistojen tekoon, lankakartan kokoamiseen ja antoi hyödyllisiä vinkkejä työn edetessä. En esimerkiksi tiennyt, että ryijytyössä kannattaa käyttää koko työn ajan samoja saksia ja samaa työskentelyalustaa – näin jälki on aina samanlaista. Ryijyn ollessa satojen tuntien työ, kurssilla ei ehditty työn loppuun asti mutta mukaan sai ohjeet ryijyn viimeistelyyn, käänteiden ompeluun ja ripustukseen.

Ryijyn teko ei toki aina ole kallista ja mitä pienempi on ryijyn koko, sitä edullisempia ovat myös materiaalikustannukset. Omasta ryijystäni tulee kuitenkin iso, sillä halusin siitä värivaihtelultaan yksityiskohtaisen ja tämä nosti materiaalien hintaa useisiin satasiin. Lisätietoa Jennin järjestämistä kursseista löytyy täältä ja Kutomon käsityökursseista puolestaan täältä.

Kenelle ryijykurssi sopii? Ryijyn teossa auttaa, jos on luonteeltaan kärsivällinen ja pitkien projektien ystävä, mutta meille muille ryijyn teko opettaa hyvällä tavalla pitkän projektin antoisuutta. Jos ryijyä ompelee vaikkapa 3 riviä viikossa, ei isoonkaan työhön kulu loppujen lopuksi muutamaa kuukautta pidempää aikaa.

Luovaa kirjoittamista Anu Silfverbergin johdolla

Olen satunnaisesti tilannut tutkivan journalismin Long Play -julkaisua, jonka kautta tarjoutui mahdollisuus osallistua luovan kirjoittamisen kurssille taitavan toimittaja-kirjailija-moniosaaja Anu Silfverbergin opastamana. Kaksipäiväisellä kurssilla käytiin läpi useita harjoituksia suorastaan tykittelevää tahtia, jotta mahdolliset kirjoituslukot vältettäisiin ja saataisiin rutiinia kirjoittamisen aloittamiseen. Huippuhyvä, henkisesti väsyttävä kurssi antoi uusia näkökulmia kirjoittamiseen ja luovuuteen. Kurssin jälkeen olen tuntenut, että kirjoittamisen aloittaminen (sekä töissä että vapaa-ajalla) on usein helpompaa ja vaikka jäisin jumiin, osaan nyt käsitellä jumittumista eri tavoin – sen sijaan että sulkisin läppärin ja kyhjöttäisin nurkassa lyötynä. Anulta on ilmestynyt myös oiva luovan kirjoittamisen opas Sata sivua – tekstintekijän harjoituskirja, joka on ollut kurssista asti tilauslistallani.

Kenelle luova kirjoituskurssi sopii? Long Playn kurssit sopivat erityisesti työkseen kirjoittaville, romaania työstäville tai muuten vain luovuuttaan kirjallisesti herätteleville tyypeille. Kurssilla ei keskitytä kielioppiseikkoihin tai oikeakielisyyteen, joten tuomitsemista ei niiden suhteen tarvitse pelätä. Tyhjän paperin kammo, sisällön keksimisen vaikeus ja kirjoitustyön edistymättömyys ovat kaikki hyviä kimmokkeita kurssille.

Mistä lähteä etsimään itseä kiinnostavia kursseja? Suosittelen erityisesti tutustumaan aikuisopistojen ja työväenopistojen tarjontaan. Olen käynyt opistossa muun muassa laajan Photoshop-kurssin, joka oli avuksi myös töissä. Myös ammattikorkeissa ja avoimessa yliopistossa voi suorittaa useita työtä tukevia kursseja suhteellisen edullisesti. Tässä tekstissä vinkkasin myös näistä yksityisistä toimijoista, jotka järjestävät avoimia kursseja tai sovittuja kursseja esimerkiksi ohjelmaksi erilaisiin tilaisuuksiin.

Kurssien varaamisessa kannattaa olla nopea – itse olen jäänyt rannalle jo kolmesta keramiikkakurssista, kun en tajunnut ilmoittautumisen alkaneen jo keväällä! Olen myös lähes poikkeuksetta käynyt kursseilla yksikseni, vain kalligrafiakurssille kysyin Heidiä mukaan.

