27 vuotta

Tänään on mun synttärit, jee! Miten sitä käykin vanhemmiten niin, ettei enää oikein osaa itse odottaa synttäreitään niin kuin silloin pienenä? Pienenä tietysti lahjat ja juhlat näyttelivät pääosaa, silloin synttärit oli ihan erityinen päivä ja tunnelma aamusta iltaan jännittynyt. Tänään en edes aamulla muistanut herätessä, että mulla on synttärit vaan muistin vasta kun poikaystävä onnitteli. Hulppean synttäriaamupalan sijaan nautin kaurapuuroa puolukoilla ja lisänä juhlajuomaa, eli kevytananaslimsaa. Miten niin henkinen mummo? 😀

En ole myöskään tehnyt mitään lahjatoivelistaa tänä vuonna, sillä huonon rahatilanteeni takia en ole voinut ostaa ystävilleni lahjoja tänä vuonna oikeastaan lainkaan, ja tuntuisi hassulta toivoa jotain itse. Poikaystävällekin sanoin etten toivo mitään, koska en luultavasti hänenkään synttäreinään kykene muistamaan kuin kortilla ja yhteisellä ajalla. Harmillista, mutta näin se välillä kroonisesti rahattomalla opiskelijalla menee.

Lahjatoiveiden sijaan ajattelin esittää nyt julkisesti viisi toivetta tulevalle vuodelle. Mitä toivon, että ensi synttäreihin mennessä olisin saavuttanut tai mitä olisi tapahtunut?

1. Haluan oppia uimaan ja juoksemaan. Olen aina ollut surkea uimari, vaikka lapsesta asti olenkin vedessä lillunut. Luulen, että uiminen olisi juuri sellaista rentouttavaa liikuntaa jota arkeeni kaipaisin! Juokseminen taas on mulle ikuisuuskysymys: haluaisin kovasti olla juoksija, mutta aerobinen kuntoni on oikeastaan vielä surkeampi kuin uintitaitoni. Juokseminen olisi kuitenkin helppoa ja vaivatonta liikuntaa, jota voi harrastaa missä ja milloin vain. Lisäksi juoksemiseen voi joko liittää kilometri- tai vauhtitavoitteita tai sitten hölkkäillä yleiskunnon mukaan milloin mitenkin. Kuulostaa sekin just sopivan rennolta mulle.

2. Haluaisin jollain tapaa elvyttää vanhan ratsastusharrastukseni. Olin hevosen selässä viimeksi reilu vuosi sitten ja sitä ennen… En edes muista! Tämä harmittaa kovasti, sillä olen ratsastanut enemmän tai vähemmän lähestulkoon 20 vuotta sekä ratsastuskoulussa että itsenäisesti. Valitettavasti ratsastus on kovin hinnakas harrastus, joten takavuosien aktiivivalmentautumiseen tuskin tulen palaamaan. Elättelen toiveita, että joku tarvitsisi hevoselleen pari kertaa viikossa liikuttajaa vaikka ihan vain maastoon tai palauttaville käyntilenkeille. Pääasia mulle on, että pääsisin vuorovaikutukseen hevosen kanssa ja saisin kontaktia tuttuun talliympäristöön.

3. Kehittää itseäni meikkaajana. Joka asiassa voi aina oppia enemmän ja tehdä paremmin, mikä saattaa mulle etenkin opiskeluympäristössä aiheuttaa suorituspaineita, mutta meikkaamisessa opiskelen ja opin uutta innolla ilman stressiä. Voisin viettää tuntikausia katsoen meikkaajien työskentelyä tai keskustella meikkaamisen eri tekniikoista. Koen ihanana ja inspiroivana myös sen, että olen viimeiset neljä vuotta saanut meikata jonkun kavereistani hänen hääpäivänään. Morsiusmeikkejä on vaan niin ihana toteuttaa!

4. Oppia olemaan stressaamatta. Tämä on minulle ihan todellinen ongelma. Stressi hiipii mieleeni usein jo ennen kuin itse aavistankaan sitä ja kun paniikki on jo päällä, on siitä vaikea päästää irti. Tietynlainen, aikaansaava stressi on hyväksi mutta tämä mun stressitasoni on kolminkertaisesti hyväätekevän stressin yläpuolella. Stressistä palautuminen ei vaan onnistu ja perfektionisti aivoissani pakottaa kurkottamaan yhä ylemmäs. Haluan oppia ennaltaehkäisemään stressaavia elämäntilanteita ja palautumaan niistä paremmin, sekä ottamaan itselleni aikaa.

5. Pysyä terveenä ja pyrkiä edes hitusen parempiin elämäntapoihin. Ruokailu ei ole mulla koskaan ollut kovinkaan säännöllistä tai terveellistä, mutta nyt alan pikku hiljaa viilaamaan sitä siihen suuntaan. Aloitan sillä, että pyrin syömään edes yhden lämpimän aterian päivässä. Katsotaan kauanko menee, ennen kuin saan rutiinin kohdilleen… Säännöllinen syöminen on ollut mulle aina vaikeaa.

Siinä muutama juttu, joiden toivoisin vuoden päästä olevan osa arkeani.

 

Millaisia toiveita sinulla on vuoden päähän?

 

Comments

  1. Paljon onnea! 🙂

    Itsellä olisi tavoitteena alkaa liikkumaan enemmän; Yoogaia odottelee aloitustaan ja lenkkeilemään on ollut tarkoitus lähteä jo vaikka monta kertaa. Se ehkä ihan ykköstavoitteena nyt tällä hetkellä.

    • Kiitos! 🙂 Muista aloittaa pikku hiljaa. Mulla ainakin kaikki kaatuu siihen, että suunnittelen minuutintarkan lukkarin itselleni ja kun en kykene sitä toteuttamaan tai saavuttamaan tavoitteitani, niin lopetan koko hommaan ihan seinään. Eli mieluummin edes jonkin verran liikuntaa satunnaisesti kuin ei lainkaan 🙂 Yoogaia on mullakin käynyt mielessä muuten!

  2. Hyvin paljon onnea, rakas ystävä! Mun mielestä on aivan äärimmäisen hauskaa että ollaan synnytty samana vuonna ja päivälleen 2kk:n välein. 😀 Kohtaloa? Hyvää vuosikertaa? Molempia.

  3. Paljon onnea 🙂 tosi hyviä tavoitteita! Varmasti muuten löytyis liikuttajien tarvetta hepoille, moni haluais nimenomaan aikuisen apurin. Nuoria tyttöjä kyllä olis ”tarjolla”, mutta siinä tulee nää vastuukysymykset sun muut helposti eteen. Kysäisepä vaikka Puistolan Aurinkotallilta tarttisko siellä joku apua, sinne pääsee julkisillakin 🙂

    • Kiitos! 🙂 Tavoitteita täytyy olla. Täytynee kysellä myös tuosta lähitallilta, josko siellä olisi jollain tarvetta. Mulla tulee eteen vaan ”kehtaamiskysymys”, kun aattelen et ihan noloa jos ne ei vaikka vastaa 😀 Mikä on tietty naurettavaa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

© 2022 Miten niin liikaa? · on Genesis Framework