Oletko innostunut kursseista? Mistä taidosta haaveilet?

Takaisin yliopiston penkille – minäkö?

Pohdin eilen Instagramin storyssa sitä, palaisinko takaisin opiskelemaan töiden ohella. Sain hurjasti vinkkejä ja vertaistukea, joten päätin avata asiaa myös blogissa. Jos täällä on vaikka muita, jotka painivat samojen asioiden kanssa ja ovat löytäneet keinoja, miten yhdistää työnteko ja opiskelu mahdollisimman vähän uuvuttavalla tavalla.

Olen aloittanut opiskelutaipaleeni kirjallisuustieteessä jo vuonna 2008 Tampereen yliopistossa mutta huolimatta noin 200 suoritetusta opintopisteestä, ei minulla vieläkään ole tutkintoa. Tähän vaikuttivat monet asiat: tutkintojen rakenne ja vaatimukset ehtivät Tampereen-vuosinani uudistua moneen otteeseen ja kokonaisuuksien rakentelu oli hankalaa. Tampereen viimeisinä vuosina sairastuin vaikea-asteiseen masennukseen, joka ymmärrettävästi lopetti opinnot kokonaan vuosiksi vaikka muutaman kurssin sieltä täältä sainkin suoritettua. Jo tätä ennen opiskelu oli takkuillut ennen kaikkea töiden vuoksi – tein jatkuvasti 20-30 tunnin työviikkoa tavaratalossa, jonka lisäksi harrastin aktiivisesti teatteria, improvisaatiota, liikuntaa ja kirjoitin blogia. Osittain tämä paletti johti uupumuksen kautta masennusdiagnoosiin ja muutaman vuoden elin todella sumussa.

Ehdin myös muuttaa Helsinkiin silloisen poikaystäväni perässä, jolloin hain ja pääsin opiskelemaan Helsingin yliopistoon. Opintoaikani lisävuosineen oli Tampereella loppumassa, enkä millään ehtisi viimeistellä uusien tutkintovaatimusten mukaista kandidaatintutkintoa ennen sitä, joten ratkaisin asian aloittamalla opinnot uudelleen Helsingissä. Toiveenani oli hyväksilukea aiemmat opinnot Helsinkiin ja suorittaa kandi valmiiksi täällä, olinhan jo tehnyt isoimman työn eli kandintutkielman vuosia sitten Tampereella eikä opintopisteitä juurikaan puuttuisi.

Helsingissä tutkintovaatimukset olivat kuitenkin erilaiset ja ennen kaikkea hyväksilukuihin kului aikaa ja voimia, ja byrokratian rattaat nitisivät eteenpäin niin hitaasti, että olin luovuttamassa koko urakan jo ensimmäisenä vuonna. Tässä vaiheessa tein jo toki töitä Elevenille ensin freelancerina, sitten osa-aikaisena ja jo muutaman vuoden olen ollut täysipainoisesti työelämässä. Aikaa opintojen viimeistelylle on ollut vähänlaisesti, varsinkin kun yliopiston suunnalta tukea siihen ei ole juurikaan saanut.

Yliopistotutkinto on kuitenkin ollut minulle tärkeä unelma jo lukiosta asti, joten en ollut valmis hautaamaan opintoja täysin ja aktivoiduin jälleen selvittelemään kurssieni määrää, hyväksilukujen tilaa ja opintojen vaihetta. Tällä hetkellä vaatisi noin 50 opintopisteen opinnot, että saisin kandidaatintutkinnon kasaan. Tämä määrä pitäisi suorittaa ennen heinäkuuta, jolloin tutkintovaatimukset ja -rakenteet jälleen muuttuvat. Mikäli yliopisto-opiskelu ei ole tuttua ennestään, täysipainoisesti opiskelevalle suositellaan noin 60 opintopisteen suorittamista lukuvuoden (9 kuukautta) aikana.

Käyn töissä kokoaikaisesti ja vaikka työni on joustavaa ja nautin siitä kovasti, on ehkä turhaa voimavarojen venytystä yrittää suorittaa sekä opintoja että töitä yhtä aikaa. En ole aivan oikeutettu aikuiskoulutustukeen (vaikka olen tehnyt lähestulkoon keskeytyksettä töitä 16-vuotiaasta asti), joten opintovapaan ottaminen on taloudellisesti mahdotonta. Pohdin kuitenkin työajan vähennystä esimerkiksi 20 prosentilla tai jopa 40 prosentilla – tiedän, että työpaikaltani todennäköisesti tähän löytyy joustoa. Ongelmaksi muodostuu lähinnä tulojen tippuminen, sillä nyt maksettavana on asuntolaina ja tulotason myötä kasvaneista menoista on tingittävä vuoden ajan.

Yliopistoissa on pyritty yhtenäistämään eri opintoalojen vaatimuksia kurssisuorituksiin, mutta oma alani erottautuu joukosta erityisen lukukeskeisenä. Tämä ei ehkä ole yllättävää, onhan kyseessä on kirjallisuustiede. Kursseilla ei useinkaan ole läsnäolopakkoa ja suurimman osan voi tenttiä tai tehdä esseellä, sillä suurta osaa kursseista ei järjestetä opetuksella lainkaan tai vain kerran vuodessa. Kun tenttisuoritukseen vaatimuksena 5 opintopisteelle on lukea 3 teoriakirjaa (useimmiten englanniksi) on opiskeluun kuluva aika jo sen vuoksi ihan toista luokkaa kuin pelkällä luennot+tentti-suorituksella.

Aikataulupohdinta ja taloustilanteen miettiminen ovat oikeastaan kulminoituneet siihen, haluanko välttämättä unelmoimani yliopistotutkinnon. Olen päätynyt siihen, että mikäli en edes yrittäisi tehdä tutkintoa loppuun, jäisi se harmittamaan loppuiäksi. En tiedä, olisinko esimerkiksi myöhemmin enää valmis hakemaan yliopistoon ja aloittamaan täysin nollapohjalta tutkintoa alusta. Sen sijaan kandidaatintutkinnon suoritettuani voin hyvin hakea pelkästään maisteriohjelmaan tai suorittaa maisterin opintovapaan turvin myöhemmin. Jokin tutkintopohja on kuitenkin eduksi työmarkkinoilla, vaikka kokemusta ja näyttöjä minulla on jo paljon. Aiempi uupuminen ja masennustausta toki kummittelevat mielessä jatkuvasti, samoin kuin uniongelmien kanssa painiminen.

Sain Instagramissa hyviä vinkkejä, ja oli ihana nähdä kuinka tsemppaavia tyyppejä seuraajista löytyy. Enemmistö oli sitä mieltä, että ehdottomasti kevennän työaikaa ja sinnittelen vuoden taloudellisesti, jotta jaksan paremmin. Ihana Mona myös ehdotti, että voisin hyödyntää osaamistani myös muualla esimerkiksi laskutuspalvelun kautta: näin voisin päättää entistä paremmin työajoistani ja tienata hieman lisää helpottamaan taloudellista taakkaa.

Kuulisin mielelläni vertaiskokemuksia opiskelun ja täysipäiväisen työskentelyn yhdistämisestä. Miten hoidit järjestelyn, mitä tekisit toisin? Mistä voi tinkiä, mistä ei?

Onko paluu narratologian syövereihin uhka vai mahdollisuus?

Paluu MAC-kausikokoelmien pariin

*Teksti sisältää mainoslinkkejä.

Olen lukuisia kertoja puhunut siitä, kuinka ihastunut olen MAC-tuotemerkin valikoimaan. Merkin valikoimahan on jo itsessään laaja ja eritoten ammattilaisille suunnattu, joten meikkivoiteista löytyy oletuksena useita kymmeniä sävyvaihtoehtoja ja tarjolla on koottavia paletteja, sekoitusnesteitä ja muita meikkitaiteilijoiden tarvitsemia tuotteita.

Hieman taustaa MAC-innolleni löytyy muun muassa näistä teksteistä:

Yksi osa MACin viehätystä on kuitenkin vain rajoitetun ajan saatavilla olevat kausi- ja yhteistyökokoelmat, joita ilmestyy vinhalla vauhdilla. MAC-kokoelmien mukana pysyvät vain tosifanit ja ehkä juuri kokoelmien paljouden vuoksi podin pitkään kyllästymistä näihin Limited Edition -tuotteisiin.

Nyt into on kuitenkin palannut kahden tämänvuotisen kokoelman myötä. Keväinen Boom Boom Bloom -kokoelma ja yhteistyössä Disneyn kanssa toteutettu Aladdin-kokoelma yhdistelivät sellaisia tuotteita, sävyjä ja pakkauksia, että ostin itselleni pari juttua välittömästi.

Boom Boom Bloom -kokoelmasta poimin kirsikankukkakuvioidun 9-luomiväripaletin, jonka sävyt ovat herkkä yhdistelmä kuparia, vaaleanpunaista, samppanjaa ja ruskeaa eli just niitä rakastamiani turvavärejä. Omistan pari muutakin MACin 9-palettia, joten tiesin jo paletin olevan kätevän kokoinen ja tulevan käyttöön.

Upeat Aladdin-huulipunat puolestaan houkuttelivat vaikka millä sävyillä, mutta päädyin lopulta turvalliseen murretun malvaiseen Princess Incognito -sävyyn, jossa on ripaus oranssia.

Oli suorastaan ihanaa kokea pitkästä aikaa ihastuksen tunnetta uuteen meikkituotteeseen. Olen pohtinut paljon suhdettani kuluttamiseen (kukapa ei näinä aikoina olisi) ja miettinyt, mitkä ovat niitä asioita joista tulen rehellisesti iloiseksi ja jotka jäävät käyttöön vielä pidemmäksi aikaa. Olen siis tietoisesti pyrkinyt karsimaan ostoslistaltani sellaiset hetken hairahdukset, pelkän pakkauksen tai yhden sävyn vuoksi viehättävät asiat tai tuotteet, jotka eivät kerta kaikkiaan sovi käyttötottumuksilleni. Nyt voin sanoa, että nämä kaksi ovat olleet alkuvuoden ja kesän ilahduttavimpia hankintoja mitä tulee meikkaukseen!

Instagramini puolella on muuten käynnissä vähennysprojekti, jossa poimin päivittäin 10 itselleni turhaa tavaraa ja laitan ne kiertoon. Menneet storyt löytyvät kohokohdat-osiosta profiilistani, sieltä näkyy muun muassa kuinka laitan 100 sivellintä eteenpäin.

Koen hiukan kurjaksi jakaa hehkutusta tuotteista, joita ei enää ole saatavilla. Haluan kuitenkin muistuttaa, ettei jonkun meikkilookin toteuttaminen välttämättä vaadi uutta ostosta: usein varastoista löytyy jo jotain lähes samankaltaista ennestään.

*MACin tuotteita ja kausikokoelmien tuotteita voi ostaa muun muassa työpaikaltani Eleveniltä.

Haluaisin kuulla, mikä oli viimeksi ilahduttanut ostoksesi! Minulla näiden meikkien lisäksi polkkakarkin tuoksuinen Mummi & Minä -siivoussuihke 😀

Sytytkö kokoelmatuotteista vai jäävätkö ne kauppaan?

Tämä jäi käteen Curly Girl -metodista

Tuotteet saatuja ilmaistuotteita. *Teksti sisältää mainoslinkkejä.

Curly Girl -hiustenhoitometodi on jo pitkään ollut kaikkien huulilla, eikä lähipiiristäni taida löytyä kuin muutama tyyppi, joka ei ole vielä metodia kokeillut. Oma taipaleeni CG-metodin noudattajana jäi vain muutaman kuukauden mittaiseksi hiuspohjan ongelmien takia – ja näiden ongelmien jälkiä korjailen yhä edelleen. Vaikka Curly Girl ei ollut minulle se paras hiustenhoitorutiini, jäi siitä käyttööni muutama huikean hyvä tapa. Niistä näkyvimmän muutoksen ovat tuoneet hiusnaamiot, joista esittelen erityisesti *Garnier Fructis Hair Food -tuotteet.

Tästä postauksesta voi lukea Curly Girl -menetelmästä yleisesti ja rutiinin aloituksesta. Tässä tekstissä puolestaan kerron, mikä meni pieleen ja miksi.

Hiusnaamioiden käyttö on kuulunut hiustenhoitooni hyvin satunnaisesti, sillä ne ovat tuntuneet vaivalloisilta ja hyöty nimelliseltä verrattuna vaikkapa hoitavaan shampooseen ja hoitoaineeseen. Curly Girl -hoitometodin ansiosta hiusnaamiot ovat kuitenkin löytäneet tiensä kylppäriini, sillä sain menetelmän ansiosta niille uusia, vaivattomampia käyttötapoja.

Hiusnaamion tarkoitus – tämä yllätti

Vaikka karheille ja käsitellyille hiuksilleni suositellaan yleensä rakennepaikkaavia, proteiineja sisältäviä naamioita, eivät ne ole parhaita mahdollisia hiuslaadulleni. Eniten tukkani nauttii kosteuttavista ja ravitsevista ainesosista ja liian keratiinipitoiset, korjaavat tuotteet saavat ne rasvaisen tuntuisiksi ja lässähtäneiksi. Nyt valintani ovat olleet loistavat ja edulliset *Garnier Fructis Hair Food -hiusnaamiot.

Aiemmin olen tehnyt virheen siinä, että olen yrittänyt korvata hiusnaamiolla hoitoaineen. Olen ajatellut naamion olevan yksistään niin hoitava, ettei sen jälkeen tarvitse enää hoitoainetta – ja toki joidenkin naamioiden ja hiuslaatujen kohdalla tilanne voi olla tämä. Curly Girl -metodista opin kuitenkin, että hiusnaamiolla on ennen kaikkea lisähoidollinen funktio: sen ei ole sellaisenaan tarkoitus korvata muita tuotteita, vaan se toimii aputuotteena ja lisäboostina shampoon ja hoitoaineen hoitaville ainesosille.

Näillä 3 tavalla käytän hiusnaamiota

Käytän hiusnaamiota pääasiassa kolmella tavalla: ennen hiusten pesua kuiviin hiuksiin, shampoon ja hoitoaineen välissä intensiivihoitona ja hoitoaineen jälkeen hiuksiin jätettävänä hoitona.

Erityisen paljon olen tykännyt esihoidosta eli ennen pesua tapahtuvasta naamiohetkestä. Levitän hiusnaamiota kuiviin pituuksiin ja latvoihin ja annan aineen vaikuttaa aina viidestä minuutista tuntiin. Jo tuolla muutaman minuutin vaikutusajalla hiukset ovat selkeästi pehmeämmät ja hiusnaamio suojaa etenkin hauraita latvoja shampoon mahdollisesti kuivattavilta ainesosilta.

Shampoopesun ja hoitoaineen välissä tehty intensiivihoito on jaksamista vaativa juttu, mutta se kyllä palkitsee sileämmillä ja helpommin kampautuvilla hiuksilla. Myönnän kuitenkin, etten jaksa tehdä tehohoitoa kuin pari kertaa kuussa – joka kerta kuitenkin ihmettelen, miksi en tule tehneeksi sitä useammin. Garnier Fructis Hair Food -hiusnaamiot toimivat jo ohjeen mukaisella 3 minuutin vaikutusajalla, mutta itse tykkään tehdä intensiivihoidon pidemmällä, yli 10 minuutin vaikutusajalla. Oiva juttu esimerkiksi saunaan!

Mikäli pitkien vaikutusaikojen hoidot eivät innosta, näppärin konsti on levittää hiusnaamiota hoitoaineen huuhtelun jälkeen läpimärkiin hiuksiin ikään kuin jätettävän hoitoaineen muodossa. Tämä on ehkä paras juttu, mitä kiireinen ihminen voi hiuksilleen tehdä.

Hedelmäiset ja pehmentävät Garnier-hiusnaamiot

Curly Girl -metodi on tyhjentänyt kauppojen hyllyt tehokkaasti edullisista ja riittoisista Garnier Fructis Hair Food -hiusnaamioista, joita on kaiken kaikkiaan kolme: *Smoothing Macadamia, *Repairing Papaya ja *Nourishing Banana. En yhtään ihmettele Hair Foodien suosiota, sillä nämä hiusnaamiot ovat hurjan hyviä kaikille hiustyypeille.

Hieman näiden hedelmäisten siskostensa varjoon on jäänyt kuitenkin yksi timantti, nimittäin *Garnier Respons Nourishing Almond Milk -hiusnaamio. Myös tämä hiusnaamio on Curly Girl -menetelmään sopiva ja tässä on vielä pikkuisen alhaisempi litrahinta kuin suosituissa Hair Foodeissa.

Garnier-hiusnaamioissa on 98% luonnollista alkuperää oleva, vegaaninen koostumus eli niissä ei ole hyödynnetty eläinperäisiä ainesosia (vaikka Respons-naamiossa lukeekin ”yoghurt”). Kaikissa naamioissa näyttää olevan myös samankaltainen pohja, joka koostuu rasva-alkoholista, glyseriinistä sekä soija-, auringonkukka- ja kookosöljystä. Naamiot poikkeavat toisistaan lisättyjen kasviuutteiden ja -öljyjen suhteen. Esimerkiksi pehmentävään Macadamia Hair Foodiin on lisätty naamioista eniten erilaisia kasviöljyjä ja Respons Nourishing Almond Milk sisältää agavesiirappia, jonka sakkaridit voivat toimia kosteutta sitovina ainesosina. Hurjia eroja en ole naamioiden välillä huomannut, mutta tuoksultaan lemppareitani ovat mehukas Papaya ja pehmeä Almond Milk.

Olisi kiva kuulla, jos jollain on lisää hyviä vinkkejä hiusnaamioiden käyttöön tai suosituksia hyvistä tuotteista.

Käytätkö hiusnaamioita säännöllisesti?

Takuuvarma meikin piristys: värikäs rajaus

*Teksti sisältää mainoslinkkejä.

Okei, myönnän heti kättelyssä että tästä meikkityylistä on ihan muutama postaus ilmestynyt aikojen saatossa. Värikäs rajaus kun on yksi niistä vakiokikoista, joiden avulla raikastan meikkiä säännöllisesti. Näissä kuvissa rajaus näkyy vähän huolellisemmin toteutettuna ja paritettuna tummanruskeaan alarajaukseen – fiilis on heti aika erilainen, kuin epätarkalla kajal-rajauksella.

Meikissä palasin myös vanhaan suosikkituotteeseeni, *MACin pigmenttipurkkeihin. MAC-irtopigmentit ovat arjessa aikaavieviä käyttää, mutta niillä saa iholle tavanomaista luomiväriä näyttävämpää jälkeä. Pigmentit ovat oikeastaan ammattilaisille tarkoitettuja tuotteita, mutta ei ole mitään syytä miksei taviskin voisi niillä meikata.

Multa löytyy lähestulkoon kaikki MAC-irtopigmentit varastosta joko *pienessä erikoiskoossa tai ihan täysikokoisina. Tässä meikissä on käytetty smaragdinvihreää Emerald Green -sävyä. Kiinnitän MACin pigmenttijauheen *Fix+-suihkeen avulla, mutta hommaan toimisi myös ammattilaisten käyttämä *Mixing Medium -kiinnitysneste.

MAC-irtopigmenttien kanssa oikeastaan vain taivas on rajana. Yksi MAC-meikkaajien käyttämä kikka on sekoittaa muutamaa eri sävyistä pigmenttijauhetta kasvoöljyyn – näin syntyy kauniin kuulas, persoonallinen korostustuote. Irtopigmentin värittömään huulikiiltoon sekoittelu tuo jänniä efektejä paitsi huulimeikkiin myös koko kasvoille.

Kuulisin mielelläni, onko joku muukin tykästynyt MAC-irtopigmentteihin vai koetaanko ne liian vaivalloisiksi käyttää?

Miten kikkailet meikissä?

© 2019 Miten niin liikaa? · on Genesis Framework